Kuntavaalien minimaalisesti noussut äänestysprosentti on edustuksellisen demokratian laiha torjuntavoitto. Tulevaisuudestaan kiinnostunut kunta kokeilee nyt uusia suoria osallistumisen muotoja, jotta sen asukkaat voivat kokea sen omakseen. Demokratian täytyy olla elämäntapa, ei neljän vuoden välein annettu mekaaninen siunaus hallintokoneistolle.
Hei vastavalittu kunnanvaltuutettu, paljon onnea ja kiitos kovasta työstä, jota teit viime viikot demokratian puolesta! Demokratia selvisi kuntavaaleissa läheltä piti -tilanteesta. Äänestysaktiivisuus ei laskenutkaan viimeisistä kuntavaaleista, vaikka tutkimuksen mukaan vain puolet ihmisistä uskoo siihen, että he voivat vaikuttaa kotikuntansa asioihin.
Edustuksellinen demokratia kaipaa uudistuksia. Niitä odottaessa kuntalaisille täytyy avata uusia vaikuttamisen väyliä, jottei kiinnostus osallistua julkiseen elämään kuihdu kokonaan. Haluamme antaa sinulle, tuore kunnanvaltuutettu, evääksi viisi vinkkiä, miten kehittää kotikunnastasi aito demokraattinen yhteisö, jossa ihmiset kokevat, että heidän osallistumistaan arvostetaan. Näitä vinkkejä voit lähteä toteuttamaan heti ilman lainsäädännön muutoksia.
1) Juuri nyt on oikea hetki kehittää ja kokeilla: Toimivaan demokratiaan kuuluu, että kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua yhteiseen päätöksentekoon. Tämä turvataan perusasioista huolehtimalla: Sitran ja Demos Helsingin demokratiaa käsittelevässä visiojulkaisussa oikeudenmukainen vauraudenjako todettiin kaikista tärkeimmäksi keinoksi pelastaa demokratia.
Samalla kun yhteiskunta huolehtii osallistumisen mahdollistavien perustarpeiden täyttymisestä, tarvitsemme vaikuttamisen keinoja ja väyliä, joita kansalaiset haluavat käyttää. Näitä keinoja pitää jatkuvasti kokeilla ja kehittää, jos haluamme pitää demokratian elinvoimaisena.
Kun vuonna 2018 voimaan astuva alueuudistus muuttaa kuntien tehtäviä ja toimintaa historiallisen paljon, voivat kunnat luontevasti osana uudistuksia kokeilla uusia osallistumisen keinoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen siirtyy vuonna 2019 maakunnille ja kuntien tärkeimmiksi tehtäviksi jäävät kolme koota: kaavoitus, koulutus ja kulttuuri. Nämä ovat monimutkaisia soteasioita helpommin asetettavissa kuntalaisten suoran päätöksenteon kohteeksi.
Nyt on hyvä tilaisuus tehdä erilaisia lähidemokratiakokeiluja kunnissa: esimerkiksi ottaa kuntalaiset mukaan päättämään kunnan budjetista, avata julkiset tietovarannot asukkaiden nähtäviksi ja hyödynnettäviksi tai koota kuntalaisraateja.
2) Vapaa-ajan palveluista osallistuvasti budjetoituja: Osallistuva budjetointi tarkoittaa, että kuntalaiset saavat päättää osan kunnan budjetin käytöstä. Kulttuuri ja vapaa-aika ovat kaikenlaisia ihmisiä lähellä ja niiden kehittämiseen voi osallistua helposti kokemusasiantuntijana. Tampereen Tesomassa budjetoitiin osallistuvasti 640 000 euroa Tesomanpuiston ympäristön kehittämiseen ja Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Ruuti-budjetissa 200 000 euron käyttämisestä päättävät nuoret. Nämä ovat vielä pienehköjä kokeiluja. Tällä valtuustokaudella joku kunta voisi siirtää merkittävän osan vapaa-ajanbudjetistaan osallistuvan budjetoinnin piiriin.
3) Data jakoon: Kunta kerää järjestelmillään valtavasti dataa asukkaistaan. Datan avaus kuntalaisten käyttöön koneluettavassa muodossa paitsi lisää asukkaiden tietoa kotikunnastaan myös mahdollistaa sen, että kuntalaiset voivat itse kehittää datan pohjalta hyödyllisiä sovelluksia.
