Työtä riittää, työpaikkoja ei

“Työttömyys paheni lokakuussa”. “Valtaosa kuluttajista uskoo työttömyyden lisääntyvän”. “Työnhaussa ei ole varaa nirsoilla: Kaikki kelpaa, kunhan saisi töitä”. “Piilotyöttömien määrä nousee yhä rajusti”. “Työttömyyskulut hurjassa kasvussa”. (Helsingin Sanomien viimeaikaisia otsikoita aiheesta työttömyys)

Julkisessa keskustelussa hätä työpaikkojen häviämisestä on suuri. Työllisyys on pitkään ollut politiikan ytimessä. Suomessa on ajateltu työpaikkojen syntyvän suurten teollisten yritysten investointien kautta, mutta niiden kyky luoda uusia pysyviä ja täysaikaisia työpaikkoja ei ole lähivuosina paranemassa. Miten työhön suhtaudutaan jatkossa, kun työ, työpaikat ja työn tekeminen muuttuvat?

Teknologisella työttömyydellä tarkoitetaan sitä, kun työn tehostumisen seurauksena työvoiman tarve vähenee. Aiheesta on puhuttu pitkään. Esimerkiksi Jeremy Rifkin kirjoitti aiheesta jo vuonna 1995 kirjan “Työn loppu”. On hankalaa tietää, mikä osa työpaikkojen katoamisesta johtuu teknologian aikaansaamasta tehostumisesta, mutta se tiedetään että vuoden 2009 finanssikriisin jälkimainingeissa työpaikkojen määrä ei ole palautunut kriisiä edeltävälle taholle. Brynjolfsson ja McAfee (2014) selittävät tätä sillä, että finanssikriisi antoi syyn yrityksille toteuttaa teknologian mahdollistamat tehostamistoimet.

Etlan tutkimuksessa väitetään, että 95% todennäköisyydellä seuraavan 20 vuoden sisällä katoaa esimerkiksi myyjän (104 219 kpl), sihteerin (46610 kpl) ja kirjanpitäjän (25036 kpl) työt. Tarkemmin ilmaistuna nämä työpaikat eivät kokonaan katoa, vaan ne automatisoituvat ja tehostuvat merkittävästi. Myyjistä tulee automaattikassojen valvojia ja päivittäistavaraneuvojia, sihteereistä taas esimerkiksi toiminnanohjausjärjestelmän hallinnoijia. (Ks. Oxfordin yliopiston tutkimus, johon Etlan lista katoavista työpaikoista perustuu (pdf))

Työntekijän kannalta tilanne on pelottava. Tilastokeskuksen vuoden 2013 tutkimuksen mukaan viidennes palkansaajista kokee irtisanotuksi joutumisen uhkaa ja joka neljäs pelkää lomautusta.

Kaikki työ ei kuitenkaan katoa. Katoamassa on rutiinityö (Brynjolfsson ja McAfee 2014). Tällainen kehitys näkyy esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriön kuvaajassa, jossa näytetään peruskouluun opiskelunsa jättäneiden nuorten määrä ja työllisyys.

Tämän datasetin lineaarisen trendiennusteen perusteella Suomessa ei ole yhtään työpaikkaa vain peruskoulussa opiskelleille 2030-luvulla. Tällöin peruskoulusta valmistuvat ne, jotka syntyvät tänä vuonna.

Muutos ajattelutavassa on valtava: ennusteen toteutuminen tarkoittaisi sitä, että ne jotka jättävät koulunsa peruskouluun tietävät varmasti jäävänsä sosiaaliturvan varaan. Vaihtoehtoja ei ole. Työn katoaminen hankaloittaa myös yhteiskuntaan sopeuttamista ja kotouttamista. Millä tavoin voimme jatkossa tarjota pitkään vankilassa olleille, aiemmin syrjäytyneille tai toisenlaisesta yhteiskunnasta Suomeen tulleille pakolaisille tapoja liittyä yhteiskuntaan? Tällä hetkellä onnistunut sopeuttaminen ja kotouttaminen tehdään tarjoamalla näille ihmisille työpaikka.

“Suomen tai ruotsin kielen oppiminen ja työelämään pääsy ovat kotoutumisessa tärkeitä.“ (Suomi.fi)

Kehittyneissä maissa suuret, hierarkiset organisaatiot tarjoavat yhä merkittävän osan kaikista työpaikoista. Nämä organisaatiot ovat ihmisjoukkoja, joilla on yhteinen tavoite (esim. tuottaaa tiettyjä tuotteita tai palveluita asiakkailleen tai vastata jonkun yhteiskunnalle tärkeän toiminnon ylläpitämisestä). Tällaiset organisaatiot ovat kuitenkin häviämässä monilla markkinoilla yhteisöille, jotka pystyvät tarjoamaan vastaavia hyödykkeitä täysin toisella tapaa tuotettuna (vrt. Barbara Gray 2014). Yhteisöissä ihmisillä on yhteisen tavoitteen sijaan yhteisiä resursseja. (esim. Javi Creus OKFestillä 2013) Jatkossa yhä useampi työpaikka syntyy pieniin yrityksiin tai ihmisten työllistäessä itse itsensä. Moni työllistyy harrastuksen tai vapaaehtoistyön kautta.

Työ ennen	Työ jatkossa
rutiini	soveltaminen
8 tuntia, 5 päivää viikossa	työ ja vapaa-aika sekoittuvat
organisaatiot	yhteisöt
hierarkiat	kompleksiset yhteistyöverkostot
yhteiset tavoitteet	yhteiset resurssit
toimistot	työn toteuttamispaikat
työpaikka turvaa toimeentulon	turvaako työn tekeminen toimeentulon?
työpaikka on tapa kuulua yhteiskuntaan	???

