…ja mitä muuta ruotsalaisten puolueiden EU-kampanjoista voi oppia?
Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi vähän perässä. Merkittävä osa uusista asioista on tullut Suomeen aina Ruotsin kautta. Viimeistä esimerkkiä Ruotsin mallin seuraamisesta ei tarvitse kaukaa hakea: Ruotsissa hyvin pärjännyt ay-demari Stefan Löfven antoi inspiraatiota Antti Rinteen menestyksekkääseen puheenjohtajakampanjaan.
Vaalit ovat karnevaali, jossa mennään mieleenjäävät sloganit edellä. Eurovaalien asiakysymykset ja valta-asetelmat ovat vaikeita. Siksi sloganeille jää paljon tilaa. Vaikka vaalisloganien tavoitteena on muokata mielikuvaa ja jopa jättää asiakysymykset tahallisesti varjoonsa, kiteyttävät ne silti jotain olennaista puolueesta. Ne antavat kuvaa siitä, mihin suuntaa puolue haluaa liikkua.
Ehkä ruotsalaisten puolueiden vaalisloganit kertovat jotain siitä, mihin suomalainenkin politiikka on menossa. Vähintäänkin kannattaa olla kiinnostunut siitä, millaista Eurooppa-politiikkaa ruotsalaiset puolueet väittävät tekevänsä.
Mistä Ruotsissa puolueet sitten puhuvat eurovaalikampanjoissaan?
Kokoomus nostaa pääteemakseen vahvan eurooppalaisen talouskurin mutta samalla yritys on tuoda monimutkaista asiaa selvästi lähemmäs ihmistä. Siksi julisteessa puhutaan ruoasta. Toki tässäkin tapauksessa kyseessä on vertauskuva: Ruoka konkretisoi monet asiat, oli kyseessä sitten elämäntapavalinnat tai lähiruoan edistäminen elinkeinopolitiikassa. Isojen asioiden politiikka pitää tuoda lähelle arkea, vaikka sitten ruoan kautta ja enemmän metaforana kuin todellisina politiikan valintoina.
Ruoka vertauskuvana on myös Ruotsin keskustan vaalijulisteessa “lähellä viljeltyä politiikkaa”. Suomessa keskusta ei ole puhunut ympäristöteemoista vahvasti 80-luvun alun jälkeen. Ruotsissa on toisin. Keskusta on vahvasti samaan aikaan sekä ympäristöasioiden että liberalisoinnin puolue.
Liberalisointi on selvästi asia, jolla on EU-vaaleissa nostetta: moni ehdokas Suomessakin puhuu siitä, miten eurooppalainen regulaatio toimii parhaiten isojen asioiden hoitamisessa, mutta pienet asiat pitäisi jättää kansalliselle tai paikalliselle päätöksenteolle. Huonon ja jäykän regulaation vastustaminen on iätön aihe liberaalille politiikalle. Mutta kuka loisi nyt uuden tulkinnan siitä, mitkä ovat isoja ja mitkä pieniä asioita regulaation kannalta?
”Feminismi on Euroopan tulevaisuus”, linjaa kansanpuolueen Jenny Sonesson. Ruotsissa feminismi on politiikassa ja muualla yhteiskunnassa huomattavasti vahvempi ilmiö kuin Suomessa. Ruotsalainen feminismi on jopa kansallinen vientituote, jonka takana halutaan seisoa myös eurooppalaisessa kontekstissa. Feministisk Initiativ -lista on ennakkokyselyjen mukaan lähellä europarlamenttipaikkaa. Radikaali islami ja arvokonservatismiin nojaava oikeistopopulismi ovat polttoainetta feminismille politiikassa kaikkialla Euroopassa. Kansanpuolueelle feminismin korostaminen on tapa alleviivata puolueen (arvo)liberaaliutta. Suomessa kaikki muut eduskuntapuolueet paitsi Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit hakevat kannatusta arvoliberaalien suunnasta. Kuka uskaltaa profiloitua meillä ensimmäisenä rohkeasti feminismin kautta?
Työ on läheinen teema sosiaalidemokraateille. Sosiaalidemokraatit uskovat myös vahvaan ylikansalliseen regulaatioon. Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän myös vihreistä työpaikoista, jotka syntyvät kun energiantuotantoa, liikennettä, rakennuksia ja teollisuustuotantoa uudistetaan vähäpäästöisiksi. Ruotsin demarien sloganissa sanotaan, että EU:n tiukka ilmastopolitiikka synnyttää yhä useammalle työtä. Suomessa demarien tuore puheenjohtaja Antti Rinne on jo maininnut ilmastonmuutoksen ja muiden globaalien viheliäisten ongelmien ratkaisemisen Suomen tulevaisuuden kasvun ja työpaikkojen lähtökohdaksi. Se on merkittävä siirtymä perinteisestä ay-liikkeen positiosta, jossa ympärisöregulaatio on nähty uhkana kotimaisen teollisuuden kilpailukyvylle ja työpaikoille.
Eurovaaleissa kotimaista tulosta kiinnostavampi on lopulta koko Euroopan äänestystulos. Etukäteen on ennakoitu eurooppalaisen vasemmiston nousua. Myös monien maiden populismista voimansa ammentavat puolueet ovat nousussa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että seuraavan viiden vuoden aikana EU-parlamentissa saatetaan nähdä myös aito oppositio, joka haastaa komission vetämää linjaa sekä talouspolitiikassa että monissa perinteisissä arvokysymyksissä. Tämä voi parhaimmillaan tarkoittaa vilkkaampaa debattia ja neuvottelua kannanmuodostuksesta myös kansallisessa politiikassa. Vaalisloganit voivat antaa osviittaa siitä, minkä asioiden ympärille eri poliittiset ryhmät kantansa lähivuosina rakentavat.