Luottamuksemme päätöksentekoa kohtaan laskee – 4 keinoa, joilla empatia voi auttaa

Läntisissä yhteiskunnissa kansalaisten luottamus omaa poliittista päätöksentekojärjestelmää kohtaan laskee. Samalla yhteistyön kannalta keskeinen taito, empatia, on pitkittäistutkimusten mukaan heikentymässä. Voisiko empatiakyvyn parantuminen auttaa myös julkishallintoa ja politiikkaa toimimaan paremmin?

Britit äänestivät EU-eron puolesta kesäkuussa 2016 osittain siksi, että maahan ei haluttu enää tulijoita hädän alaisista maista. Yhdysvalloissa näimme vähän myöhemmin, että presidentiksi valittiin koulukiusaajana mainetta niittänyt ehdokas. Monesta tuntuu, että maailma on mennyt sekaisin.

Tutkimukset osoittavat, että luottamus päätöksentekijöitä kohtaan laskee. Esimerkiksi Euroopassa tyytyväisyys kansallisiin hallintoihin oli vuonna 2008 45 prosenttia ja viisi vuotta myöhemmin eurooppalaisista enää neljä kymmenestä (41 prosenttia) luotti päättäjiinsä (OECD, 2015). Kansainvälisesti (ks. esim. OECD, 2017) on viime aikoina puhuttu siitä, että julkisen sektorin koneisto on vanhenemassa eikä se pysty enää nykyisin keinoin vastaamaan monimutkaistuvan ja nopeatempoisen maailman haasteisiin. Täällä Suomessa entinen ministeri ja valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen veti hiljattain nämä linjat yhteen ja totesi, että usein politiikkaan kohdistuva luottamuspula voi itse asiassa johtua julkisen sektorin koneiston yskimisestä (Yhteiskuntapolitiikka 2/2017).

Toinen mielenkiintoinen laskutrendi liittyy empatiakykyymme. Esimerkiksi eräässä pitkittäistutkimuksessa mitattiin 14 000 yliopisto-opiskelijan empatiakykyä 70-luvun lopulta vuoteen 2009. Varsinkin vuoden 2000 jälkeen nuorten kyky empatiaan väheni. Erityisesti laskussa olivat empaattinen huolenpito ja perspektiivin otto. (Konrath & Hsing, 2016.)

Tiedämme että empatia on yhteistyön kannalta keskeinen asia. Voidaan siis kysyä, vaikuttaako virkamiesten toimintakykyyn kannaltamme merkittävimmissä instituutioissa julkisella sektorilla. Samoin voidaan kysyä, vaikuttaako se poliitikkojen kykyyn ymmärtää toisiaan ja tehdä rakentavaa politiikkaa. Tässä blogitekstissä esittelemme poliitikkojen ja virkamiesten kanssa kehitettyjä keinoja, joilla kykyämme empatiaan voidaan hyödyntää paremmin päätöksentekotilanteissa.

 

Mitä empatialle on tapahtumassa?

Empatia on trendikästä. Se vilahtelee blogikirjoituksissa ja poliitikkojen twiiteissä, mutta kilpailukykysopimuksessa sitä ei mainita. Yritteliäisyyttä, oma-aloitteellisuutta ja kilpailuhenkisyyttä opettava yrittäjyyskasvatus läpäisee opetussuunnitelman, mutta vastaavaa kokonaisuutta empatian kehittämiseen ei ole. Empatia on vaaleanpunaista: söpöä mutta ei kovin vakavasti otettavaa. Enemmän henkilökohtainen taito kuin yhteiskunnallinen kysymys. Siitä puhuminen sopii hyvin täytesanoiksi juhlapuheeseen, muttei vastapainoksi kilpailukyvylle, koska ne painivat eri sarjoissa.

Empatian juuret ovat syvällä. Evoluutiossa meille ihmisille ja myös muille nisäkkäille kehittyi jo varhain lähes automaattinen ja hyvin hienovarainen kyky ymmärtää jälkikasvumme tarpeita. Lajimme menestys oli vahvasti riippuvainen yhteistyön onnistumisesta. Sujuva toisista huolehtiminen edistää ryhmän ja siten myös yksilön pärjäämistä. Empatian voi ymmärtää ikään kuin näitä elintärkeitä tavoitteita edistävänä tunnetyökaluna. Jatkoon päätyivät ne, joiden kyky ymmärtää muita oli terävä.

Juuri nyt empatia ei ole keskiössä, kun kerromme toisillemme tarinoita siitä, miten ihmiskunnasta on tullut se mitä se nyt on tai ketkä ovat erityisen menestyneitä yhteiskunnassamme.  Sen sijaan vahvoilla ovat tarinat, joissa vahvistetaan kilpailukykyä ja edistetään yrittäjyyttä, pärjätään paremmin kuin kilpailijat. Näissä tavoitteissa ei tietenkään ole mitään väärää, mutta tulisiko yhteistoiminnalla olla voimakkaampi rooli siinä, miten ymmärrämme menestymisen yhteiskunnassa? Viimeisten vuosikymmenien tutkimushavainnot osoittavat, ettemme ole niin autonomisia yksilöitä kuin uskomme. Me toimimme hyvin pitkälle sen mukaan, mitä meiltä odotetaan (Halpern ym., 2007) ja mitä me oletamme muiden tekevän (ks. esim. Goldstein ym., 2008). Jos oletamme toisten toimivan itsekkäästi, olemme taipuvaisempia toimimaan niin itsekin. Jos taas otaksumme toisten toimivan ystävällisesti, olemme sellaisia itsekin. (Engelmann & Fishbacher, 2009.)

