Tutkimusartikkelilla on vaikuttavuutta vasta, kun joku on lukenut artikkelin, lukijan ymmärrys on lisääntynyt tai, parhaimmillaan, lukija on muuttanut artikkelin perusteella käsitystään tai toimintatapojaan. Tutkimuksella vaikuttamisen päämääränä on siten muutos. Nämä neljä kysymystä auttavat pääsemään siihen. Kun tutkija ryhtyy viestimään ja vaikuttamaan, huomaa hän pian, että kilpailu huomiosta on kovaa….
Tutkimusartikkelilla on vaikuttavuutta vasta, kun joku on lukenut artikkelin, lukijan ymmärrys on lisääntynyt tai, parhaimmillaan, lukija on muuttanut artikkelin perusteella käsitystään tai toimintatapojaan. Tutkimuksella vaikuttamisen päämääränä on siten muutos. Nämä neljä kysymystä auttavat pääsemään siihen.
Kun tutkija ryhtyy viestimään ja vaikuttamaan, huomaa hän pian, että kilpailu huomiosta on kovaa. Poliittisessa päätöksenteossa tutkimustieto kilpailee kansalaisten, etujärjestöjen ja muiden intressiryhmien näkökulmien kanssa. Kansalaiset eivät enää kuuntele esimerkiksi ravitsemusasioissa Pekka Puskan kaltaisia auktoriteetteja vaan haluavat muodostaa kantansa omaan tai vertaistensa kokemukseen perustuen. Tiedeviestintä ja tutkimuksella vaikuttaminen saattavat tuntua työläiltä ja turhauttavilta, koska niiden tehokkuudesta ei ole takeita.
Kun me Demos Helsingissä koordinoimme tieteellisten tutkimushankkeiden yhteiskunnallista vuorovaikutusta, lähtökohtamme on, että tutkimus on vaikuttavaa, kun se muuttaa yhteiskuntaa. Tehokas tutkimuksella vaikuttaminen on suunnitelmallista toimintaa. Kun vaikuttamisen suunnittelee hyvin, säästyy aikaa tutkimukselle. Suunnitteluvaiheessa mietimme seuraavia asioita:
- Millaista muutosta tavoittelet?
Yksinkertaisimmillaan tutkimuksen aikaansaama muutos voi koskea yksittäistä prosessia, toimintatapaa, käsitettä tai tuotetta. Tällöin puhutaan usein inkrementaalisesta eli sisäisestä muutoksesta, jossa tutkimustietoa käytetään muuttamaan jo olemassa olevaa ilmiötä. Tutkimustiedon avulla voidaan torjua esimerkiksi vesistöjen rehevöitymistä. Laajimmillaan muutokset voivat olla paradigmaattisia. Tällöin ne koskevat käsitteiden ja ideoiden kokonaisuuksia, joiden perusteella jäsennämme yksittäistä ilmiötä. Esimerkiksi suhteellisuusteorian kehittäminen, evoluutioteoria tai keynesiläisen talousteorian synty ovat esimerkkejä tieteellisen tutkimuksen synnyttämistä mullistuksista, jotka haastoivat perustavalla tavalla tapamme jäsentää todellisuutta, luontoa ja yhteiskuntaa.
Yksittäisen tutkimushankkeen vaikutus yhteiskuntaan on väistämättä rajallinen. Yksittäisellä tutkimushankkeella voi harvoin muuttaa paradigmaa tai ratkaista maailman kestävyyskriisejä. Tyypillisesti tutkimus tuottaa uutta tietoa vain jonkin pienen asian osalta ja sitä voi hyödyntää käytännön ongelmien ratkaisuun, kun sitä yhdistetään muihin paloihin tutkittua tietoa. Yhteiskuntaa voi kuitenkin tuupata oikeaan suuntaan hanke hankkeelta. Tutkimushankkeen vuorovaikutuksen suunnittelu kannattaa aloittaa siksi toivotun muutoksen tarkentamisesta.
- Miten muutokseen päästään?
Tutkimusprosessin yhteiskunnallisen vaikuttamisen lopputuotteina voi syntyä tietotuotteita, muita tuotteita, konsepteja ja verkostoja.
Usein tutkimuksen vaikuttamisen suunnittelussa keskitytään näiden tuotteiden synnyttämiseen. Yhteiskunnassa muutosta eteenpäin vievät ihmiset. Tutkimus vaikuttaa suorimmin, kun tutkimuksen tuotteet otetaan käyttöön yhteiskunnassa. Tutkimuksesta pitäisi siksi syntyä vaikutuksia, jotka lisäävät ihmisten ja yhteisöjen ymmärrystä ja valmiuksia toimia yhteiskunnassa.
