Suomi julkaisi maailman kunnianhimoisimman kiertotalousohjelman

Ympäristöministeriö ja työ-ja elinkeinoministeriö julkaisivat tänään ehdotuksen kansallisesta kiertotalouden strategisesta ohjelmasta. Saimme olla mukana kunnianhimoisen ohjelman viestintä- ja vuorovaikutustyössä. Kyseessä on laaja yli 100 sivua pitkä paketti, joten tässä kolme huomiotamme itse ohjelmasta ja sen valmistelusta.

 

1. Kiertotalous yhdistää elinkeino- ja ympäristöpolitiikan. Se on haastava tehtävä.

Kun kiertotaloudesta puhutaan yhdellä sanalla, kaikki ovat samaa mieltä: kiertotaloutta tarvitaan ja siihen kannattaa satsata. Kiertotalouden kääntäminen politiikkatoimiksi ja teoiksi oli kuitenkin hikinen homma. Kiertotalous yhdistää ympäristö- ja elinkeinopolitiikkaa, ja niiden kielet sekä näkökulmat eroavat merkittävästi toisistaan. Ympäristöongelmien ratkaisemiseen ja elinkeinoelämän vauhdittamiseen käytetyt työkalut ovat tyypillisesti olleet erilaisia. Niiden yhteensovittaminen tässä ohjelmassa oli haastava tehtävä, sillä kiertotalous kattaa aika lailla koko yhteiskunnan.

Vaikka kierrätys ja sen lisääminen on fiksua—yhteiskuntamme lineaarisen toimintamallin takia hukkaamme valtavasti raaka-aineita—on kiertotalous paljon enemmän. Kiertotalous on nimensä mukaisesti uudenlaista taloutta. Siirtymä nykyisestä lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen ajaa muutoksia niin arkeen (tämä kiertotalousohjelman tuloksista kertova animaatio kertoo, miltä kiertotalous voi näyttää tavallisen ihmisen elämässä) kuin yritysten liiketoimintaprosesseihin, joissa materiaalien kierto, jakamistalous ja palvelullistuminen korostuvat. Lisäksi siirtymään tarvitaan asenteisiin vaikuttamista ja osaamisen sekä koulutuksen kehittämistä.

Kiertotalous on välttämättömyys ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suomen suunnitelmat siitä, miten saavutamme hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä, ovat jo pitkällä. Nykyiset toimet eivät kuitenkaan vielä riitä tavoitteen saavuttamiseksi. Jäljellä on noin 12 megatonnin CO2e-päästökuilu – kiertotalousohjelman toimenpiteet on suunnattu kuromaan tätä kuilua umpeen muuttamalla taloutemme perustaa.

 

 

Kiertotalous elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhdistelmänä pyrkii ratkaisemaan kahta hallitusohjelman päätavoitetta: ilmastotatvoitetta ja työllisyystavoitetta. Kiertotalous on jo nyt merkittävämpi työllistäjä kuin mitä tilastot kertovat – pelkästään Turun seudulla on jopa 700  kiertotalouden toimijaa. Kiertotalousliiketoiminnan lisäämisellä voi siis olla sekä ilmaston, talouden että työllisyyden kannalta kannattavia vaikutuksia, jotka auttavat yhteiskunnan ja talouden kestävää elpymistä pandemiasta. 

Uusi kiertotalousohjelma avaa näkymää siihen monipuoliseen uuden elinkeinopolitiikan kokonaisuuteen, jonka avulla hallitusohjelmankin hiilineutraalius- ja työllisyystavoitteet voi olla mahdollista saavuttaa samaan aikaan.

 

2. Kiertotalous mahdollistaa luonnonvarojen kulutuksen kasvun pysäyttämisen.

Kiertotalousohjelmassa Suomi ottaa tärkeän askeleen kohti luonnonvarojen kestävää käyttöä. Olemme tienneet jo vuosia, että suomalaisten luonnonvarojen kulutus on maailman kovimmasta päästä ja ylikulutuspäivä hivuttautuu joka vuosi aiemmas kalenterissa. Tässä ohjelmassa Suomi linjaa ensimmäistä kertaa, että kotimaisten raaka-aineiden kulutus ei kasva vuoden 2015 tasosta vuoteen 2035 mennessä. Linjaus on tarpeellinen ja korostaa Suomen edelläkävijän roolia kiertotaloudessa: yksikään muu maa ei ole vielä laittanut kulutuksen kasvulle absoluuttisia rajoja. Linjaus koskee suomalaisten omaa kulutusta eli siinä ei ole mukana vientiä.

Tarvetta kulutuksen hillitsemiselle myös on: suomalaiset kuluttivat vuonna 2015 uusiutuvia ja uusiutumattomia raaka-aineita noin 29 tonnia per henkilö (mittarina RMC eli raw material consumption), kun globaali kestävä taso olisi noin 7 tonnia. Tämä linjaus on siis tärkeä avaus luonnonvarojen kokonaiskäytön hallinnassa, mutta tavoitetasot eivät riitä viemään meitä ekologisesti kestävälle tasolle. Raaka-aineiden kulutuksen lisäksi ohjelmassa tavoitellaan resurssituottavuuden ja materiaalien kiertotalousasteen kaksinkertaistamista vuoden 2015 tasosta vuoteen 2035 mennessä.

 

3. Suuri määrä toimijoita haluaa nähdä siirtymän kiertotalouteen. Hallintoon kohdistuu uudenlainen paine yrityksistä, kunnista ja kansalaisilta.

Ohjelman valmistelun aikana saimme huomata, että varsinkin yrityksillä on vahva tahtotila kiertotalouteen siirtymiselle. Kiertotalouden tarjoamat uudet liiketoimintamahdollisuudet nähdään koko arvoketjussa materiaalien uudelleenkäytöstä, jakamistalouteen ja palvelullistumiseen. Syksyn aikana teimme myös yhteistyössä Sitran kanssa selvityksen, jossa kuvataan uusia omistamisen muotoja ja niiden avaamia liiketoimintamahdollisuuksia.

Kiertotalouden mukaisen toiminnan kasvaminen yrityksissä ja laajeneminen ihmisten arjessa vaatii huomattavia muutoksia mm. lainsäädännössä, taloudellisissa kannusteissa ja kiertotalouden markkinoiden luomisessa. Rohkaisevaa oli huomata, että lähes kaikki ohjelmatyöhön osallistuneet yli 250 henkilöä hyvin eri aloilta (muun muassa energia- ja materiaali-intensiivisestä teollisuudesta, kiinteistö- ja rakennusalalta, kunnista sekä startup- ja rahoituskentältä) peräänkuuluttivat kunnianhimoisia tavoitteita ja nopeita toimia. Jo kiertotaloudessa elävät edelläkävijäyritykset hyötyvät, kun regulaatio kiristyy esimerkiksi EU:n suunnasta. 

Ohjelman tekemistä läheltä tukeneena meidän on helppo sanoa, että paineen suunta on kääntymässä ja monessa  asiassa jopa jo kääntynyt: toimijoiden keskuudessa odotetaan päättäjiltä uusia rohkeita ratkaisuja ja sääntelyä kestävyyssiirtymän kirittämiseksi. Julkisella sektorilla on täysi työ pysyä toimijakentän vauhdissa ja mahdollistaa siirtymä hiilineutraaliin kiertotalouteen. Siihen tarvitaan uudenlaista rajat ylittävää yhteistyötä ja empaattista ja nöyrää hallintoa, jonka johdolla uudet isot avaukset toteutuvat.