Kestävyysmurroksen tulevaisuuskuvat -selvitys luonnosteli kolme positiivista tulevaisuuskuvaa

Kestävyysmurroksen tutkimuksen piirissä on ollut kasvava kiinnostus tulevaisuuskuvia ja niiden luomiseen vaikuttavia tekijöitä kohtaan. Tähän on selvää syy: Tulevaisuuksien kuvittelu on prosessi, johon vaikuttavat sosiaalisessa ympäristössä tarjolla olevat ilmiöt, kollektiiviset mielikuvat ja tulevaisuuteen viittaavat puhetavat. Viime vuosina tulevaisuuspuheessa on korostunut epävarmuus, riskit ja niiden keskellä selviytyminen. Kun julkisuudessa ja sosiaalisessa ympäristössämme ei ole tarjolla riittävästi positiivisia tulevaisuuskuvia, rakentavat ihmiset tulevaisuuteen suuntautuvat päätöksensä reaktiivisesti tai vanhoihin ajattelumalleihin tukeutuen. 

Tämä rajoittaa sekä yksilöiden, organisaatioiden että yhteiskuntien kykyä edistää pitkäjänteisesti kestävyyssiirtymän (sustainability transition) tai kestävyysmurroksen (sustainability transformation) edellyttämiä toimia. Tällainen tulevaisuudettomuus rajoittaa myös laajemmin ihmisten toimijuutta ja on helposti lisäämässä ihmisryhmien polarisaatiota. 

Positiivisilla tulevaisuuskuvilla ja niiden monimuotoisemmalla kuvittelulla vois olla merkittävä rooli kestävyysmurrokseen liittyvienpäätösten motivoinnissa  ja niitä mahdollistavan yhteiskunnallisen keskustelun käynnistämisessä. 

Kirjallisuuskatsaus kokosi 150 tulevaisuuskuvia sisältävää julkaisua

Suomen kestävyyspaneeli käynnisti syksyllä 2024 hankkeen, jossa tarkoituksena on kehittää tulevaisuuskuvia kestävyysmurroksen läpikäyneestä yhteiskunnasta. Demos Helsinki sai tehtäväkseen koota aiheesta kirjallisuuskatsauksen. Katsaus koostuu kestävyysmurroksen jälkeistä maailmaa kuvaavia tulevaisuuskuvsta, skenaarioista ja kulttuurisista narratiiveista. Etsimme niitä akateemisista julkaisuista, järjestöjen ja julkisten organisaatioiden raporteista sekä kaunokirjallisuudesta. Haun kohteena oli erityisesti suomeksi ja englanniksi julkaistuja, enimmäkseen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tuotettuja tulevaisuuskuvia. 

Aineistosta syntyi tietokanta, joka on vapaasti saatavilla täällä. Kyseessä ei tietenkään ole kattava listaus, mutta aineiston yli 150 dokumenttia läpi kahlaamalla ymmärrämme jotain siitä, millaisia kuvia meillä on kestävästä tulevaisuudesta – ja millaisia ei. Kirjallisuuskatsauksen tulokset on koottu Kestävyyspaneelin keskustelunavauksen Myönteiset tulevaisuuskuvat kestävyysmurroksen vauhdittajana ja Demos Helsingin taustaraporttiin.

Tulevaisuuskuvat kertovat niukalti instituutioiden ja talouden muutoksesta

Katsauksemme paljasti merkittäviä aukkoja tulevaisuuskeskustelun: pääosa löytämistämme tulevaisuuskuvista keskittyy teknisiin ratkaisuihin, kuten uusiutuvaan energiaan, kiertotalouteen ja kestävän kaupunkiympäristön innovaatioihin. Sen sijaan talouden ja instituutioiden rakenteelliset muutokset jäävät vähemmälle huomiolle. Tämä heijastuu myös julkaisujen arjen kuvauksiin: kansalaiset esitetään ensisijaisesti uusien teknologioiden käyttäjinä tai niiden toimeenpanijoina, kun taas aktiivinen kansalaistoiminta kestävyysmurroksen edistäjänä näkyy vain harvoin.

Toinen kiinnostava havainto liittyy talouden rooliin kestävyysmurroksessa. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana ratkaisua ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymiseen on markkinamekanismeista: hinnoittelemalla päästöt (kuten päästökaupassa tehdään) ja luontoarvot saataisiin hyödykkeille hinnat, jotka sisältäisivät myös niiden ulkoisvaikutukset eli haitat nykyisille ja tuleville sukupolville ja muulle luonnolle. Näin markkinat muuttuisivat suosiollisemmiksi tuotteille ja palveluille, joilla on kilpailijoitaan pienemmät ympäristövaikutukset. 

Yllätytkseksemme tällaisia True cost economics -ajatteluun pohjautuvia tulevaisuuskuvia ei juurikaan löytynyt akateemisista skenaario-artikkeleista ja politiikkaraporteista. Emme tiedä syytä tälle aukolle. Aiheesta on toki tehty paljon taloustieteellisiä mallinnuksia, joilla on simuloitu markkinoiden hypoteettista toimintaa ja vaikutuksia ilmastoon ja ekosysteemeihin. On mahdollista, että tämä dominoiva tarkastelutapa on vienyt tilaa tulevaisuusharjoitteilta, joissa kuviteltaisiin ja tarkasteltaisiin todellisten hintojen talouden moninaisempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. 

Lähteiden suuresta määrästä huolimatta tulevaisuuskuvien teknisyys, murrosprosessien kaavamaisuus ja niissä esiintyvän toimijajoukon kapeus yllättivät.

