Maahanmuuttajien koulutus- ja työpolut tarvitsevat lisää joustavuutta. Niiden on otettava paremmin huomioon eri asiakasryhmien tarpeet, vahvistettava asiakkaiden toimijuutta ja kartoitettava systemaattisemmin heidän osaamistaan, toteaa Kuntoutussäätion, Demos Helsingin, Helsingin yliopiston, Oxford Researchin ja Siirtolaisuusinstituutin Maahanmuuttajien koulutus- ja työllisyyspolut-tutkimus.
Maahanmuuttajien mahdollisuuksiin työllistyä ja rakentaa itselleen mielekäs elämä uudessa maassa vaikuttavat sekä yksilötason taustamuuttujat että suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvät tekijät. Ulkomaalaistaustaisten työttömyys on noin kaksinkertaista suomalaistaustaisiin verrattuna, eikä hyväkään koulutustaso aina takaa työllistymistä tai koulutusta vastaavaa työtä Suomessa. On ongelmallista sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta, jos koulutetut ihmiset työskentelevät koulutustaan vastaamattomassa työssä tai tekevät aiemman tutkintonsa kanssa päällekkäisiä opintoja.
“On ongelmallista sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta, jos koulutetut ihmiset työskentelevät koulutustaan vastaamattomassa työssä.”
Maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyviä tavoitteita asetetaan Antti Rinteen ja myöhemmin Sanna Marinin hallitusohjelmassa, jossa on määritelty tavoitteiksi lisätä työperusteista maahanmuuttoa, korottaa pakolaiskiintiötä sekä tehostaa kotouttamista ja työlupaprosessia (Hallituksen toimintasuunnitelma 2020). Hyvin toimivat koulutus- ja työllisyyspolut tukevat maahanmuuttajien työllistymistä ja parantavat heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan. Maahanmuuttajien koulutus- ja työllisyyspolut -hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi polkujen kehittämiseksi ja systematisoimiseksi. Tutkimus toteutettiin osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi).
“Tutkimuksen avulla pyrimme tunnistamaan maahanmuuttajien työllisyyttä tukevia koulutus- ja työllistymispolkuja ja niiden uudistamistarpeita. Selvitimme myös, miten maahanmuuttajien osaamisen tunnistamista pitäisi kehittää. Lähestymistapamme oli moninäkökulmainen, eli tulokset perustuvat sekä asiantuntijoiden, maahanmuuttajien parissa työskentelevien ammattilaisten että maahanmuuttajien omiin näkemyksiin.” sanoo tutkimuksen vastuututkijana toiminut johtaja Riikka Shemeikka Kuntoutussäätiöstä.
Alueelliset erot ovat suuria
Alueelliset erot ovat suuria sekä maahanmuuttajien määrissä että heidän roolissaan osana eri alueiden työmarkkinoita. Uudellamaalla on enemmän maahanmuuttajia kuin Etelä-Pohjanmaalla asukkaita. Näin ollen alueelliset erot kotoutumispalvelujen tarjonnassa ovat suuria. Etenkin sopivaa kielenopetusta voi olla vaikea löytää omalta alueelta. On siis tärkeää räätälöidä palveluita alueellisista lähtökohdista käsin ja samalla pyrkiä välttämään tilanteita, joissa asiakkaat joutuvat eriarvoiseen asemaan palvelujen suhteen.
Oikean muotoista ja oikeudenmukaista palvelutarjontaa voidaan tukea kehittämällä alueellista tilannekuvaa kysynnästä ja asiakastyytyväisyydestä kansallisen politiikan teon ja erityisesti alueilla palveluita tarjoavien ja kehittävien yhteistyöfoorumien käyttöön. Tilanteen parantaminen vaatii palvelutarjonnan ja -kysynnän alueellisen tilannekuvan ja yhteistyöfoorumeiden ylläpitoa.