Otetaan esimerkki: kun tutkimuksen osallistujille kerrottiin heidän pelaavan Community-nimistä peliä, tekivät he yhteistyötä kaksi kertaa useammin kuin silloin, kun sama peli nimettiin Wall Streetiksi (Varda & Samuels, 2004). Jälkimmäisessä pelaajat saattoivat jopa tehdä valintoja, joista he tiesivät saavansa itse vähemmän hyötyä, jos se vain oli enemmän suhteessa kanssapelaajiin. Yhteiskunnalliset keskustelut vaikuttavat käyttäytymiseemme, vaikka on vaikeaa ennustaa miten.

 

Miksi päätöksentekoon liittyvä empatia olisi laskussa?

Päätöksentekijöiden ja päätöksenteon kohteina olevien ryhmien välillä oleva kasvava kuilu hämmentää ihmisiä. Globalisoituvassa maailmassa päätöksentekijöiden on yhä useammin mahdollista vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin eri puolilla maailmaa. Internet, mobiiliteknologia ja muu digitaalinen viestintä on mahdollistanut nykyisenkaltaisten globaalien yritysten ja tuotantoketjujen rakentamisen. Kuluttajina tunnemme yhä harvemmin niitä, jotka ovat valmistaneet käyttämämme tavarat. Monessa asiassa lainsäädäntö tehdään nykyään Euroopan tasolla, eri maista tulevien poliitikkojen ja virkamiesten kesken. Päätöksiä, jotka vaikuttavat esimerkiksi jonkun ihmisen työoloihin tai irtisanomiseen, ei tehdä enää välttämättä samassa kaupungissa tai edes samassa maassa. Päätöksentekijöiden ja päätösten vaikutuksille altistuvien välillä voi siis muodostua aiempaa enemmän etäisyyksiä, jotka haastavat empatian kokemuksen päätöksiä tehdessä.

Virkamiesten keskuudessa puhutaan työtahdin nopeutumisesta. Digitalisaatio nopeuttaa tiedonkulkua, uutisten julkaisua ja sitä kautta monia muita toimenpiteitä. Tutkimuksesta esimerkiksi tiedämme, että kiireessä ihmiset auttavat toisiaan huomattavasti vähemmän (Darley & Batson, 1973). Jos työskentely on toistuvasti nopeatempoisempaa kuin aiemmin, empatia jää helposti sivuun ja yhteistyö vaikeutuu.

Empatiavajetta voi esiintyä myös päättäjien välillä. Toisinaan käy niin että eri puolueiden edustajat kaivautuvat tavallista syvemmälle poliittisiin kuoppiin. Tutkimus osoittaa, että jos ryhmäjäsenyydet korostuvat, ulkoryhmien jäseniä arvioidaan usein kielteisemmin ja omaa ryhmää suositaan tavallista enemmän (ks. esim. Otten & Moskowitz, 2000). Jos oman puolueen ryhmäidentiteetti vahvistuu liikaa, toisten näkökulmia on vaikeampi ymmärtää ja hyvä päätöksenteko haasteellistuu.

Digitalisaatiokehityksen vaikuttaa ihmisten empatiakykyyn monella tapaa. Kun Facebook tuli, ajattelimme, että se lähentää ihmisiä ennennäkömättömällä tavalla: sekä uusien ystävien että vanhojen tuttujen elämään pääsi aivan uudella tavalla osalliseksi heidän päivitystensä kautta.  Näin suoraviivaista kehitys ei ole ollut. Nykyisin puhutaan enemmän digikuplasta. Useimpien alustojen algoritmit on kehitetty linkittämään meitä ihmisiin, joista todennäköisemmin pidämme eikä niihin, joihin meidän pitäisi tutustua.

 

Miten voisimme paremmin hyödyntää empatiaa päätöksenteossa?

Demos Helsinki kehitti yhdessä tutkijoiden, päätöksentekijöiden, virkamiesten ja muiden asiantuntijoiden kanssa käytännönläheisiä keinoja.

1. Älä istu kaverin viereen. Ota tavoitteeksi olla toistuvasti tekemisissä juuri niiden kanssa, jotka ajattelevat toisin kuin sinä. Psykologian, sosiaalipsykologian ja sosiologian laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että ryhmien välisen kontaktin lisäys on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää ryhmien välistä eripuraa ja ennakkoluuloisuutta (ks. esim. Pettigrew & Tropp, 2006)
2. Lähde ulos. Digitaalisessa viestinnässä painottuvat edelleen tekstipainotteiset sisällöt. Erilaisten ryhmien välisten suhteiden paranemiseen tarvitaan kuitenkin yleensä henkilökohtaista, vapaamuotoista vuorovaikutusta, jossa viestejä voidaan tulkita useiden eri aistien yhdistelmillä.
3. Tiedosta ryhmäidentiteettisi. Mieti vähintään kerran päivässä uusiksi, mihin ryhmään sinä ja muut kuulutte. Muista, että aktiivisena oleva ryhmäidentiteetti voi muuttua nopeasti, mikä vaikuttaa käyttäytymiseesi (kuvittele esim. roolin vaihto isästä pojaksi tai johtajasta aviovaimoksi).
4. Katso silmiin. Käytä tärkeimpien asioiden edessä hetki siihen, että uppoudut toisen näkökulmaan.

 

Mikko Annala, Aleksi Neuvonen, Jaakko Kuosmanen, Sami Keto