- Kuka voi viedä muutosta eteenpäin yhteiskunnassa?
Jotta tutkimus voi saada aikaan muutoksia yhteiskunnassa, tutkimustieto on välitettävä niille ihmisille tai ryhmille, joilla on mahdollisuus edistää tai estää muutosta yhteiskunnassa. Tutkijoiden on osattava tunnistaa tutkimustiedon sidosryhmät eli ne henkilöt, joiden toimintaa tutkimustieto koskettaa ja jotka voivat vaikuttaa tutkimukseen, sekä löytää heille sopivat viestinnän ja yhteistyön muodot.
Tutkimuksesta ei pidä saarnata vain käännytetyille eli niille, jotka ovat todennäköisimmin jo valmiiksi myönteisesti kiinnostuneita tutkimuksesta. Sidosryhmistä kannattaa huomioida myös ne, jotka saattavat vastustaa tutkimusta tai ne, joiden ääni uhkaa jäädä kuulumatta.
Jos tutkitaan esimerkiksi maatalousmaiden ravinnepäästöjä, tutkimustuloksista ovat todennäköisesti kiinnostuneita ympäristöjärjestöt, lannoiteyritykset, maa- ja metsätalousministeriön virkakunta ja maanviljelijät. Näistä virkakunta ja maanviljelijät on avainasemassa sen suhteen, miten paljon lannoitteita käytetään. Lannoiteyrityksille mahdolliset päästörajoitukset tarkoittavat vähintäänkin muutoksia bisneslogiikkaan tai jopa myynnin heikentymistä, ja ne saattavat vastustaa tutkimusta ja sen tuloksiin perustuvien suosituksia käyttöön ottoa äänekkäästi. Näiden ihmisten tietojen ja ymmärryksen lisääminen on vaikuttavaa.
- Ketkä kutsumme mukaan kehittämään tutkimusta?
Tutkimustulosten yksisuuntainen välitys käyttäjille ei ole tehokasta. Pelkkä tieteellisen tiedon määrällinen lisäys ei johda siihen, että tietoa käytetään tai että tieto vaikuttaa merkittävästi sen hyödyntäjien toimintaan. Tutkijat eivät aina ymmärrä, millaiset kysymykset kiinnostavat sidosryhmiä ja missä muodossa tieto pitäisi tarjoilla, jotta se olisi käyttökelpoista. Haasteita on myös tunnistaa, missä vaiheessa esimerkiksi poliittista prosessia tietoa tarvitaan, jotta sillä olisi vaikutusta.
Demos Helsingin koordinoimissa tutkimushankkeissa näihin haasteisiin vastataan tiedeviestinnällä sekä kehittämällä tutkimusta yhdessä sidosryhmien kanssa. Yhteiskehittämisellä (“co-creation”) tarkoitetaan toimintaa, jossa sidosryhmät toimivat hankkeessa tutkimuskumppaneina tutkimuskysymysten määrittelystä tutkimuksen toteuttamiseen ja siitä viestimiseen. Tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa, josta on hyötyä sekä tieteelle että sidosryhmille. Yhteistyö esimerkiksi virkakunnan tai yritysmaailman edustajien kanssa antaa tietoa sidosryhmien tietotarpeista ja hyödyntää sidosryhmien tietoa ja osaamista tutkimushankkeen ongelmiin.
Vaikka sidosryhmät tarjoavat tutkimusprosessiin täydentävää ymmärrystä ja osallistuvat ratkaisujen kehittämiseen, viime kädessä vastuu tutkimushankkeen tieteellisestä tasosta ja tuloksista on aina tutkijalla. Tutkijat tarjoavat laajempia ja vaihtoehtoisia näkökulmia yhdessä tunnistettuihin haasteisiin sekä lisäävät ymmärrystä ilmiöiden taustoista, kytköksistä ja laajemmista ajanjaksoista. Korkealaatuinen tiede on yhteiskunnallisesti vaikuttavan tutkimuksen edellytys.
Lisätietoja tieteellisistä tutkimuhankkeista, joissa Demos Helsinki on mukana vuorovaikutuskumppanina:
From Failand to Winland
Bemine
Urmi
Katso myös Helsinki Challenge Team Guide, jossa on työkaluja tutkimuksella vaikuttamisen suunnitteluun. Demos Helsinki on osallistunut kirjan kirjoittamiseen.