Eläkeelle jäänyt valtiosihteeri Raimo Sailas oli puhumassa Demos Helsingin toimistolla keskiviikkona 23. huhtikuuta. Suomen vaikutusvaltaisimpana virkamiehenä pidetty Sailas on tunnettu tiukan talouskurin vaalijana. Tässä aiheessa hänen kantansa ei ole muuttunut.
Mutta nyt Sailaksen agendalla on myös toinen aihe. Esityksessään Demoksen toimistolla hän peräänkuulutti ilmastokatastrofin huomioimista valtiontalouden laskelmissa. Sailaksen mukaan tämä aikamme suurin haaste on lähes tyystin laiminlyöty talouden tulevaisuutta koskevissa malleissa. Sailas myös ylisti hyvin muotoiltua tietoa ilmastonmuutoksesta.
Sailas näkee omien ilmastopuheidensa menevän osin virkamiesten korvien ohi. Valtiosihteerin ahaa-elämykset ovatkin syntyneet virkamiestyön ulkopuolella, muun muassa iso-britannialaisen huippu-ekonomistin Nicholas Sternin kirjojen parissa. Sternin vaikutusvaltaisen The Stern Review -raportin mukaan globaalit markkinat ovat epäonnistuneet täysin ilmastonmuutoksen huomioimisessa.
Nicholas Sternin makroekonominen lähestymistapa puhuttelee Sailasta, jolle on luontevaa hahmottaa asiat numeroina. Valtiosihteerin hieman yllättävältäkin tuntuva ilmastoherääminen ei siis ole sattuma: oikealla tavalla muotoillut viestit ovat sysänneet häntä kohti ympäristöaktivismia.
Sailaksen puheenvuorossa näkyi ilmastoviestinnän merkitys ja samalla hankaluus. Eri alan ihmisille pitää suunnata viestit eri tavoin. Toisaalta sanavalintojen pohtiminen tuntuu akuutin kriisin uhatessa turhalta. Sailas itsekin puhui luonnontieteellisen koulutuksen puolesta muodikkaita viestintäaloja vastaan. Hän peräänkuulutti panostuksia teknisiin ratkaisuihin ja toimintaa puheen sijaan.
Sailas varmasti tietää, että hänen vaatimansa teknologiset panostukset eivät yksin riitä. Ilmastonmuutosta koskeva tieto on kaikkien saatavilla, mutta esimerkiksi virkamieskunta ja poliitikot eivät tee päätöksiään ja laskelmiaan sen pohjalta. Eri näkökulmista muotoiltu tieto saa aikaan vaikutuksia eri yleisöissä ja lehdistön tulisikin kirjoittaa ilmiöistä monialaisemmin.
Viestinnän alan osaaminen voi parhaimmillaan edesauttaa ilmastokriisin ratkaisua, mutta viestintä pitäisi kohdentaa oikeisiin asioihin. Vain pieni osa viestinnän osaajista kehittää tällä hetkellä ilmastoviestintää. Toisaalta ilmastoon liittyvä kirjoittelu tuntuu usein hankalalta lähestyä eikä se herätä toimimaaan. Vaikka ilmastoviestintä on välttämätön osa kriisin ratkaisua, pieleen mennessään se voi sotkea asioita entisestään.
Teknologiaa, viestintää ja politiikkaa ei voida tarkastella erillään kun on kyse ilmastonmuutoksen kaltaisesta viheliäisestä ongelmasta. Sen ratkaiseminen edellyttää työtä kaikilla näillä eri aloilla ja osaratkaisujen yhdistämistä suuremmaksi kokonaisuudeksi. Joka ala tarvitsee oman Sterninsä, joka kykenee herättelemään näkemään ilmastonmutoksen akuuttiuden ja tärkeyden.
Historia todennäköisesti muistaa ratkaisut, jotka minimoivat päästöt eikä kirjoituksia, jotka saivat ihmiset uskomaan ratkaisuihin. Silti ratkaisut eivät toteudu, ellei niistä osata puhua oikealla tavalla. Ilmastoviestintä saa toimimisen näyttämään mielekkäältä siinä missä ratkaisut syntyvät monialaisena yhteistyönä.
Veikka Lahtinen
Kirjoittaja työskentelee Demos Helsingissä