 

Työ on tapa kuulua yhteiskuntaan

Yksi merkittävimmistä tulevaisuudentutkimuksen parissa esiintyvistä progressiivisista utopioista kuvaa maailmaa, jossa työtä ei tarvitse enää tehdä. Mutta nyt kun lähestymme tätä maailmaa, havaitsemme että utopia ei ole jakautumassa tasaisesti jokaiselle. Jokaista automaattikassan valvojaa kohden on kymmenen työtöntä myyjää. Aiemmin työn muutoksen seuraukset ovat heijastuneet lähinnä vasta työelämään seuraavaksi tulevan sukupolven ammatinvalintaan ja uraan: viljelijäperheen lapset lähtivät tehtaisiin töihin. Nyt muutos on nopeampi.

Erityisen viheliäinen ongelma työn muutos on kuitenkin siksi, että kyse ei ole vain työpaikoista tai toimeentulosta. Kyse on siitä, että me kuulumme yhteiskuntaan työn kautta. Juuri tästä syystä työpaikan tarjoamista pidetään keskeisenä keinona muun muassa edellä mainitussa kotouttamisessa.

Se, että ihmisille ei anneta mahdollisuutta olla merkityksellisiä yhteiskunnan jäseniä, on työpaikkojen katoamista suurempi ongelma. William Davidow ja Michael Malone kiteyttävät haasteen joulukuun 2014 Harvard Business Review’ssä:

“Ultimately, we need a new, individualized, cultural, approach to the meaning of work and the purpose of life. Otherwise, people will  find a solution – human beings always do – but it may not be the one for which we began this technological revolution.” (HBR joulukuussa 2014)

Työtä on, työpaikkoja ei

Demos Helsingin tutkimuksessa (pdf) 80% nuorista vastaajista oli sitä mieltä, että työn merkitys on tärkeämpää kuin palkka. Jos työ on pikemminkin meidän tapamme kuulua yhteiskuntaan ja saada merkitystä elämäämme kuin toimeentulon tapa, tulos on odotettu.

Toisaalta katsomalla Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuonna 2010 raporttia “Työelämän kulttuurivallankumous (pdf) ”, havaitsemme, että nuorille aikuisilla työ ei ole enää yhtä usein tärkein elämänsisältö kuin vanhemmille ikäluokille.

EVA 2010. Osa kuvaajasta “työ on tärkein osa ihmisen elämänsisältöä”

Mistä näissä kyselyissä puhutaan kun puhutaan työstä?

Esimerkiksi Britanniassa joka kymmenes työntekijä on ylityöllistetty ja joka kymmenes alityöllistetty. Alityöllistettyjen työntekijöiden työmarkkinoille on alkanut muodostua mahdollisuuksia mikrotyön tekemiseen ja erilaisten yhteisötalousten parissa toimimiseen (Esim. Nesta 2014)

Yhteisötalouksien, kuten jakamistalouden, ainutlaatuisuus syntyy markkinoiden, teknologioiden ja joukkojen viisauden tuodessa ihmiset ja heidän tarpeensa yhteen. Jakaminen on vanha ilmiö, ja monet toimijat ovat tuttuja, kuten kirjasto. Jotain uutta ilmiössä kuitenkin on: yhä useammin jakamista tehdään yhdessä tuntemattomien kanssa. Ja ajoittain nämä jakamistalouden uudet muodot pakottavat kysymään uudenlaisia kysymyksiä: Onko jokaisella meistä oikeus saada elantoa ajamalla jakamistaloustaksia tai vuokraamalla asuntoa? Entä jos tämä oikeus vie työpaikan taksikuskilta?

Työ ja työpaikka ovat eri asioita. Olemme mahdollisesti kulkemassa kohti meritokraattista yhteiskuntaa, jossa yksilön arvo yhteiskunnassa määrittyy viime kädessä (kehittyvien) taitojen ja tehdyn työn kautta, ei siis työpaikan tuoman (pysyvän) aseman kautta. Silti työttömyyskeskustelussa puhutaan pelkästään katoavista työpaikoista.

Mitä tapahtuu työlle?

Työ ei katoa minnekään. Yhteiskuntamme kohtaa suunnattomia systeemisiä haasteita ilmastonmuutoksesta ikääntyvän väestön hoivaan, joiden ratkaisemiseen tarvitaan jokaisen kynnelle kykenevän panostus.

Myöskään kaikki työpaikat eivät katoa. Yhteisöt ja niiden piirissä tapahtuva tekeminen korvaavat osittain työpaikkoja tarjoavat organisaatiot. Silti vain rutiininomainen työ automatisoituu suuressa määrin lähitulevaisuudessa. Millä tavalla tulevaisuuden työntekijät toimivat yhdessä työtä tehostavien teknologioiden kanssa?

Empatia, luovuus, intuitio ja uteliaisuus (pdf) ovat niitä taitoja, joissa tietokoneilla tai roboteilla ei vielä ole paljon sanottavaa. Ne ovat paitsi tärkeitä itsessään, myös välttämättömiä työkaluja innovaatioiden, talouskehityksen, uusien markkinoiden ja paremman yhteiskunnan rakentamisessa.

Tämä tiivis esittely taustoittaa Demos Helsingin Kestävä kasvu -analyysia, erityisesti siinä nimettyä kestävän kasvun kärkialuetta #3.

Luettavaa

Demos Helsinki: Kestävä kasvu syrjäytti hyvinvointivaltion 

Harvard Business Review: What happens when robots replace workers

Suomalaisen työn liiton hyvä kiteytys aiheesta

Sitran megatrendi: Työn murros

Etlan raportti tulevaisuuden työmarkkinoista

Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella