On March 2, 2023, we hosted an election debate at our office in Helsinki and online. This page hosts a recap in Finnish and English as well as a recording of the event.
The event welcomed political representatives from six parties across the political spectrum in Finland. The coming parliamentary elections in Finland (April 2, 2023) arrive at a critical moment for topics ranging from security to energy and inflation and the climate crisis and how they are putting pressure on the economy and the need for new and reflective economic policy.
Thank you to our panelists:
– Timo Harakka (SDP)
– Atte Harjanne (vihr.)
– Hanna Kosonen (kesk.)
– Kai Mykkänen (kok.)
– Sakari Puisto (ps)
– Hanna Sarkkinen (vas.)
Many thanks also to all who joined us in person and online.
The discussion was hosted and moderated by Vera Djakonoff & Jenni Kilpi from Demos Helsinki.
Recap in brief in Finnish (english below)
Demos Helsingin vaalipaneeli: Miten valtio suuntaa talouden uudistumista?
Kiihtyvä ympäristö- ja ilmastokriisi, uudet digitaaliset teknologiat sekä uusi turvallisuuspoliittinen todellisuus pakottavat myös Suomen talouspolitiikkaa muuttumaan. Demos Helsingin vaalipaneelissa torstaina 2.3 keskeisenä kysymyksenä oli, millaiselle perustalle Suomen talouspolitiikan tulisi 2020-luvulla rakentua. Paneelissa ei käsitelty yksittäisiä toimenpiteitä, kuten verotusta tai leikkauksia, ja tavoitteena oli välttää ylikäytettyjä mantroja. Paneelissa keskityttiin 2020-luvun talouspolitiikan perustavanlaatuisin taustaoletuksiin.
Demos Helsingin raami keskustelulle muodostui seuraavien muutospaineiden ympärille:
- Vanheneva väestö
- Globaalien tuotantoketjujen horjuminen
- Kiihtyvä ilmasto- ja ympäristökriisi
- Uudet digitaaliset teknologiat
- Kylmän sodan jälkeisen maailman loppu
Paneelissa löydettiin muutospaineiden myötä uusia vaihtoehtoja teollisen vallankumouksen vanhojen oletusten tilalle. Hanna Sarkkinen (vas.) nosti esiin donitsitalouden, jossa luonto luo rajat, hyvinvointia maksimoidaan ja talous toimii välineellä tämän mahdollistamiselle. Atte Harjanne (vihr.) korosti, että poliittiset sloganit voi ohjata meidät väärään suuntaan: “1,5 astetta ei ole reunaehto vaan siitä mennään valitettavasti yli.”
Suomen on ajateltu pärjäävän väestöltään pienenä, korkean osaamisen maana vapaammassa kaupassa paremmin, kuin protektionistisemmassa maailmantaloudessa. Geotaloudellisena tulevaisuuskuvana nähtiin maailmantalouden jakautuminen Kiinan johtamaan itäiseen blokkiin ja Yhdysvaltain johtamaan läntiseen blokkiin. Kysymys kuuluu, missä määrin Yhdysvallat haluaa tulevaisuudessa nojata vapaakauppaan kauppapolitiikassaan.
Vihreän siirtymän käsittely pelkkänä teollisuuspolitiikkana johtaa kuitenkin helposti harhaan. Ilmastokriisin syventyminen ja luontokato asettavat reunaehdot talous- ja elinkeinopolitiikalle. Tämä vaatii paitsi entistä tiukempaa regulaatiota myös massiivisia investointeja. “Suomalainen osaaminen ja teknologia pystyvät vastaamaan globaaleihin haasteisiin tavalla, joka itsekkäästi tarkasteltunakin on meille hyödyksi”, totesi Timo Harakka (SDP) viitaten viime vuoden ennätykselliseen määrään uusiutuvaan luontoon kohdistuvia investointeja. Näkemykset vaihtelivat sen suhteen, missä määrin markkinamekanismi kykenee vastaamaan kriisiin. Lisäksi pohdittiin, onko esimerkiksi päästöjen hinnoittelua aidosti edes yritetty.
Suomelle talouden ja politiikan muuttunut toimintaympäristö tarjoaa mahdollisuuksia kilpailla uusilla toimialoilla, esimerkiksi kvanttiteknologiassa, vetytaloudessa ja satelliittiteknologiassa. “Miten asemoidumme ja pelaamme korttimme on tärkeää”, linjaa Sakari Puisto (ps.) ja korostaa digitaali- ja yritystoimialojen mahdollisuuksia. Samalla aktiivinen elinkeinopolitiikka on palannut globaalille kentälle. Yhdysvallat ja Saksa tukevat omaa teollisuuttaan avokätisesti esimerkiksi vihreässä siirtymässä. Tätä kilpailua Suomi ei suhteellisen vähäisillä resursseillaan voi voittaa. Hanna Kosonen (kesk.) toteaa, että Suomella on mahdollisuudet muuttua energian viejämaaksi ja vetytalouden suurvaltioksi: “Suomessa on valtavat mahdollisuudet ratkaisuihin”.