Kohti joustavampaa kotoutumista
Osana selvitystä kartoitettiin myös maahanmuuttajien kotoutumisen polkuja Ruotsissa. Tarkasteluun nostettiin kolme toimenpidettä, jotka näyttäytyivät Suomen kannalta erityisen mielenkiintoisilta. Etableringsprogmam on pakolaistaustaisille maahanmuuttajille suunnattu kototutumisohjelma, johon sisältyy vastikkeellinen tuki. Pitkäaikaistyöttömille ja maahanmuuttajille ollaan perustamassa Etableringsjobb-työllistämismallia, johon sisältyy myös valtion palkkatuki. Snabbspår on puolestaan pikareitti työelämään.
“Erityisesti pikareitit on koettu Ruotsissa toimivaksi keinoiksi ohjata kouluttautuneita maahanmuuttajia työvoimapulasta kärsiville aloille ilman kohtuuttomasti pitkittynyttä kotouttamisjaksoa. Pikakaistoja on perustettu työmarkkinajärjestöjen ja hallinnon yhteistyöllä yhteensä 14 eri alalle ja näistä 13 on edelleen toiminnassa. Järjestelyt ja myös toimivuus vaihtelevat eri kaistojen välillä, mutta yleisesti pikareitit ovat jääneet pysyväksi osaksi ruotsalaisia kotouttamispolkuja. Vastaavien reittien perustamista Suomeen kannattaisi selvittää.” sanoo analyytikko Juho-Matti Paavola kansainvälisen tiedonhankinnan toteuttaneesta Oxford Researchista.
Rekisteriseurannan mukaan Suomessa kotoutumissuunnitelman saaneista enemmistö siirtyi kotouttamispalveluihin. Joka neljäs siirtyi kotoutumissuunnitelman laatimisen jälkeen suoraan koulutukseen tai työhön ja 15 prosenttia jäi koulutuksen, työn ja palveluiden ulkopuolelle. Kotoutumissuunnitelman saaneista miehistä noin 40 prosenttia ja naisista hieman alle 30 prosenttia oli palkkatyössä neljä vuotta suunnitelman jälkeen. Kotoutumiskoulutuksen yhteydessä toteutettu työvoimakoulutus oli yhteydessä parempaan työllistymiseen lyhyellä aikavälillä. Pitkäkestoisten toimenpiteiden kuten omaehtoisen opiskelun yhteydestä työllistymiseen pidemmällä aikavälillä tarvitaan lisätietoa.
“Palveluiden yleisen saavutettavuuden ohella tulisi kiinnittää huomiota siihen, kuinka hyvin yksittäiset palvelut ja palvelukokonaisuudet mukautuvat yksilöiden erilaisiin elämäntilanteisiin ja työllistymistavoitteisiin. Palveluiden työelämäkytkentään tulee selvityksen perusteella kiinnittää lisää huomiota. Samalla tulee varmistaa, että nykyistä harvempi päätyy kokonaan työn, koulutuksen ja palveluiden ulkopuolelle kotoutumisvaiheessa.” toteaa tutkijatohtori Jaakko Harkko Helsingin yliopistosta.
Aineisto toi näkyvyyttä palveluita käyttävien kokemuksiin ja koulutus- ja työllisyyspalveluiden pullonkauloihin. Palveluiden ohjautumisen suunnittelemattomuus, vastuun epäselvyys ja TE-palveluiden heikoksi koettu ymmärrys asiakkaan ammattialasta ja sen vaatimuksista olivat esimerkkejä palveluissa kohdatuista haasteista. TE-toimistojen vähentyneet resurssit näkyvät asiakkaan saamassa palvelussa ja ohjautumisessa myös hankkeessa kuultujen virkailijoiden mukaan.
“Voikin kysyä, lataako järjestelmä liikaakin painetta yksittäisiin virkailijan ja asiakkaan kohtaamisiin, joilla voi olla suurikin merkitys asiakkaan kohtalon kannalta.”
