Eläke- ja ilmastopolitiikka ovat ne politiikan lohkot, joilla on tehty viime vuosina merkittävimmät pitkän aikavälin yhteiskunnalliset sitoutumukset. Tähän asti nämä kaksi keskustelua ovat kulkeneet vahvasti erillään. Finanssipiireissä kuohuntaa nostattanut keskustelu hiilikuplasta sitoo nämä kaksi teema nyt yhteen.
Maailman valtiot ovat sitoutuneet kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa pysäyttämään ilmaston lämpenemisen kahteen celsiusasteeseen. Brittiläisen Carbon Tracken Initiative -tutkimuslaitoiksen laskelmien mukaan tavoitetta ei saavuteta, jos olemassa olevista fossiilisista polttoaineista käytetään yli viidennes. Ilmastopolitiikan mukaisessa ideaalitilanteessa neljä viidesosaa maailman öljystä jää siis poraamatta ja hiilestä kaivamatta. Aiemmin kesällä myös yhdysvaltain presidentti Barack Obama totesi, että ihmiskunnan on pakko jättää osa fossiilisten polttoaineiden varannoista käyttämättä.
Tämä puolestaan tarkoittaa fossiilisia polttoaineita tuottavien yritysten osakkeiden markkina-arvon väistämätöntä laskua. Tätä ilmiötä kuvaa käsite carbon bubble, hiilikupla. Hiilikupla syntyy fossiilisten polttoaineisiin kytkettyjen osakkeiden tämänhetkisen hinnan ja niiden pitkän tähtäimen ennakoidun hintakehityksen välisestä ristiriidasta. Toisin sanoen kyse on tiettyjen yritysten osakkeiden yliarvostuksesta suhteessa yleiseen ymmärrykseen siitä, miten näiden yritysten markkinat ovat mahdollisesti kehittymyssä. Kuplan puhkeamisen laukaisee ilmastopolitiikan edistyminen kohti päätöksiä, jotka ratkaisevat heikentävät fossiilisten polttoaineiden käyttöä.
Ostaessaan hiiliosakkeita sijoittajat siis käytännössä lyövät triljoonien dollareiden panoksilla vetoa, ettei ilmastopolitiikassa edetä ilmastonmuutosta oikeasti hillitseviin ratkaisuihin. Hiilikuplalla on suoria vaikutuksia niin makrotalouteen kuin kotitalouksien varallisuuteenkin. Hiili-intensiiviset arvopaperit käsittävät viisi prosenttia kaikesta EU-maiden eläkerahastojen omaisuudesta. Suomalaisista rahastoista esimerkiksi kuntien Eläkevakuutuksen (Keva) rahastot ovat EU:n viidenneksi hiili-intensiivisimmät.
Ratkaisuksi on ehdotettu organisaatioiden luopuvan hiili-intensiivisistä arvopapereista, mikä sekä minimoisi hiilikuplan puhkeamisesta syntyviä haittoja että suuntaisia rahoitusta vähähiilisen talouden kasvuun. Esimerkiksi Ruotsin evankelisluterilainen kirkko on luopunut sijoitustoiminnassaan kokonaan fossiilisia polttoaineita tuottavien ja jalostavien yritysten osakkeista.
Lisää aiheesta:
- Ruotsin WWF:n Du äger! -katsaus, jonka mukaan jokainen keskimääräisen ruotsalaisen eläkkeiden hiilijalanjälki on 93 tonnia.
- Carbon Tracker Initiative -nettisivut
Tämä tiivis esittely taustoittaa Demos Helsingin Kestävä kasvu -analyysia, erityisesti siinä nimettyä kestävän kasvun kärkialuetta #5.
Kuva: Carbon Tracker Initiativen Unburnable Carbon -raportti.