Yhdysvaltojen 60-luvun Apollo-ohjelman konkreettinen missio oli lähettää mies kuuhun. Tänä päivänä missiot ovat erilaisia: mereen joutuvan muovin määrän vähentäminen 90 prosentilla, kaupunkien muuttaminen hiilineutraaleiksi tai Alzheimerin taudin parantaminen.
Kuulento edellytti lähinnä silkkaa teknistä osaamista, mutta nykyisten yhteiskunnallisten haasteidemme kompleksisuus ja tutkimuskentän erikoistuneisuus tekevät tieteen avoimuuden sekä erittäin laaja-alaisen ja poikkitieteellisen yhteistyön välttämättömäksi, jopa kriittiseksi edellytykseksi tämän mittaluokan haasteiden ratkomiselle.
Euroopan komissio ohjaa seitsenvuotisten tieteen ja -innovaatioiden puiteohjelmien kautta eurooppalaista tiedettä 80 miljardin voimin. Tulevaisuudessa luku on mahdollisesti jopa 100 miljardia euroa. Se on suunnilleen saman verran kuin Suomen valtio käyttää rahaa kahden vuoden aikana.
Nyt komissiossa pohditaan, pitäisikö nykyisen puiteohjelman Horisontti 2020:n laajojen yhteiskunnallisten haasteiden jälkeen keskittyä tulevaisuudessa muutamaan konkreettiseen ja kunnianhimoiseen päämäärään – eli missioon. Mutta onko missioista tiedepolitiikan supervälineeksi paremman yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen?
Mazzucatolta työkirja tulevaisuuden missioiden määrittelyyn
Ex-kauppakomissaarin ja WTO:n pääjohtajan Pascal Lamyn vetämä ryhmä painotti viime kesänä julkaistussa arviossaan yhteiskehittämisen ja tutkimuksen vaikuttavuuden merkitystä eurooppalaisella tiedekentällä: ”Muovataksemme yhteistä tulevaisuuttamme, meidän täytyy kuvitella, keksiä ja luoda yhdessä. Tarvitsemme tutkimusta (”Labs”), innovaatioita (“Fabs”) ja kaikkia hyödyttäviä sovelluksia (“Apps”)”, LAB-FAB-APP -raportissa todettiin.
Tähän haasteeseen vastatakseen komissio haluaa tuoda eurooppalaisen tiedepolitiikan johtotähdeksi seuraavaan, nyt valmisteilla olevaan puiteohjelmaan ’missiot’, joita määrittäisi keskeisesti jokin kunnianhimoinen, mutta konkreettinen päämäärä. Missioiden tehtävänä olisi inspiroida ja legitimoida eurooppalaista tiedettä, antaa rohkeasti suuntaa tutkimukselle ja innovaatioille sekä luoda kestävää taloudellista kasvua.
Komissio tilasi University College Londonin innovaatioinstituutin professori Mariana Mazzacutolta ”työkirjan”: Mission-Oriented Research & Innovation in the European Union tukemaan missio-vetoista tiedepolitiikkaa. Mazzucato linjaa, että missioiden tulisi olla selkeästi määriteltyjä, mitattavia ja saavutettavissa määräajassa. Hän näkee missiot välineenä luoda tutkimuksella konkreettisesti mitattavissa olevaa vaikuttavuutta, jolla on potentiaalia mullistaa niin eurooppalaista tiedekenttää, teknologiaa, teollisuutta kuin yhteiskuntaakin.
Missiot ovat myös keino legitimoida tiedettä ja tutkimusrahoitusta. Kun tutkimuksen päämäärät näyttäytyvät laajalle yleisölle aidosti merkittävinä, saa tieteentekeminen ja tutkimusrahoitus perustellumman oikeutuksen eurooppalaisten silmissä. Ajatus on, että missioiden myötä voidaan ratkoa pitkän aikavälin tavoitteita ja samalla tehdä tieteen avulla visionääristä politiikkaa – pyrkien yhteiskunnallisesti merkittäviin, ympäri Eurooppaa tärkeänä pidettyihin päämääriin.
