Kiihtyvä ympäristö- ja ilmastokriisi, uudet digitaaliset teknologiat sekä uusi turvallisuuspoliittinen todellisuus pakottavat myös Suomen talouspolitiikkaa muuttumaan. Demos Helsingin vaalipaneelissa torstaina 2.3 keskeisenä kysymyksenä oli, millaiselle perustalle Suomen talouspolitiikan tulisi 2020-luvulla rakentua. Paneelissa keskityttiin 2020-luvun talouspolitiikan perustavanlaatuisin taustaoletuksiin.
Iso kiitos panelisteille:
Timo Harakka (SDP), Atte Harjanne (vihr.), Hanna Kosonen (kesk.), Kai Mykkänen (kok.), Hanna Sarkkinen (vas.), Sakari Puisto (ps)
Paneelin moderoivat Demos Helsingin asiantuntijat Jenni Kilpi ja Vera Djakonoff.
Demos Helsingin raami keskustelulle muodostui seuraavien muutospaineiden ympärille:
- Vanheneva väestö
- Globaalien tuotantoketjujen horjuminen
- Kiihtyvä ilmasto- ja ympäristökriisi
- Uudet digitaaliset teknologiat
- Kylmän sodan jälkeisen maailman loppu
Paneelissa löydettiin muutospaineiden myötä uusia vaihtoehtoja teollisen vallankumouksen vanhojen oletusten tilalle. Hanna Sarkkinen (vas.) nosti esiin donitsitalouden, jossa luonto luo rajat, hyvinvointia maksimoidaan ja talous toimii välineellä tämän mahdollistamiselle. Atte Harjanne (vihr.) korosti, että poliittiset sloganit voi ohjata meidät väärään suuntaan: “1,5 astetta ei ole reunaehto vaan siitä mennään valitettavasti yli.”
Suomen on ajateltu pärjäävän väestöltään pienenä, korkean osaamisen maana vapaammassa kaupassa paremmin, kuin protektionistisemmassa maailmantaloudessa. Geotaloudellisena tulevaisuuskuvana nähtiin maailmantalouden jakautuminen Kiinan johtamaan itäiseen blokkiin ja Yhdysvaltain johtamaan läntiseen blokkiin. Kysymys kuuluu, missä määrin Yhdysvallat haluaa tulevaisuudessa nojata vapaakauppaan kauppapolitiikassaan.
Vihreän siirtymän käsittely pelkkänä teollisuuspolitiikkana johtaa kuitenkin helposti harhaan. Ilmastokriisin syventyminen ja luontokato asettavat reunaehdot talous- ja elinkeinopolitiikalle. Tämä vaatii paitsi entistä tiukempaa regulaatiota myös massiivisia investointeja. “Suomalainen osaaminen ja teknologia pystyvät vastaamaan globaaleihin haasteisiin tavalla, joka itsekkäästi tarkasteltunakin on meille hyödyksi”, totesi Timo Harakka (SDP) viitaten viime vuoden ennätykselliseen määrään uusiutuvaan luontoon kohdistuvia investointeja. Näkemykset vaihtelivat sen suhteen, missä määrin markkinamekanismi kykenee vastaamaan kriisiin. Lisäksi pohdittiin, onko esimerkiksi päästöjen hinnoittelua aidosti edes yritetty.
Suomelle talouden ja politiikan muuttunut toimintaympäristö tarjoaa mahdollisuuksia kilpailla uusilla toimialoilla, esimerkiksi kvanttiteknologiassa, vetytaloudessa ja satelliittiteknologiassa. “Miten asemoidumme ja pelaamme korttimme on tärkeää”, linjaa Sakari Puisto (ps.) ja korostaa digitaali- ja yritystoimialojen mahdollisuuksia. Samalla aktiivinen elinkeinopolitiikka on palannut globaalille kentälle. Yhdysvallat ja Saksa tukevat omaa teollisuuttaan avokätisesti esimerkiksi vihreässä siirtymässä. Tätä kilpailua Suomi ei suhteellisen vähäisillä resursseillaan voi voittaa. Hanna Kosonen (kesk.) toteaa, että Suomella on mahdollisuudet muuttua energian viejämaaksi ja vetytalouden suurvaltioksi: “Suomessa on valtavat mahdollisuudet ratkaisuihin”.
Bruttokansantuote on toiminut toistaiseksi keskeisimpänä kansantalouden tunnuslukuna. Kai Mykkänen (kok.) korostaa, ettei BKT pyri mittaamaan hyvinvointia, vaan resursseja toteuttaa hyvinvointia. BKT:n keskeisiä ongelmia kehityksen mittarina on, ettei se huomioi ekologisia eikä inhimillisiä reunaehtoja talouskasvulle. Tätä tarkoitusta varten kehitetyt vaihtoehtoiset mittarit (esim. Gini-kerroin) voisivat ohjata päätöksentekoa eri suuntaan, mutta ne eivät ole toistaiseksi nousseet valtavirrassa BKT:n rinnalle.
Julkisen hallinnon kehittäminen on typistynyt kysymykseksi eri hallinnonalojen leikkauksista. Riskinä on, että rampauttamalla valtion keskeiset ohjausmekanismit heikennämme kykyämme vastata kriiseihin tai tarttua kasvun mahdollisuuksiin hyödyntäen uusia hallinnon mekanismeja, kuten missiolähtöisyyttä ja kokeilukulttuuria. Politiikan pitkäjänteisyys, poikkihallinnollisuus sekä kokeiluhalukkuus nähtiin tärkeinä tekijöinä tulevaisuuden kestävän hyvinvointivaltion takaamiseksi. Hanna Sarkkinen painottaa hallinnon tämän hetkistä siiloutumista ja korostaa, miten ”julkisen hallinnon ja hyvinvointipalveluista pitäisi puhua enemmän vaikuttavuudesta kuin tuottavuudesta”.
Entä mikä tulee olemaan jälkikäteen katsottuna suurin virhe 2020-luvun talouspolitiikassa? Hanna Kosonen (kesk.) nostaa sen, miten ilmastonmuutoksen torjumisen ja monimuotoisuuden heikkenemiseen ei ole reagoitu ajoissa. Tähän muut yhtyvät.