Kaupunkilaiset ansaitsevat paikkansa älykaupunkikehityksen ytimessä suuryritysten etujen tai poliittisten valtapyrkimysten sijaan.
Älykaupunkeihin (smart city) liitetyt mielikuvat ovat tyypillisesti teknologiavoittoisia. Viimeisen vuosikymmenen aikana älykaupunkikehitys onkin kulkenut teknologia edellä pitkälti yksityisten yritysten projekteissa.
Julkiset organisaatiot, kuten kunnat ja kaupungit, ovat kamppailleet niukkojen resurssien kanssa, ja kaupunkilaisten tarpeiden ymmärtäminen ja elämänlaadun parantaminen ei ole ollut älykaupunkikehityksen ensisijainen tavoite. Tämän tuloksena maailman johtaviksi älykaupunkimalleiksi ovat muodostuneet niin kutsutut Kiinan malli ja Piilaakson malli.
Kiinan älykaupunkiratkaisut vastaavat nopean kaupungistumisen ongelmiin esimerkiksi helpottamalla liikenneruuhkia, mobiilimaksamista ja pakettitoimituksia. Tavoitteena ei kuitenkaan ole ainoastaan kaupunkilaisten elämän parantaminen, vaan kansalaisten valvonta ja kontrolli sisäisen turvallisuuden vahvistamiseksi. Kansalaisista kerätään dataa esimerkiksi valvontakameroiden ja matkapuhelinten kautta, ja älykaupunkimalli täyttää ensisijaisesti hallinnon intressejä.
Maailman johtaviksi älykaupunkimalleiksi ovat muodostuneet Kiinan ja Piilaakson malli.
Pohjoisamerikkalaisen Piilaakson mallin taustalla ovat puolestaan suuret teknologiayhtiöt kuten Amazon, Apple ja Google. Älykaupunkikehitys on tapa tuoda kilpailuetua yhtiöille kaupunkilaisista kerätyn datan avulla, ja kasvavien kaupunkien elinolosuhteiden parantaminen on toissijaista. Piilaakson älykaupunkimallin voidaan ajatella olevan esimerkki Shoshana Zuboffin valvontakapitalismista (surveillance capitalism).
Eurooppa on jäänyt jälkeen näiden kahden mallin globaalissa kilpailussa. Kiinan ja Piilaakson älykaupunkimallien vastinpariksi kuitenkin tarvitaan eurooppalainen, ihmislähtöinen älykaupunkimalli.
Pohjoismaisilla kaupungeilla on loistavat lähtökohdat eurooppalaisen älykaupunkimallin luomiselle. Pohjoismaisten yhteiskuntien vahvuuksia ovat perinteisesti olleet korkealaatuiset julkiset palvelut ja niihin liittyvät laajat rekisteriaineistot, vahva luottamus julkisiin organisaatioihin, demokraattisen päätöksentekojärjestelmän läpinäkyvyys, kansalaisten aktiivinen osallistuminen ja yksityisyyden kunnioittaminen.
Pohjoismaissa kunnilla ja kaupungeilla on myös poikkeuksellisen laajat valtaoikeudet muuhun maailmaan verrattuna. Kaupungit ovat tärkeä osa ihmisten elämää, koska ne tuottavat suuren osan arjen tärkeistä julkisista palveluista. Kaupungeilla on jo olemassa poikkeuksellisen laajat datarekisterit, ja siten mahdollisuus vaikuttaa datan omistajuuden ja dataoikeuksien periaatteisiin.
Pohjoismaisilla kaupungeilla onkin nyt tilaisuus luoda ydin eurooppalaiselle, globaalisti houkuttelevalle ja oikeudenmukaiselle älykaupunkimallille, jonka keskiössä eivät ole kansainvälisten suuryritysten edut tai poliittiset valtapyrkimykset.
Älykaupungin pitää näkyä tavallisten ihmisten arjessa ymmärrettävällä ja merkityksellisellä tavalla niin, että ihmiset hyötyvät älykaupunkiratkaisuista ja datansa käytöstä suoraan. Pohjoismaisten kaupunkien on tuotava eurooppalaisen älykaupunkiajattelun ytimeen kaupunkilaiset itse.
Maria Malho toimii kaupunkikonsulttina ajatushautomo Demos Helsingissä. Demos Helsinki työskentelee Suomen neljän suurimman kaupungin Helsingin, Espoon, Vantaan ja Tampereen kanssa Pohjoismaisen älykaupunkimallin kehittämiseksi. Kolumni on julkaistu valtiotieteellisessä yliopistolehti Tutkaimessa (4/2019).