Utelias luokka avaa umpisolmun

ICT-buumin jälkeen Suomi on kuumeisesti etsinyt uutta menestystarinaa. Nyt näyttäisi, että sellainen on löytynyt. Suomen tuleva menestys rakentuu ympäristöteknologian varaan. Kysyntää on loputtomasti pelkästään Kiinassa, jossa päästöt kasvavat järjetöntä tahtia. Oppia haetaan Tanskasta ja Saksasta, jossa suuret satsaukset ovat poikineet satoja tuhansia työpaikkoja.

Vaikka Suomen rahalliset satsaukset jäävät murto-osaan mallimaiden tasosta luodaan nyt puitteita menestykselle vimmalla. EK ylistää Suomen lähtökohtia cleantecin mahtimaaksi, Tekesillä on Green Growth -ohjelmansa ja TEM määrittää sektorille vahvasti nousujohteisia työllisyystavoitteita. Jopa Helsinki-Vantaan lentoasemalta Helsingin suuntaan ajaessa on ensimmäisenä vastassa Clean Tech Finlandin mainos.

Kyse ei ole vain teknologiasta ja bisneksestä, vaan paljon laajemmasta ilmiöstä. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen niukkeneminen ovat aikakautemme massiivisimpia haasteita. Ne ovat systeemitason ongelmia, mitkä edellyttävät erilaisten toimijoiden kytkemistä ratkaisuihin mukaan.

Mietin tätä viime talvena Sitran järjestämässä Kestävä talous -foorumissa. Laskin, että kaikissa foorumin tapaamisissa palattiin haasteiden kompleksisuuteen. Yhtä tai kahta helppoa ratkaisumallia ei kenelläkään ole tarjota. Toki todettiin, että jonkinlainen globaali poliittinen päätös, jotta päästöt saadaan kuriin ja yritystoiminnan ulkoisvaikutukset löytävät tiensä tuotantokustannuksiin, helpottaisi kummasti. Harmi vaan, että tällaisen skenaarion toteutuminen ei juuri nyt vaikuta järin realistiselta.

Palataan menestystarinaan. Ison mittaluokan ongelma avaa mahdollisuuksia. Satsauksissa cleanteciin tämä on tunnistettu. Hyvä niin. Mutta yhtä lailla tarvitaan panostusta palveluihin, joilla autojen jakamisesta tulee helpompaa ja joilla ekologinen ruoka saadaan kuljetettua valmistajalta ihmisten ruokapöytiin. Sitran foorumissa tunnistettiin toimijuus eri tasoilla. Mutta myös pohdittiin, kenelle tekemistä riittää.

Niin, kenelle tosiaan?

Tähän liittyen Demos Helsinki teki viime talvena CIMOn kanssa tutkimusta, jossa selvitettiin kansainvälisen osaamisen merkitystä muuttuvassa yhteiskunnassa. Kysyimme tuhansilta suomalaisilta työnantajilta ja opiskelijoilta, millainen osaaminen on arvokasta työelämässä ja miten kansainvälinen osaaminen siihen suhteutuu.

Syntyi raportti piilotetusta osaamisesta, joka kertoo kansainvälisten osaajien ryhmästä, uteliaasta luokasta. Heissä yhdistyvät ongelmanratkaisukyky ja kiinnostus tulevaisuuden suuria kysymyksiä kohtaan:

• Uteliaiden yhteisenä nimittäjänä tuntuu olevan tekemisen globaali konteksti monissa eri muodoissa. Heitä kiinnostaa ympäristön tapahtumat yli suoran elinpiirinsä. He myös kanavoivat kiinnostuksen tekemiseksi eri muodoissa. Tällaista osaamista esiintyy poikki yhteiskunnan. Sille ei vain ole annettu yhteistä nimittäjää.
• Tekemisen globaalin kontekstin ansiosta uteliaat hahmottavat monimutkaisiakin ilmiöitä ja niiden syy-seurausketjuja. Uteliaat näkevät, miksi ilmastonmuutos liittyy yhtä lailla cleanteciin kuin autonjakopalveluihin tai infraan, joka mahdollistaa viljelypalstat kaupungeissa.
• Uteliaalla luokalla on erityisen hyvä edellytys tarttua aikakautemme suurten ongelmien ratkaisemiseen eri tavoin. Globaalien haasteiden aika yritysten ja kansaintalouksien kilpailu kovenee. On tarve osaajille, jotka ymmärtävät näitä haasteita.

Utelias luokka pääsi kehittymään 90-luvulla ICT:n nousun varjossa. Tämä sivutuote on jäänyt yrityksiltä pimentoon. Osaaminen on piilossa, sillä uteliaita ei tunnisteta, eivätkä he aina itsekään tunnista itseään. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Tutkimuksemme osoittaa tämän näkyvän erityisen selvästi rekrytointitilanteessa.

Osaaminen on kaivettava esiin. Utelias luokka pitää tunnistaa. Tämä tuo elinkeinopoliittisen keskustelun askeleen lähemmäksi työpaikkoja ja laajentaa menestystarinan koskemaan insinöörikuntaa huomattavasti laajempaa tekijäjoukkoa, uteliaita.

Piilotettu Osaaminen -raportti julkistetaan Adams-ravintolassa 18.4. klo 8.30–9.45. Ilmoittaudu tilaisuuteen täällä.