Bruttokansantuote on toiminut toistaiseksi keskeisimpänä kansantalouden tunnuslukuna. Kai Mykkänen (kok.) korostaa, ettei BKT pyri mittaamaan hyvinvointia, vaan resursseja toteuttaa hyvinvointia. BKT:n keskeisiä ongelmia kehityksen mittarina on, ettei se huomioi ekologisia eikä inhimillisiä reunaehtoja talouskasvulle. Tätä tarkoitusta varten kehitetyt vaihtoehtoiset mittarit (esim. Gini-kerroin) voisivat ohjata päätöksentekoa eri suuntaan, mutta ne eivät ole toistaiseksi nousseet valtavirrassa BKT:n rinnalle.
Julkisen hallinnon kehittäminen on typistynyt kysymykseksi eri hallinnonalojen leikkauksista. Riskinä on, että rampauttamalla valtion keskeiset ohjausmekanismit heikennämme kykyämme vastata kriiseihin tai tarttua kasvun mahdollisuuksiin hyödyntäen uusia hallinnon mekanismeja, kuten missiolähtöisyyttä ja kokeilukulttuuria. Politiikan pitkäjänteisyys, poikkihallinnollisuus sekä kokeiluhalukkuus nähtiin tärkeinä tekijöinä tulevaisuuden kestävän hyvinvointivaltion takaamiseksi. Hanna Sarkkinen painottaa hallinnon tämän hetkistä siiloutumista ja korostaa, miten ”julkisen hallinnon ja hyvinvointipalveluista pitäisi puhua enemmän vaikuttavuudesta kuin tuottavuudesta”.
Entä mikä tulee olemaan jälkikäteen katsottuna suurin virhe 2020-luvun talouspolitiikassa? Hanna Kosonen (kesk.) nostaa sen, miten ilmastonmuutoksen torjumisen ja monimuotoisuuden heikkenemiseen ei ole reagoitu ajoissa. Tähän muut yhtyvät.
Recap in English:
The environmental and climate crisis, new digital technologies and new security realities are forcing Finland’s economic policy to change. At the Demos Helsinki election debate, the panel discussed the assumptions behind economic policy in the 2020s. The key question dealt with the basis on which Finland’s economic policy should be built in the 2020s.
For Finland, the current economic and political environment continues to offer opportunities to compete in new areas, such as quantum technology, the hydrogen economy and satellite technology. At the same time, active industrial policy has returned to the global arena. The United States and Germany are able to support their own industries, for example, in the green transition, but Finland cannot compete with its relatively few resources.
As a small but high-skilled country, Finland has been considered to perform better in free trade than in a more protectionist global economy. One view emphasized in the panel was that the future geoeconomic landscape would be divided into an Eastern bloc led by China and a Western bloc led by the United States. The question is to what extent the United States wants to rely on free trade in its trade policy in the future.
However, treating the “green transition” as a mere industrial policy is easily misleading. The deepening of the climate crisis and biodiversity loss should set hard limits for economic and industrial policy. This requires not only stricter regulation but also massive investments. There are different views on the extent to which a market mechanism can be used to respond to the crisis and whether, for example, there has been a genuine attempt to price emissions.
Gross domestic product has so far been the key economic indicator. It does not seek to measure wellbeing but resources to implement wellbeing. One of the key problems of GDP as a measure of development is that it does not take into account the ecological and human boundaries for economic growth. Alternative measures developed for this purpose (e.g., the Gini coefficient) could steer policymaking in a different direction, but they have so far not risen in the mainstream alongside GDP.
The development of public administration has been reduced to the issue of cuts in different administrative branches. There is a risk that by crippling the state’s key governance mechanisms, we will undermine our ability to respond to crises or seize opportunities for growth, taking advantage of new governance mechanisms, such as mission orientation and a culture of experimentation. The need for long-termism in politics and the cross-departmental nature of governance were seen as important factors in ensuring a sustainable welfare state in the future.
Ending the debate, the panellists answered the following question: “What will be the biggest mistake in economic policy in the 2020s?” Ignoring the climate crisis and biodiversity loss, as well as the negative impact of social media platforms on people and society.
Watch the event recording (in Finnish)
Feature image courtesy Mariela UrraSchiaffino