Tiedämme, että ihminen ei usein käyttäydy rationaalisesti tai pelkästään taloudellista hyötyä optimoiden, vaan käyttäytymistä ohjaa iso joukko erilaisia päättelyvirheitä, rutiineja ja intuitioita. Silti suunnittelemme yhteiskuntia yhä rationaalisuusoletuksen perusteella, ikään kuin osaisimme ennustaa ihmisten ja organisaatioiden toimintaa ja käyttäytymistä. Nyt tämä tapa toimia saattaa olla muuttumassa.
Euroopan komissio (2016) julkaisi keväällä 32 eurooppalaista maata kattavan yhteenvedon siitä, miten hyvin käyttäytymistieteitä sovelletaan politiikkaprosesseihin. Raportissa havainnollistetaan hyvin, miten rationaalisuusoletus päätöksenteossa voi johtaa jopa absurdeihin lopputulemiin. Tästä yksi esimerkki on se, että Iso-Britanniassa kuluttaja voi valita puhelinliittymänsä 12 miljoonan vaihtoehdon joukosta. Kasvaneelle tarjonnalle on monta syytä, mutta jossain ilmiön taustalla kuitenkin on oletus rationaalisesta ihmisestä: vaihtoehtojen suuren määrän katsotaan yleisesti palvelevan ihmistä, joka puntaroi eri vaihtoehdot ja tekee lopulta omaa etuaan parhaiten palvelevan päätöksen. Tutkimustulokset kuitenkin viittaavat pikemminkin siihen, että vaihtoehtojen lisääminen muun muassa vaikeuttaa valitsemista sekä laskee tyytyväisyyttä valinnan jälkeen (Iyengar & Lepper, 2000).
Käyttäytymisperustaisen tiedon kytkemisessä politiikkaprosesseihin on suuri lupaus: parhaimmillaan tätä kautta päätöksentekokoneistomme oppii ymmärtämään ihmistä ja ohjauksemme tehostuu. Kun yhtälöön lisätään kokeilut, käytettävän tiedon pitäisi olla sovellusympäristön kannalta olennaista ja ajantasaista. Presidentti Obaman perustama käyttäytymistieteiden yksikkö Valkoisessa talossa on vuoden toiminnan jälkeen lähtenyt lunastamaan lupauksia ja esimerkiksi onnistunut tehostamaan julkishallinnon viestintää. Lokakuussa julkaistu BIT:n yhdysvaltain toimiston ensimmäinen raportti puolestaan näytti, että menetelmillä voidaan esimerkiksi vauhdittaa kansalaisten siirtymistä kulutehokkaisiin sähköisiin palveluihin tai saada heistä useampia käyttämään ennaltaehkäiseviä sairaanhoitopalveluita.
Käyttäytymistieteellistä tietoa ja kokeiluja hyödyntämällä yhteiskuntamme rajalliset pelimerkit saataisiin siis järkevämpään käyttöön. Pienilläkin muutoksilla esimerkiksi viestinnässä, tai vaikuttavien käyttäytymisenmuutoskeinojen lisääminen normaalitoimintaan, voi tehostaa toimintaa ja tuoda merkittäviäkin kustannussäästöjä. Joko me sitten Suomessa ja Euroopassa hyödynnämme tätä uutta välinettä kehittää yhteiskuntaa?
Emme oikeastaan, jos komission tuoreeseen raporttiin on uskomista. Euroopan komission tekemä listaus osoittaa, että tällä hetkellä suurin osa Euroopassa tehdyistä käyttäytymistieteiden sovelluksista on vailla kunnollisia kytköksiä politiikkaprosessiin. Useimmat hanke-esittelyistä antavat myös ymmärtää, että sovelluksissa ei välttämättä ole perehdytty aihepiiriin kytkeytyvään aiempaan näyttöön eivätkä kovin monet vaikuttavuuden selvittämiseksi tehdyt tutkimusasetelmat täytä kenttäkokeen kriteereitä. Mittauksia – ja varsinkin seurantamittauksia – tehdään harvoin. Satunnaistettuja verrokkiryhmiä ei aina käytetä, jolloin johtopäätökset eivät ole luotettavia.
Miten käyttäytymistieteiden hyödyt saadaan käyttöön Suomessa?
Vaikka maailman kärki käyttäytymistieteiden hyödyntämisessä on kapea, tilanne voi olla muuttumassa. Maailmanpankki, OECD ja Euroopan komissio ovat hiljattain suositelleet jäsenmailleen käyttäytymistieteiden soveltamista politiikka- ja päätöksentekoprosesseihin. Monet maat ovatkin perustaneet tai perustamassa kyseiseen tehtävään erikoistuneita yksiköitä. Iso-Britannialainen Behavioural Insights Team on toiminut jo vuodesta 2010, jonka jälkeen käyttäytymistietoon erikoistuneita yksiköitä on perustettu ainakin Saksaan, Australiaan, Tanskaan, Hollantiin, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin.
Myös Suomella on kaikki mahdollisuudet nousta käyttäytymistieteiden hyödyntämisessä kansainväliseen kärkeen. Suomalaisia vahvuuksia ovat ainakin:
- Avoin data ja laaja rekisteriaineisto. Suomea ja varsinkin Helsinkiä on pidetty avoimen datan edelläkävijänä. Suomessa on myös poikkeuksellisen laaja rekisteriaineisto. Suuri määrä kansalaisiin liittyvää avointa dataa mahdollistaa sen, että kausaalisuhteen havaitsemiseen tarvittavia kenttäkokeita voidaan toteuttaa edullisesti. Yhdysvaltalaisten esimerkkien mukaan tiukat laatukriteerit täyttäviä kenttäkokeita on voitu toteuttaa jopa 50 000 dollarin hintaan hyödyntämällä olemassa olevaa dataa.
- Maassa on korkeatasoista käyttäytymistieteellistä tutkimusta. Käyttäytymistieteet eivät ole Suomessa uusi asia, ja niitä harjoitetaan ja opetetaan jo monessa suomalaisessa yliopistossa ja muussa tutkimuslaitoksessa. Viime aikoina juuri käyttäytymisen muutokseen suuntatuvien kurssien määrä on lisääntynyt. Muun muassa Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä pidettiin syksyllä 2015 case-pohjainen kurssi, jossa yritykset, järjestöt ja muut tahot saivat antaa opiskelijaryhmien työstettäväksi tosielämään liittyvän käyttäytymismuutos-pulman. Aiempaan tutkimukseen tukeutuen opiskelijat loivat systemaattista suunnitteluviitekehystä hyödyntäen mallin yhteistyössä case-tapauksen antaneiden “tosielämän” toimijoiden kanssa. Aalto-yliopiston Design for Government -kurssilla monialaiset opiskelijaryhmät puolestaan ratkovat julkishallinnon asettamia haasteita menestyksekkäästi jo kolmatta vuotta peräkkäin. Myös asenteisiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttamisen interventioita tehdään mutta hajanaisesti. Käyttäytymistieteellisen interventiotutkimuksen sisältöjen ja menetelmien asiantuntemuksen vakiinnuttamisen osalta parannettavaa toki olisi: kansallista aihepiirin keskusta ei ole sektoritutkimuslaitoksessikaan, vaan osaamisen kehittäminen on yksittäisten tutkijoiden tai tutkimusryhmien vapaaehtoisuuden varassa.
- Valtioneuvostolla on jo malli, jolla käyttäytymisperustainen tieto voidaan kytkeä päätöksentekoon. Keväällä 2015 valtioneuvosto selvitti mahdollisuuksia kytkeä käyttäytymistieteellistä tietoa politiikkaprosessiin. Seurauksena rakennettiin toimintamalli, jonka hyödyntämistä valtioneuvosto on suositellut suomalaisille ministeriöille. Malli on työväline, jonka mikä hyvänsä ministeriö voi ottaa avukseen suunnitellessaan strategisia kokeilujaan.
- Kokeilukulttuurin nousu mahdollistaa myös käyttäytymistieteellistä ymmärrystä hyödyntävät kokeilut. Kevään 2015 hallitusohjelmaan kirjattu voimakas painotus kokeilukulttuuriin on johtanut jo konkreettisiin toimenpiteisiin. Valtioneuvoston kansliaan on perustettu kokeilutoiminto, jonka tavoitteina on edistää hallinnon kehittämistä ketterämpään ja empiirisempään suuntaan. Käynnissä on jo esimerkiksi käyttäytymistieteisiin perustuva TAIKA-hanke, jossa hyödynnetään käyttäytymistieteellistä ymmärrystä taiteen ja hyvinvointipalveluiden yhteyksien kokeilemisessa.
Vahvoja lähtökohtia on jo monia – miten siis tästä eteenpäin? Tänään 26.10.2016 Valtioneuvoston kanslia ja Suomen psykologinen seura järjestävät vuorovaikutusseminaarin, joka osaltaan edistänee asiaan löydettäviä ratkaisuja. Elämme siis lupaavia aikoja!
Mikko Annala, tutkija ja kokeiluasiantuntija, VTM.
Demos Helsinki
Nelli Hankonen, akatemiatutkija, dosentti, VTT.
Tampereen yliopisto