Pääkaupunkiseudun kuntien tietovarannot ovat olleet julkisia jo usean vuoden. Tuloksena on syntynyt lukuisia sovelluksia, kuten Espoon kaupungin ostolaskut visualisoituna tai pääkaupunkiseudun ulkoliikuntakartta, joka antaa ajankohtaista tietoa ulkoliikuntapaikkojen kunnosta. Ehkä teidän kunta voisi aloittaa avaamalla julkisten tilojen käyttöastetta ja varaustilannetta koskevat tiedot? Näin kuntalaiset voisivat paremmin hyödyntää yhteisiä tiloja omassa toiminnassaan ja ne saadaan tehokkaampaan käyttöön. Tämä ohjeistus auttaa alkuun, kun kunta päättää lähteä avaamaan tietovarantojaan.
4) Arvalla valitut kuntalaisraadit käyttöön: Arvonta on ikivanha tapa valita kansan edustajat demokratiassa. Kunta voi demografisesti ja alueellisesti painotetulla satunnaisotannalla arpoa raadin, joka osallistuu kunnan toiminnan kehittämiseen. Irlannissa on käynnissä vuoden kestävä kansallinen kokeilu, jossa arvalla valittu 99 kansalaisen joukko pohtii Irlannin tulevaisuuden suuntaa.
Kuntalaisraadin ensimmäinen tehtävä voisi olla kunnan vision tai maankäytön kokonaiskuvan kehittäminen. Aito visio ei koske vain kuntaorganisaastiota, vaan se tulee yhteisöltä ja antaa kuntalaisille yhteistä suuntaa.
5) Koulu lähiyhteisön keskukseksi: Suomalaiset koulut ovat maailmanlaajuisesti eturintamassa siirtymässä inklusiivisen opetuksen malliin. Se tarkoittaa, että opiskelussa korostuu oppilaiden vuorovaikutus ympäröivän yhteisön kanssa. Kyse ei siis ole vain luokkahuoneista ja siellä tapahtuvasta opettajan ja oppilaiden vuorovaikutuksesta.
Tätä koulun roolin muutosta yhteisössä tukisi hyvin se, että edellä mainitut osallistuvan demokratian muodot vielä nykyistä enemmän kouluihin, sekä koulupäivän aikana että iltaisin. Näin vahvistettaisiin demokraattisen kulttuurin integrointia osaksi koulunkäyntiä.
Vaalit ovat yhä kiistatta demokratian kuninkuuslaji, koska poliittisen järjestelmän oikeutus tapahtuu viime kädessä vain niiden kautta. Kuten tutkija Merja Jutila Roon totesi vaalisunnuntain Helsingin Sanomissa, erilaisten suorien osallistumisen muotojen ongelma on, että niitä käyttävät helposti lähinnä valmiiksi hyvinvoivat ja yhteiskunnallisesti valveutuneet kansalaiset.
Aktiiviset ihmiset tarttuvatkin yhä useammin itse toimeen ohi kunnallisen päätöksenteon edistääkseen itselleen tärkeitä asioita: Piirtävät varjoyleiskaavan, organisoivat apua yksin maahantulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille, perustavat osuuskuntia valokuituyhteyden rakentamiseksi asuinalueelleen ja välittävät ruoka- ja tavara-apua vähävaraisille.
Se, että kaikki eivät käytä tiettyä vaikuttamisen väylää, ei tarkoita, ettei uusia keinoja pitäisi kehittää lainkaan, tai että ihmisten omaehtoisen toiminnan voisi sivuuttaa hyväosaisten puuhasteluna. Pelkät demokraattiset instituutiot, kuten vaalit, eivät riitä ylläpitämään demokratiaa.
Demokratia ei ole vain parlamentaarisen järjestelmän ominaisuus, vaan kyse on kokonaisesta poliittisesta kulttuurista: ihmisten erilaisista tavoista organisoitua ja esittää vaihtoehtoja ja vaatimuksia yksin ja yhdessä. Kuten kuuluisa yhdysvaltalainen kasvatuspsykologi John Dewey on todennut, demokratia ei ole pelkkä muodollinen hallintotapa vaan elämäntyyli. Osallistuminen lisää osallistumista, sillä kaikenlainen vaikuttaminen vahvistaa kyvykkyyksiä ja kiinnostusta osallistua julkiseen elämään.
Jos haluamme pelastaa edustuksellisen demokratian, meidän pitää tehdä politiikkaa, joka vähentää eriarvoistumista. Samalla täytyy vahvistaa poliittista kulttuuria, joka arvostaa kaikenlaista osallistumista. Suora osallistuminen ja kansalaisten oma toimeliaisuus eivät yksin pelasta demokratiaa, mutta ilman niitä demokratia kuolee pystyyn.
Sinulla, arvoisa kuntapäättäjä, on valta ja vastuu tehdä kunnastasi paikka, joka kuuluu kuntalaisille. Ei vain neljän vuoden välein vaan joka päivä.