Huhtikuun lopussa Itävallassa järjestetyn Open Commons Kongressin teemana oli tänä vuonna (vapaasti suomentaen) jakaminen yksilöllistyneessä yhteiskunnassa.
Minut kutsuttiin mukaan puhumaan jakamistaloudesta ja siitä, mikä voi tehdä siihen osallistumisen hankalaksi (jollei jopa mahdottomaksi). Viime vuosina tehtyjä tutkimuksia kokoava esitykseni, Challenges to Participation in the Sharing Economy, tarkasteli aihetta keskittyen rahallista ja rahatonta vertaisvaihtoa (peer-to-peer exchange) tukevien palveluiden liepeillä tapahtuvaan sosiaalisiin vuorovaikutukseen.
Esitykseni listaa neljä asiaa, jotka vaikuttavat jakamistalouteen osallistumiseen:
1. Pelko kiitollisuudenvelkaan jäämisestä voi jarruttaa osallistumista. Usein keskitytään pohtimaan, miten voidaan parhaiten suojautua hyväksikäytöltä ja vapaamatkustajilta. Kannattaa ottaa huomioon kolikon toinenkin puoli.
2. Pelkkä into osallistua ei aina riitä – välillä vaaditaan myös aikaa, rahaa, tai muita sijoituksia. Moneen vertaisvaihtopalveluun ei pääse käsiksi ilman luottokorttia ja älypuhelinta. Jos näihin ei ole varaa tai mahdollisuutta, innostus yksin ei mahdollista osallistumista. Rahattomassakin vaihdossa osallistumisen voi estää jokin käytännöllinen syy, kuten ajanpuute, jonka takia riskialttiimpia vaihtoja varten vaadittavaa luottamusta ei pääse muodostumaan vaihtoyhteisön jäsenten välille. Kun mietitään, mikseivät yksilöt lähde mukaan toimintaan, kannattaa syitä siis hakea myös olosuhteista.
3. Osallistuminen ei tapahdu tyhjiössä – osallistujien lähipiiri ja laajempi sosiaalinen ympäristö vaikuttavat toiminnan reunaehtoihin. Jakamistalouden piirissä tapahtuva vaihtotoiminta vaikuttaa usein muihinkin kuin vain aktiivisessa roolissa (ja omasta halustaan) mukana oleviin. Jos asuinkumppani ei halua majoittaa Airbnb-vieraita, tai naapurit valittavat tuntemattomien turistien virrasta rappukäytävässä, heidän näkemyksensä vaikuttavat yksilön osallistumismahdollisuuksiin.
4. Jakamistalouden piirissä esiintyy myös suoranaista syrjintää, joka voi estää joidenkin ihmisten mukaanpääsyn kokonaan (tai hankaloittaa sitä suhteettoman paljon). Syrjivien tekojen taustalla on usein taipumuksemme hakeutua itseämme muistuttavien ihmisten seuraan sekä erilaisiin ryhmiin liittämämme stereotypiat.
Keskeisenä lähtökohtana korostin sitä, että tällainen vaihtotoiminta pitää sisällään sekä verkossa että kasvokkain tapahtuvaa toimintaa ja siihen liittyy tyypillisesti aineellisia resursseja, kuten tiloja tai tavaroita. Toiseksi, kun jakamistaloutta tarkastellaan yksilöiden tasolla, sosiaaliset ja taloudelliset syyt osallistua eivät ole toisensa poissulkevia, vaan pikemminkin ne kietoutuvat toisiinsa. Mahdollisuus säästää tai tienata rahaa voi antaa kipinän kokeilla uutta palvelua, mutta pidempi aikaista osallistumista auttaa, jos toiminta tuntuu myös sosiaalisesti mielekkäältä ja mieluisalta.
(Esityskalvoni löytyvät SlideSharesta. Open Commons Kongressin sivuilta on katsottavissa videonauhoite esityksestä.)