Tuomittu kasvamaan? Talouskasvuun liitetyt odotukset menneestä tulevaan

Kuten kaikkeen sosiaaliseen toimintaan myös talouskasvun tavoitteluun liittyy jatkuva jännite menneisyyden kokemusten ja tulevaisuuden toiveiden tai uhkakuvien välillä. “Tuomittu kasvamaan? Talouskasvuun liitetyt odotukset menneestä tulevaan” -raportti tarkastelee, miten kokemukset ja odotukset ovat muovanneet talouskasvua koskevaa yhteiskunnallista keskustelua Suomessa.

Selvitys tarjoaa näköaloja siihen, miten kasvuun liittyvät ajattelumallit ovat muotoutuneet ja vakiintuneet: Mitä on muuttunut vuosikymmenten aikana? Entä miltä tulevaisuus voisi näyttää? Lisäksi suomalainen keskustelu asetetaan osaksi taustalla vaikuttanutta kansainvälistä yhteiskunnallista ja tieteellistä keskustelua sekä kansainvälisen toimintaympäristön muutoksia.

Selvitys tarkastelee kolmea eri ajanjaksoa. Kutakin niistä analysoidaan erilaisiin aineistoihin ja menetelmiin perustuen:

Ensimmäinen ajanjakso (1800–1950)

Tämä osio muodostaa katsauksen talouskasvuun ennen talouskasvu-käsitteen nousua yhteiskunnalliseen keskusteluun 1800-luvulta 1950-luvulle. Talouskasvu käynnistyi Suomessa 1800-luvun puolivälissä, mutta talouskasvun käsite tuli osaksi suomalaista yhteiskunnallista keskustelua vasta 1950-luvulta. Talouskasvua koskeva teoreettinen keskustelu hahmotetaan tällöin siirtymänä yleisluontoisesta edistyksen ja vaurauden pohdinnasta kohti kansantalouden tilinpidon ja bruttokansantuotteen (BKT) kautta määrittyvää, standardoidusti mitattavaa ja vertailtavaa kasvua.

Toinen ajanjakso (1950–2010)

Tämä osio muodostuu aineistopohjaisesta käsitehistoriallisesta analyysista talouskasvun historiallisista kehystyksistä ja tulevaisuuspuheesta 1950–2010-luvulla. Laajaa yhteiskunnallista keskustelua talouskasvusta (hallitusohjelmat, eduskunnan keskustelut, Helsingin Sanomat (pääkirjoitukset)) analysoidaan yhdistämällä käsitehistoriallisen tutkimuksen menetelmiä tulevaisuudentutkimuksen tulevaisuuspyörä-työkaluun.

Analyysin pohjalta suomalainen talouskasvupuhe voidaan jakaa neljään vaiheeseen:

1) hyvinvointivaltion rakentumiskauden talouskasvupuhe (1950–1973)
2) kysymyksiä talouskasvun tulevaisuudesta ja jatkuvuudesta (1974–1990)
3) talouskasvun kehystykset ja tulevaisuusimaginaarit kilpailuvaltiossa (1990–2000)
4) kasvua koskevien suurten kysymysten äärellä (2000–2010).

Eri vaiheissa talouskasvun kehystykset ovat vaihdelleet, ja niihin on liitetty erilaisia tulevaisuusimaginaareja. Historian kautta avautuu näköala 1950-luvulta alkaen voimistuneeseen retoriikkaan, jossa korostuu mitatun talouskasvun välttämättömyys osana Suomen selviytymistarinaa. Olemme jääneet kasvun välttämättömyyden vangeiksi.

Kolmas ajanjakso (2020- ja 2040-luvut)

Tämä osio tarkastelee sekä 2020-luvun talouskasvukeskustelua että mahdollisia polkuja nykyisestä tulevaan, 2040-luvun keskusteluun. Tarkastelu pohjautuu tutkimuskirjallisuuden ja alkuperäisaineistojen lisäksi asiantuntijahaastatteluihin sekä osana selvitystä järjestetyn asiantuntijatyöpajan keskusteluihin. Talouskasvun nykykehystyksiä määrittävät keskeisesti kasvun pakko tai välttämättömyys, jotka kytketään etenkin väestökehitykseen ja hyvinvointipalveluiden ylläpitoon. Asiantuntijat nostivat esiin tarpeen avoimelle keskustelulle muun muassa vallasta, kasvun rajoista, resurssien jakamisesta sekä siitä, mitä tehdään, jos talous ei jatkossa kasva. Talouskasvun nykytila vaikuttaa olevan vahvasti kytköksissä historialliseen jatkumoon Suomesta “tuomittuna kasvamaan”.

Talouskasvun tulevaisuuden kehystyksistä puhuttaessa nousevat esiin kasvukeskeisyyden ylittävä keskustelu sekä kuva Suomesta globaalina reservivarastona tai vaihtoehtoisesti kohtuullisuuden ja paikallistason ratkaisujen korostaminen. Samalla talouskasvua koskeva teoriakeskustelu on laajentunut käsittämään kasvun ekologiset ja sosiaaliset rajat sekä keskustelun niin sanotusta kasvun jälkeisestä aikakaudesta.

2020-luvun kasvukeskustelussa elää rinnakkain kaksi osin ristiriitaista tarinaa: Ensinnäkin on tarina kasvusta, joka perustuu korkeaan osaamiseen, innostukseen, yhteistyöhön, ideoiden vapauteen, yrittämiseen, uuteen tietoon, teknologiaan ja vahvoihin ja vakaisiin instituutioihin. Se mukailee pitkälti uusinta kasvuteoriaa. Toinen tarina kertoo kasvusta, jota tarvitaan olemassa olevien rakenteiden ylläpitämiseen ja pelastamiseen.

Mitä varten kasvamme?

Tämä selvitys on samalla keskustelunavaus. Se muodostaa näkymän talouskasvupuheen pitkään linjaan, jonka toivomme innostavan syvällisempään pohdintaan talouskasvun historiasta ja tulevaisuudesta. Sille on tässä ajassa selkeä tarve. Selvitys avaa tilaa kriittiselle pohdinnalle siitä, millaisia kehityskulkuja haluamme tulevaisuudessa vahvistaa, suunnata uudelleen tai jättää taaksemme. Tulokset korostavat myös tarvetta käydä syvällistä keskustelua kasvun mekanismeista ja kasvuun kytkeytyvistä tavoitelluista ja laajemmista muutoksista ilman kasvun pakon historiallista painolastia.