Uutiset

Tulevaisuus kaipaa ruumistasi

22.03.2016

Olemme tänään ilmestyneen Imagen tulevaisuusnumeron päätoimittajia. Lehdessä on ihan ammattitoimittajien kirjoittamia juttuja hyperkytkeytyneestä yhteiskunnasta kasvisproteiiniyrittämiseen, ammatti-yhteisömanagereihin ja kaupunkien ryhmiin. Itse kirjoitimme vain tämän pääkirjoituksen. Tulevaisuus kaipaa ruumistasi Hyvää huomenta, ihanasti kuratoitu on demand -maailma! Olet unelmiani parempi. Näytät minulle asioita, joita en osannut edes haluta, arvaat makuni kehittymisen keinoälyn tarkkuudella ja…

Olemme tänään ilmestyneen Imagen tulevaisuusnumeron päätoimittajia. Lehdessä on ihan ammattitoimittajien kirjoittamia juttuja hyperkytkeytyneestä yhteiskunnasta kasvisproteiiniyrittämiseen, ammatti-yhteisömanagereihin ja kaupunkien ryhmiin. Itse kirjoitimme vain tämän pääkirjoituksen.

Tulevaisuus kaipaa ruumistasi

Hyvää huomenta, ihanasti kuratoitu on demand -maailma! Olet unelmiani parempi. Näytät minulle asioita, joita en osannut edes haluta, arvaat makuni kehittymisen keinoälyn tarkkuudella ja joukkoälyn voimalla.

Mutta hitto! Kun edistyksestä tuli sujuvuutta, taisi demokratia kuolla.

Uusimman ajan historia on lyhyt. Nykymuotoinen sosiaalinen media syntyi vuonna 2004. Vuonna 2007 se tuli rytinällä Suomeen, ja kaksi vuotta myöhemmin se alkoi tehdä rahaa. Arabimaiden rakenteet luhistuivat sen painosta 2010, ja vuonna 2012 sosiaalinen media meni pörssiin.

Tässä euforiassa unohtui, että sosiaali­nen media tarvitsee liiketoimintamallin. Nyt  sosiaalinen media elää mainosrahoista. Sen erinomaisuus on kyvyssä näyttää meille ihmisiä ja mielenilmauksia, joista pidämme, ja samalla logiikalla mainoksia, joista kaltaisemme pitävät. Mallin ytimessä ovat algoritmit, jotka eristävät meidät samanmielisten kupliin. Jaamme sitä, mistä tiedämme saavamme eniten peukkua, ja eniten sitä saa negatiivisista viesteistä. Kuplissa negatiiviset mielipiteet äärimmäistyvät, ja kuplien välinen taistelu erilaisuudesta muuttuu asemasodaksi.

Sosiaalisen median piti pelastaa demokratia. Se teki yhteiset asiat näkyviksi, loi tapahtumia ja synnytti kaupunkeihin pop-up-kulttuurin. Ihmiset kokivat yhteistyön voiman: kissanristiäisistä tuli paitsi some-eventtejä, myös osa yhteisesti koettua muutosta kohti parempaa, ihmiseltä ihmiselle tehtyä kulttuuria ja taloutta. Tähän liittyi myös sosiaalisen median virallinen lupaus Facebookin osakeannin julistuksessa:Maailmasta tulee jakamisen avulla dialogisempi ja läpinäkyvämpi ja politiikasta vastuullisempaa. Lupaus ei toteutunut. Ihmisten vapauttamiselle ei löytynyt vieläkään liiketoimintamallia.

Demokratia ei ole vain oman lukittuneen mielipiteen ilmaisua. Demokratian tulos on yllätys jokaiselle: se on enemmän kuin vatulointia eri vaihtoehtojen välillä, se on uuden synnyttämistä, jossa mahdollisimman suurella osalla on tunne siitä, että lopputulos on yhdessä tehty. Tällainen uuden luominen on tuskaisen hidasta. Ulkopuoliselle se näyttää soheltamiselta kompromissien vuoksi.

Demokratia vaatii empatiaa. Soheltamista, hitautta ja kompromisseja ei kestä, ellei opi suhtautumaan myötätuntoisesti myös vasta­puoleen. Nykytieteen mukaan empatia syntyy fyysisestä kontaktista. Demokratia on ruumiillisen maailman tuote. Samaan fyysiseen maailmaan kuuluivat myös massamediat, joita kosketeltiin ja katsottiin, usein yhdessä. Niitä oli vähän ja ne ärsyttivät, sillä niissä joku (muka) fiksumpi päätti, mikä on tärkeää ja mikä ei, mistä asiasta massat saavat tietää ja mikä taas jää pienen piirin jutuksi.

Kuohunta demokratian kohtalosta digitaalisessa ajassa on vasta alkamassa. Internet etenee nopeasti osaksi fyysistä maailmaa, kotejamme, katujamme ja ruumiitamme. Kun sensoreita on pian kaikkialla, status ei ole enää kirjoitettu mielipide vaan tekoja.

Yksi on varmaa. Sosiaalisen median luomista kuplista on vapauduttava. Ne ovat juuri nyt suurin uhka demokratialle.

Tässä Demos Helsingin teesit digitaalisen ajan demokratian puolustajille:

  1. Muista, että sosiaalisessa mediassa viestisi lukijat ovat pääosin niitä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä. Kuplat luovat tyhmiä ryhmiä.
  2. Älä jankkaa. Älä viisastele. Älä pyri voittamaan toista puolellesi osoittamalla, että hän on väärässä. Tämä ei toimi. Jos et pidä keskustelusta, vaihda aihetta.
  3. Väärässä olija on aina sinua heikompi. Heikompien puolen pitäminen on jokaisen oikeamielisen moraalinen velvollisuus.
  4. Älä kiihota ryhmää tai yksilöä vastaan. Älä nimeä ryhmiä. Älä luo hyvää boogia korostamallasi ryhmäsi ylemmyyttä. Näin vain ajat kanssasi maltillisesti eri mieltä olevat kohti toista äärilaitaa.
  5. Muista, kuinka vähän kävit kirjoitettuja keskusteluja kymmenen vuotta sitten. Useimpien meistä kirjallinen ilmaisu on hyvin rajoittunutta, ja monilla on siinä käytössään vain yksi tyyli.
  6. Älä laita lastasi erikoiskouluun vierailta ryhmiltä suojellaksesi.
  7. Meillä ei ole vielä näyttöä demokratiasta, joka tapahtuisi muualla kuin kaduilla, siellä missä erilaiset ihmiset kohtaavat toisiaan.
  8. Lähde ulos.

 

Lisää aiheesta