Selvitys kartoitti myös ilmasto-sci-fi-kirjallisuudesta löytyviä positiivisia tulevaisuuskuvia. Ne ovat tässä kirjallisuus-genressä selvässä vähemmistössä suhteessa dystooppisiin tulevaisuuksiin. Tunnistamissamme narratiiveissa tapahtuu tyypillisesti nykyisten ongelmien eskalaation, joka ajaa politiika ja talouden kriisiin. Käytännössä romahtaneille rakenteille muotoutuu sitten kansalaisten ja usein tiedeyhteisön voimin uusi yhteiskunnallinen järjestys. Näissä narratiiveissa instituutioiden, arjen ja kansalaisten yhteistoiminnan muutoksia on kuvattu rikkaammin kuin akateemisissa artikkeleissa tai politiikkaraporteissa.

Kolme aihiota kestävyystulevaisuuksille 

Katsauksen tavoitteena oli tarjota lähtökohtia Kestävyyspaneelin tulevaisuusprosessille. Kevään 2025 aikana toteutettavassa työskentelyssä kutsutaan yhteen erilaisia kansalaisryhmiä kehittämään yhdessä tulevaisuuskuvia kestävyysmurroksen läpikäyneestä yhteiskunnasta. 

Tätä työtä palvelemaan muodostimme katsauksemme pohjalta kolme tulevaisuuskuvien aihiota. Aihiot antavat lähtökohtia aineistossa ilmenneiden sisällöllisten aukkojen täyttämiselle. 

1. Todellisten hintojen markkinatalous

Tässä tulevaisuuskuvassa markkinatalous toimii kestävyyden moottorina, kun päästöjen ja luontoarvojen hinnoittelumekanismit muuttavat globaalin talouden rakenteita. Haitallisimmat liiketoimintamallit katoavat, ja pääomat ohjautuvat kestäviin ratkaisuihin, mikä vauhdittaa innovaatioita ja luo uusia työpaikkoja. Luonnon ennallistaminen ja luonnonvarojen ylläpito nousevat keskeisiksi talouden osa-alueiksi ja synnyttävät uusia ammatteja ja toimeentulomahdollisuuksia. Luonnonvara-intensiiviset sektorit käyvät läpi luovan tuhon, jossa ketterimmät yritykset sopeutuvat muutokseen ja rakentavat positiivista mielikuvaa uudistuvasta markkinasta. Hintamekanismit tekevät planetaariset rajat näkyviksi myös arjen valinnoissa. Tämä ohjaa ihmisten oppimista ja kestävyyden sisäistämistä elämäntapoja.

2. Planetaariset säännöt

Tässä tulevaisuuskuvassa kestävyyssiirtymää ohjaa uusi planetaarinen hallintajärjestelmä. Se perustuu tieteelliseen tietoon, reaaliaikaiseen planetaariseen dataan ja kansalaispaneelien osallistavaan päätöksentekoon. Tämä järjestelmä säänteleee ylikulutusta ja varmistaa, että luonnon suojelua ja ennallistamista toteutetaan riittävällä tasolla. Planetaarinen hallinto vastaa kriittisistä globaaleista kysymyksistä, kuten luonnonvarojen kestävästä käytöstä, tekoälyn ja asejärjestelmien valvonnasta sekä pandemioiden torjunnasta. Sen rinnalla alueelliset, kansalliset ja paikalliset elimet huolehtivat edelleen muiden, ei-planetaarisesten yhteiskunnallisisten kysymysten hallinnasta. Valtioiden suvereniteetti on hajautunut osaksi monitasoista hallintaa. Ymmärrys omistusoikeudesta on muovautunut uudenlaiseksi suhteessa muihin vapauksiin ja oikeuksiin, huomioiden nykyistä paremmin tulevien sukupolvien ja muiden elollisten oikeudet. Samalla ihmisten ja luonnon välinen suhde on muuttunut: planetaarinen ajattelu korostaa relationaalisuutta, systeemisyyttä ja kietoutuneisuutta Ihmiskunta nähdään osana laajempaa elonkehää, ei siitä erillisenä toimijana.

3. Kestävyysymmärryksen vallankumous

Tässä tulevaisuuskuvassa yhteiskunnallinen muutos tapahtuu koulutuksen ja oppimisen kautta, kun kestävyyslukutaito, ekososiaalinen sivistys ja kohtuus juurtuvat uusien sukupolvien maailmankatsomukseen. Sukupolvien yli kestävä arvojen muutos ohjaa ihmisiä suuntaamaan kiinnostuksensa, osaamisensa ja resurssinsa kestävyyden mukaisiin ratkaisuihin. Tämä muovaa työelämää, taloutta ja yhteiskunnallisia rakenteita. Paikallisyhteisöt ja ammatilliset verkostot muodostuvat muutoksen keskiöksi, jotkat luovat ja vahvistavat uusia normeja. Vanhoihin ajattelumalleihin nojaavat organisaatiot ja yhteisöt menettävät merkityksensä, kun ihmiset äänestävät jaloillaan. Tämä vähittäinen, pienten harppausten verkkainen murros pakottaa yhteiskunnat sopeutumaan ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen negatiivisiin seurauksiin. Samalla rakenetaan kestävämpää tapaa elää planetaarisissa rajoissa.

Nämä kolme tulevaisuuskuvien aihiota jättävät tarkoituksella useita kysymyksiä auki. Isoimpana on kysymys siitä, mitkä olivat niitä kehityskulkuja, joilla näihin tulevaisuuksiin päädyttiin? Kestävyyspaneeli työstää tämän vuoden aikana näitä aihioita eteenpäin yhdessä kansalaisten kanssa. Toivomme, että nämä innostaisivat myös muita yhteiseen, toivoa herättävien tulevaisuuksien kuvitteluun.

---