My new @IIPP_UCL blog on how mission oriented innovation can help solve societal challenges and catalyse cross-sectoral and cross-actor investments in an era of 'hoarding' — importantly it also allows industrial strategy to be less easily "captured" https://t.co/jFItqrh4Kc
— Mariana Mazzucato (@MazzucatoM) March 14, 2018
Missioiden on oltava uskottavia
Missioilta odotetaan paljon, mutta niiden motivoiva ja legitimoiva voima on keskeisesti kiinni niiden uskottavuudesta. Niiden on näyttäydyttävä saavutettavissa olevina ja merkittävinä, jotta eurooppalaisen tieteen kentän toimijat – kansalaiset, tutkijat, tiedeinstituutioiden toimijat, päätöksentekijät ja yrittäjät – saadaan yhdistämään voimavaransa ja luovuutensa niiden tavoitteluun.
Kysymys ei ole vain tiede- ja tutkimusviestinnästä, vaan yhteisestä eurooppalaisesta visiosta. Sitä tarvitsemme nyt ehkä enemmän kuin koskaan.
Missio-vetoinen tiede edellyttää toimijoilta, toiminnan mahdollistavilta rakenteilta ja rahoitukselta uudenlaista joustavuutta sekä valmiutta kokeiluihin ja riskinottoon. Riskejä otettaessa on hyväksyttävä niiden kääntöpuoli, kuten Mazzucatokin korostaa. Jos osoittautuu, ettei jokin valituista missioista ole tavoitettavissa, pitää komissiolla olla tarvittaessa uskallusta luopua siitä.
Jos komissio päätyy missioihin nykyisten laajojen eurooppalaisten yhteiskunnallisten haasteiden sijaan, tarkoittaisi se tutkimusrahoituksen keskittämistä rajatumpiin teemoihin. Valinta voisi luoda mahdollisuuden syvempään vuorovaikutukseen ja yhteistyön kehittämiseen. Laaja-alainen monitieteellinen vuorovaikutus yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi on oiva keino nivoa tiedekentän toimijoita ja muuta yhteiskuntaa tiiviimmin yhteen, mutta raja-aitoja ylittävään yhteistyöhön pitää olla valmis satsaamaan, jotta sen myötä saavutetaan todellista vaikuttavuutta.
Lähivuosien valmistelutyötä on erittäin mielenkiintoista seurata kolmesta lähtökohdasta. 1) Millaisia missioita tulevaisuudelle hahmotellaan, 2) millaisella budjetilla komissio uskaltautuu luottamaan niiden voimaan sekä 3) miten komission valitsemat missiot onnistuvat 2021 alkaen tavoitteessaan – eli luomaan uskoa eurooppalaiseen tieteeseen sekä yhdistämään tieteentekijöitä, innovaattoreita ja sijoittajia yhteisvoimin ratkomaan aikamme suuria ja viheliäisiä haasteita.
Komission avoin ja julkinen konsultaatio missioista.
https://twitter.com/EU_H2020/status/974548320830935041?ref_src=twsrc%5Etfw
Pilvi Toppinen, VTT
Ajankohtaista tieteestä:
Jukka Mönkkönen ja Aleksi Neuvonen:
”Avoin tiede avaa uuden suunnan yliopistojen vaikuttavuuteen”
Tieteessä tapahtuu 1/2018
Iina Koskinen, Maria Ruuska ja Tanja Suni (ilmestyy huhtikuussa 2018):
Tutkimuksesta toimintaan: Tieteentekijän opas viestintään ja vaikuttamiseen
Blogikirjoituksia tieteestä ja yhteiskehittämisestä:
Iina Koskinen:
Neljä kysymystä, joiden avulla tutkimuksesta tulee vaikuttavaa
Tutkimushankkeitamme:
WINLAND
URMI
Bemine
BIBU
BlueAdapt
Lähteet: