Viimeisen vuosikymmenen aikana ihmiset ovat innostuneet älykaupungeista ja siitä, miten kaupunkeja voidaan kehittää teknologian avulla. Maailman johtaviksi älykaupunkimalleiksi ovat muodostuneet niin kutsutut Kiinan malli ja Piilaakson malli, joihin on kohdistunut kritiikkiä muun muassa kansalaisten valvonnan ja globaalien teknologiayhtiöiden vallan lisääntymisestä. Ajatushautomo Demos Helsinki laati yhteistyössä Espoon, Helsingin, Tampereen ja Vantaan kanssa raportin ihmislähtöisen älykaupunkimallin kehittämisestä.
Digitaalisuus kytkeytyy kaupunkeihin, niiden palveluihin ja asukkaisiin monella tavalla. Oli kyse sitten liikkumisesta julkisilla välineillä, koulussa opiskelusta, terveydenhuollosta tai oman kotikaupungin kehittämiseen osallistumisesta, liittyy digitaalisuus kaikkeen. Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon myös kehitteillä olevasta koronaviruksen tartuntaketjuja jäljittävästä sovelluksesta.
Samaan aikaan, kun lukuisat älypuhelinsovellukset ovat helpottaneet ihmisten arkea, on teknologiavoittoisuudesta löytynyt myös varjopuolensa.
– Kiinassa kansalaisia voidaan valvoa sovellusten kautta ja Piilaakson suuret teknologiayhtiöt omistavat valtavan määrän dataa ihmisistä. Miksi ihmisillä ei voisi olla enemmän valtaa omaan dataansa ja parempia vaikuttamismahdollisuuksia sen kautta, kysyy Demos Helsingin Roope Mokka, yksi raportin kirjoittajista.
Demos Helsingin ja kaupunkien yhteistyössä tuottaman raportin keskeinen ajatus on “radikaali ihmislähtöisyys”. Siinä ihmisiä ei nähdä vain digitaalisten palveluiden ja sovellusten käyttäjinä, vaan aktiivisina toimijoina, joiden osallistumismahdollisuuksia ja yksityisyyden kunnioittamista voidaan lisätä.
– Korkea luottamus, päätöksenteon läpinäkyvyys, kansalaisten osallistuminen ja yksityisyyden kunnioittaminen ovat tärkeitä Pohjoismaisia arvoja, jotka pitää tuoda teknologian kehityksen ytimeen, sanoo toinen raportin kirjoittajista, Demos Helsingin Maria Malho.
– Japanilainen kollegani kysyi kerran osuvasti, miksi maailman kaupungit haluavat ottaa mallia Piilaaksosta, kun ne voisivat ottaa mallia Muumilaaksosta, Roope Mokka kertoo.
Jotta muutosta voidaan saada aikaan, ei kaupunkeja voida kehittää teknologia, vaan ihminen edellä.
Ihmislähtöinen älykaupunkikehitys on ollut Suomen suurimmille kaupungeille tärkeä suunta esimerkiksi kaupunkiyhteisön vuorovaikutuksen parantamisessa, julkisten palveluiden kehittämisessä ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisessä oman datansa kautta. Teknologiasta odotetaan yhtä ratkaisijaa myös kaupunkien kannalta keskeisten haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen torjumisessa.
– Maailmalla syntyy uusia miljoonakaupunkeja ja kaupungistumisaste nousee. Kaupungeilla on yhä enemmän valtaa maailman ilmiöihin, kuten ilmastonmuutokseen vaikuttamisessa. Se muutos lähtee kuitenkin ihmisistä. Jotta muutosta voidaan saada aikaan, ei kaupunkeja voida kehittää teknologia, vaan ihminen edellä, Maria Malho sanoo.
Koronapandemia on nostanut kevään aikana kaupunkikeskusteluun uudenlaisia näkökulmia. Keskustelua on virinnyt muun muassa siitä, haluavatko ihmiset enää pandemian jälkeen asua kaupungeissa. Toisaalta korona on muuttanut myös kaupunkitilan käyttöä, kun esimerkiksi kävely puistoissa on liikkumismuotona lisääntynyt.
– Kysyntä kattaville lähestymistavoille on nyt kriittisempää kuin koskaan. Niin fyysisen kuin digitaalisen kaupungin infrastruktuurin suunnittelun kannalta on tärkeää kysyä, miten ihmiset pääsisivät itse määrittelemään tarkoituksia, joita lopputuloksen tulisi palvella, Malho sanoo.
Ajatushautomo Demos Helsingin kirjoittama “People First: A Vision for the Global Urban Age. Lessons from Nordic Smart Cities” -raportti on tehty yhteistyössä Espoon, Helsingin, Tampereen ja Vantaan kaupunkien kanssa. Demos Helsinki vastaa raportin sisällöstä sekä siinä esitetyistä näkökulmista.
Lisätietoja: maria.malho@demoshelsinki.fi
📷 Alex Alvarez / Unsplash