Mitä tarkoittaa yhteisöllinen asuminen, ja voisiko sillä olla rooli yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa? Demos Helsinki ja Y-Säätiö kehittävät yhdessä kohtuuhintaisia, urbaaneja asumisratkaisuja, jotka tukevat asukkaiden hyvinvointia. Tässä blogitekstissä Demos Helsingin Y-Lab-projektitiimi pohtii, mistä yhteisöllisessä asumisessa on kyse.
Kun julkinen ja yksityinen sekoittuvat kotona
“Kotini on linnani”, “Oma koti kullan kallis”. Käsitys kodista liitetään usein yksityiseen ja henkilökohtaiseen tilaan. Tämän päivän yhteiskunta tuo ihmisiä yhteen monipuolisemmin kuin koskaan, jolloin yksityisen ja julkisen erottelu on hankalampaa. Ihmiset muodostavat yhä kattavammin ja nopeammin yhteisöjä niin työelämässä kuin harrastusten parissa. Toisaalta teknologian kehittyminen tarjoaa meille monipuolisesti mahdollisuuksia käydä keskusteluja julkisilla areenoilla kotisohvalta. Yksilön tavat organisoida elämäänsä ovat siis muuttuneet huomattavasti.
Hannah Arendt, yksi 1900-luvun merkittävimmistä poliittisista ajattelijoista, kirjoittaa Vita Activa -teoksessaan modernille ajalle ominaisesta julkisen ja yksityisen välisistä rajojen hälvenemisestä. Esimerkiksi yhteisöllisyys on siirtymässä yhä voimakkaammin kotipiirin rajojen sisäpuolelta julkisen piiriin: ihmiset muodostavat yhä enemmän sosiaalisia suhteita perheen ja suvun ulkopuolella ja kokevat vahvaa yhteisöllisyyttä esimerkiksi harrastus- ja työyhteisössä.
Tätä julkisen ja yksityisen piirin väliin jäävää aluetta Arendt kutsuu sosiaaliseksi maailmaksi. Sosiaalinen maailma määrittelee modernina aikana yhteisöllistä elämää ja taloudenhoitoa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kotitalouksien rajat hämärtyvät ja siksi yksilöt ovat valmiita viemään yksityisen piirin asioita yhteisölliseen, sosiaaliseen elämäänsä. Yhteisöllinen asuminen on jännittävä esimerkki tästä muutoksesta.
Mitä yhteisöllinen asuminen tarkoittaa?
Yhteisölliseksi asumiseksi määritellään hyvinkin erityyppisiä asumisen muotoja. Miten käsite sitten pitäisi määritellä? Economic & Social Research Councilin tekemän yhteisöllistä asumista käsittelevän raportin mukaan yhteisöllinen asuminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että joukko kotitalouksia jakaa tiloja, välineitä tai palveluita. Kotitaloudet itsessään voivat kuitenkin olla yksityisomisteisia tai vuokra-asuntoja. Yhteisöllinen asuminen ei siis välttämättä tarkoita yhteisasumista, jossa myös itse huoneistot jaetaan muiden asukkaiden kanssa.
Ruoka on yksi klassinen esimerkki jakamisesta yhteisöllisen asumisen piirissä. Niin ruoan hankkiminen, valmistaminen kuin ruokailukin voidaan tehdä yhteisöllisesti. Nykyisin yhteisöllisen asumisen parissa jaetaan myös paljon tiloja ja välineitä: kotitaloudet voivat jakaa kerhotilan, porakoneen tai vaikkapa 3D-printterin.
Kenties merkittävin yhteisöllistä asumista värittävä piirre koskee kuitenkin yhteistä ja päätöksentekoa. Yhteisöllisessä asumisessa tiloja suunnitellaan ja käytetään yhdessä.
Miksi asua yhteisöllisesti?
Kiiteistöliiton Asumismenot 2016 -tutkimus osoittaa asumisen olevan Suomessa kalleinta ja asumismenojen kasvun olevan kovinta pääkaupunkiseudulla. Lisäksi tietynlaisten perinteisten yhteisöjen kadon voidaan nähdä aiheuttavan yksinäisyyttä. Yhteisöllinen asuminen voi toimia osaratkaisuna näihin kahteen tärkeään haasteeseen, joita erilaiset väestöryhmät kohtaavat kaupungeissa: elämisen korkea hinta sekä yksinäisyys.
Kasvukeskuksissa on kallista asua.
Vuonna 2015 Helsingissä asui noin 150 000 yksin asuvaa ihmistä. Asuntojen neliöhinnat nousevat ja kirpaisevat ensisijaisesti yksinasuvia. Yhteisölliset asumisratkaisut tarjoavat ratkaisuja saada edullisempi asunto kasvukeskuksissa. Economic and Social Research Councilin mukaan asukkaat raportoivat hyödykkeiden jakamisen alentaneen vuokran lisäksi myös muita asumiskustannuksia, kun esimerkiksi ruoka tai muut hyödykkeet sekä palveluiden kustannukset jaetaan kanssaeläjien kesken.
Kaupungeissa voi olla yksinäistä.
Yksinäisyys kaupungeissa ei katso esimerkiksi ikää tai sukupuolta. Nuorten yksinäisyys on merkittävä kansallinen ja kansainvälinen ongelma. Yksinäisyyttä voidaan kokea kun lapsuudenkodista muutetaan omilleen ja uusia vakiintuneita sosiaalisia suhteita ei ole keretty solmia. Ikäihmisten yhteisöllistä asumista tutkinut Outi Jolanki ymmärtää yhteisöllisyyden edistämisen asuinalueilla ja paikallisyhteisöissä tärkeänä keinona lisätä kansalaisten osallisuutta ja hyvinvointia. Tutkimuksissa joissa kartoitettiin yhteisöllisyyden merkitystä selvisi, että yhteisöllisyys toimii “lääkkeenä” modernin kaupunkielämän yksityisyydelle, eristäytyneisyydelle ja yksinäisyydelle.
Yhteisölliset asumiskonseptit voivat siis tarjota ratkaisuja siihen, miten pieni- ja keskituloiset voisivat paremmin löytää kodin kasvukeskuksista. Lisäksi kun asuinympäristö jaetaan muiden kanssa, voi arjen vuorovaikutus lisätä asukkaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kitkeä yksinäisyyttä kaupungeissa.