Olin keskiviikkona 10.9. keskustelemassa Yle TV2:n Docventures-ohjelmassa keskustelemassa aiheesta vallankumous. Keskusteluosuuden pohjaksi esitettiin Talal Derkin järkyttävä Return to Homs -dokumentti Syyrian sisällissodasta. Kanssani keskustelemassa oli Syyrian kriisiä paikan päällä seurannut kuvajournalisti Niklas Meltio. Minun roolinani oli taustoittaa vallankumousten syitä ja pohtia, millaiset tekijät synnyttävät vallankumouksia tulevaisuudessa. Tässä kolme pääpointtiani lähetyksessä käydyissä keskusteluista:
- Vallankumous edellyttää aina sekä kokemusta yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta että akuuttia toimeentulomahdollisuuksien vaikeutumista. Lisäksi tarvitaan ihmiset kaduille ajava, tilanteen sytyttävä tapahtuma.
- Tulevaisuuden vallankumouksia generoivat erityisesti energian ja ruoan niukkeneminen, ilmastonmuutoksesta seuraavat kuivuudet, teknologian vauhdittama eriarvoistuminen ja uudet radikaalit käsitykset yksilön vapauden rajoittamattomuudesta.
- Tulevaisuuden vallankumoukset tapahtuvat vähemmän kaduilla ja enemmän ihmisten itse rakentamissa vaihtoehtoisissa mikro-todellisuuksissa: nettiyhteisöissä, startupeissa ja edelläkävijöiden harrastatajaryhmissä, jotka erkaantuvat yhä kauemmassa valtaväestön arkisista käytännöistä.
Docventures on mediakonseptina monella tapaa erityinen: Harvassa televisio-ohjelmassa pystyy rakentamaan keskustelulla kaarta yksittäisestä kriisistä aina ihmiskunnan käynnissä oleviin suuriin murroksiin. Yhtä harvassa konseptissa onnistutaan tuomaan keskusteluun luontevasti mukaan ihmisiä sosiaalisen median kautta. Tekijöillä on selvästi vahva visio siitä, että kyse on nimenomaan uudenlaisesta mediakasvatuksesta, joka rohkaisee ihmisiä etsimään taustoja ilmiöiden takaa, keskustelemaan vaikeista ja suurista kysymyksistä muiden kanssa ja käynnistämään eri muotoista toimintaa tärkeiksi kokemistaan asioista. Mukanaolo ohjelmassa auttoi ymmärtämään tätä kokonaisuutta vielä paremmin kuin ruudun toiselta puolelta katsoessa.Eilinen lähetys on nähtävissä Yle Areenassa seuraavan kuukauden ajan.
Tässä vielä Demos Helsingin tiimin kanssa lähetystä varten kokoamani taustamuistio vallankumouksien dynamiikasta ja taustatekijöistä:
Vallankumoukselle löytyy aina jälkikäteen selitys sekä materiaalisista, valtarakenteellisista että ideologisista seikoista.
Vallankumouksen takana pitää olla utopia, vaikka pienikin: ’ensi vuonna varaa polkupyörään’.
Mikään vallankumous ei organisoidu tyhjästä, ei edes internetin ja sosiaalisen median aikakaudella. On etujoukko, sen toiminta ja jotain rakenteita. Pienikin jengi saa asiansa näkyviin jos tekee ahkerasti töitä. Siksi autoritäärisissä maissa ne yritetään hiljentää alkuunsa. Olosuhteiden huonontuessa homma voi leimahtaa aika yllättäen. Silloin kyse ei voi enää olla ääriliikkeistä vaan allianssin syntymisestä jonkun asian ympärille.
Tarvitaan kokemus etuoikeuksien väärinkäytöstä. Demokratioissa ajatus tilivelvollisuudesta valtion rahojen käytöstä, useimmissa demokratioissa poliitikkoja, virkamiehiä ja jopa kuninkaallisia pakotetaan eroamaan johtuen epäilyistä etuoikeuksien väärinkäytöstä. Tämä on tapa ennaltaehkäistä vallankumouksia.
Psykolgia kertoo, että ihmiset on vaikea saada kaduille, irti turvallisista rutiineistaan. Ihmiset myös palaavat mielellään rutiineihin jos homma ei etene.
Tulevaisuuden vallankumoukset ovat enemmän vertikaalisia kuin horisontaalisia: ne tapahtuvat ihmisten itse rakentamissa vaihtoehtoisissa mikro-todellisuuksissa, jotka korvaavat osalle ihmisistä vanhat toimintatavat. Esimerkkeinä tästä: työn muutos, seksuaalinen vallankumous.
Joskus vallankumous lähtee uskosta edistykseen ja reformiin, joskus puhtaasta epätoivosta ja siitä, ettei ole mitään menetettävää.
Useimmat autoritääriset maat suojautuvat vallankumoukselta subventoimalla ruokaa ja bensaa. Arabikevään alkaessa ruoka- ja bensatukiaiset olivat Egyptissä 8% BKT:sta. Vastaavasti Arabikevään jälkimainingeissa Kuwait lupasi kansalaisille ilmaisen ruoan 13 kuukaudeksi. Kun öljyn tai viljan hinta nousee radikaalisti, voi moni maa ajautua kaaokseen. Vastaavasti öljyntuottajamaissa vallankumousta on helppo pidätellä niin kauan kuin öljyn hinta on korkealla ja rahaa riittää jaettavaksi.
Ruoan kysyntä kasvaa globaalisti, kun globaali keskiluokka tuplaantuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Yhdysvaltalaisen keskimääräinen kaloriannos/päivä on 50% suurempi kuin keskimääräisen intialaisen.
Pohjoismainen malli on viritetty jo 1930-luvulta alkaen ehkäisemään vallankumouksia: valtio investoi ihmisten kykyyn hankkia itse toimeentulo (esim. koulutuksella ja terveydenhuollolla), ei pelkkään köyhäinapuun hädänalaisille.