“TE-toimiston virkailija nousee selvityksessä tärkeäksi ja eräänlaiseksi portinvartijaksi asiakkaan pyrkiessä kohti työelämää. Kriittiset havaintojen pohjalta voikin kysyä, lataako järjestelmä liikaakin painetta yksittäisiin virkailijan ja asiakkaan kohtaamisiin, joilla voi olla suurikin merkitys asiakkaan kohtalon kannalta. Asiakkailla onkin hyviä syitä olla kriittisiä järjestelmää kohtaan, jos kerran systeemin mukaan sen kautta heidän tulisi saada ratkaisuja kysymyksiinsä ja haasteisiin.” kommentoi Demos Helsingin vanhempi tutkija Kaisa Schmidt-Thomé.
Hankkeessa tehtyjä havaintoja työpajoista, fokusryhmähaastatteluista sekä kyselyistä ei voida yleistää koskemaan laajempia väestöryhmiä, mutta ne tarjoavat hyödyllisiä ja konkreettisia esimerkkejä siitä, minkälaisia ongelmakohtia ja pullonkauloja maahanmuuttajat voivat kohti työelämää pyrkiessään kohdata. Tässä työssä maahanmuuttajat olivat mukana työpajoissa, fokusryhmähaastatteluissa ja kyselyissä. Paikkoja tällaiselle keskustelulle tulisi jatkaa, kun työllisyys- ja koulutuspalveluiden kehittämistyö jatkuu.
Asiakkaiden kuuleminen ja tuki työnantajille palvelujen ytimeen
Maahanmuuttajien koulutus- ja työllisyyspoluilla havaittiin useita haasteita. Esimerkiksi on haastavaa saada yksilön osaamisesta kattavaa kuvaa, eikä osaamisen kartoituksesta syntyvä tieto siirry sujuvasti koulutusasteelta toiselle. Kotoutumiskoulutus ei toteudu kaikkien asiakasryhmien kannalta tarkoituksenmukaisesti ja alueelliset erot kotoutumispalvelujen tarjonnassa ovat suuria. Ammattilaisten maahanmuuttotyöhön liittyvä osaaminen vaihtelee organisaatioissa, eivätkä TE-palvelut aina tue riittävästi maahanmuuttajia työllistymispoluilla. Lisäksi useilla työnantajilla on yhä korkea kynnys työllistää maahanmuuttajia.
TE-palveluita tulisikin järjestellä niin, että ne palvelisivat tehokkaammin maahanmuuttajia. Keskeistä olisi vahvistaa asiakkaiden toimijuutta palvelujen käyttäjinä ja kehittäjinä, hyödyntämällä tehokkaammin asiakaspalautetta.
“Kotoutumiskoulutuksen joustavuutta tulisi lisätä siten, että se soveltuisi paremmin erilaisiin elämäntilanteisiin ja tarpeisiin. Olisi tärkeää myös, että tarvittaessa koulutukseen pääsisi helpommin myöhemminkin, esimerkiksi elämän- tai työllisyystilanteen muuttuessa. Osaamisen kartoittamisessa kannattaisi lisätä systemaattisuutta ja yhtenäisyyttä sekä tunnistamisen kattavuutta. Tärkeää olisi myös luoda yhtenäinen tietojärjestelmä, joka palvelisi eri toimijoiden välistä tiedonvaihtoa. Maahanmuuttajien työllistymistä tukisivat myös esimerkiksi palvelujen työelämälähtöisyyden lisääminen sekä työnantajayhteistyön vahvistaminen, samoin kuin työnantajien tukeminen maahanmuuttajien työllistämisessä.” toteaa johtaja Riikka Shemeikka Kuntoutussäätiöstä.
Maahan muuttaneiden koulutus- ja työllisyyspolut -raportti luettavissa täältä.
Lisätietoja Maahanmuuttajien koulutus- ja työllisyyspolut-hankkeesta antaa Demos Helsingin vanhempi konsultti Leena Alanko.
leena.alanko@demoshelsinki.fi
Tutustu projektiin täältä.
Feature Image: Timon Studler / Unsplash