Amazon, Etsy, Facebook, Google, Uber, Wolt ja muut digitaalisen alustatalouden yritykset muuttavat työn, toimeentulon ja hyvinvointivaltion tulevaisuutta nopeasti. Siksi alustatalouden yhteiskunnallisista vaikutuksista, kuten työntekijöiden oikeuksista ja siitä, kuka omistaa datan on keskusteltava nyt.
Alustatalouden ratkaisut poistavat välikäsiä, lisäävät tehokkuutta ja helpottavat elämäämme monella tapaa. Lisäksi ne mahdollistavat monet jakamistalouden palvelut autojen yhteiskäytöstä palveluiden vaihtoon ja voivat näin mahdollisesti vähentää luonnonresurssien käyttöä.
Alustatalouden yritysten ansaintamalliin perustuu kuitenkin monia ratkaisemattomia ongelmia. Miten huolehditaan alustoilla työskentelevien (Pew Research Center:in mukaan neljäsosa amerikkalaisista tienasi rahaa digitaalisten alustojen kautta viime vuonna) oikeuksista esimerkiksi sairauspäivärahaan tai työterveydenhuoltoon? Kuka hyödyntää niistä syntyvää dataa ja miten? Miten kerätä veroja alustoilla tapahtuvasta kaupallisesta toiminnasta? Miten estää monopolisoituminen ja pääoman liiallinen kasautuminen? Mitä tarkoittaa pohjoismainen hyvinvointimalli alustatalouden aikakaudella?
Alustatalouden ongelmat johtuvat ainakin kahdesta asiasta: 1) Alustat ohjelmoivat ihmisten käyttäytymistä, joten alustojen omistajien luomilla algoritmeillä on ainutlaatuista valtaa kontrolloida alustojen käyttäjien toimintaa. Uber-kuski voi tarjota asiakkaalle ilmaista välipalaa, mutta ei voi viedä häntä sattumanvaraiseen paikkaan huvin vuoksi. 2) Valtioiden on hyvin vaikea säädellä lailla alustoille siirtyvää toimintaa. Perinteisten yritysten työntekijät saavat korvauksen sairauspoissaoloistaan, mutta alustoilla toimivat työntekijät eivät.
Millaisia mahdollisuuksia meillä on määrittää alustatalouden suuntaa niin, että se johtaa kohti hyvää ja kestävää yhteiskuntaa? Toistaiseksi valtiot ovat olleet kyvyttömiä siihen ja keskittyneet esimerkiksi uusien yritysten kieltämiseen.
Kartta siitä, missä kaikkialla Uber on kielletty.
Lisäksi on kokeiltu ainakin näitä neljää tapaa ratkaista ongelmia:
- Luotetaan yrityksiin
Yksi vaihtoehto on luottaa siihen, että yritysten kannattaa ratkaista alustatalouden ongelmia itse.
Etsy on kauppapaikka, jossa yksittäiset ihmiset myyvät tuotteitaan. Yritys on perustanut erilaisia instrumentteja huolehtiakseen alustaa käyttävien myyjien oikeuksista ja turvasta: eläkkeistä, sairauspäivärahasta ja muista etuuksista.
Juno on israelilainen liikkumisen jakamispalvelu, joka markkinoi itseään Uberin vastavoimana. Junon kuskit ovat itsenäisiä partnereita, jotka voivat säädellä hintoja niin, että heidän palkkansa kattaa myös auton huolto- sekä bensakulut ja vakuutusmaksut.
- Verotetaan innovatiivisesti
Valtioiden näkökulmasta erityisen ongelmallista alusta- ja jakamistalouden yrityksille on se, ettei niitä voida verottaa samalla tapaa kuin perinteisiä yrityksiä.
Virossa ongelma ratkaistiin Uberin osalta jo ennen kuin yritys saapui maahan. Viron verovirasto teki Uberin kanssa sopimuksen, jonka mukaan kuskit voivat osallistua järjestelmään, jossa yritys lähettää kuskien tulotiedot verovirastoon. Virasto ehdotti itse yhtiölle järjestelyä.
- Tehdään itse alustamme
Yhä useammat ihmiset ja yhteisöt pystyvät kehittämään digitaalisia palveluita. Tämä mahdollistaa alustaosuuskuntien (platform co-ops) ja muiden yhteisöllisesti omistettujen alustojen tekemisen.
Alustaosuuskuntien idea on, että yrityksen omistama alusta korvataan käyttäjien muodostamalla osuuskunnalla tai muulla yhteisöllä. Tällaisia on esimerkiksi eettinen markkinapaikka Fairmondo, valokuvaajien omistama Stocksy ja hierojien San Franciscossa perustama Loconomics.
- Luotetaan, että teknologia murtaa alustamonopolit
Lohkoketju on tekniikka, jonka tunnetuin sovellus on virtuaalivaluutta bitcoin. Se voi mahdollisesti syrjäyttää nykyiset alustatalouden yritykset. Lohkoketju on tekniikka, jonka tarkoittaa eräänlaista kaikille avointa tietokantaa, joka sijaitsee usealla palvelimella ja jonka sisältö voidaan tarkistaa monesta paikasta. Käytännössä se tarkoittaa, että esimerkiksi rahan siirtoon, sopimusten tallentamiseen tai muihin ihmisten välisiin vaihtoihin ei tarvita kolmatta osapuolta takaamaan luotettavuutta.
Me uskallamme näpytellä luottokorttitietomme Airbnb:n, koska luotamme yritykseen. Lohkoketjuteknologialla tällaista luottamuksen rakentavaa kolmatta osapuolta ei välttämättä tarvita, jolloin alustojen käyttäjillä voi olla paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niiden toimintaan.
Mutta voimmeko luottaa yritysten hyväntahtoisuuteen tai siihen, että uudet teknologiat ratkaisevat yhteiskunnallisia ongelmia? Yhteisöllisesti omistettujen alustojen ongelma puolestaan on niiden heikko kyky kasvaa riittävän suuriksi. Mikään alusta ei ole kiinnostava ennen kuin sillä on tarpeeksi käyttäjiä.
On selvää, että tarvitsemme laajempaa keskustelua teknologisen kehityksen tulevaisuudesta ja siitä, miten uudet digitaaliset ratkaisut ja käytännöt voivat ratkaista oikeita yhteiskunnallisia ongelmia. Alustojen hallinnassa ei ole kyse vain monopolien hallinnasta ja työntekijöiden oikeuksista, vaan myös siitä, miten olemme yhdessä ja mitä olemme ihmisinä.