Koronakriisi on tehnyt keskustelun talousjärjestelmästä ja siitä, miten riippuvaisia yhteiskuntamme ovat talouskasvusta entistä ajankohtaisemmaksi. Mitä tehdä, jos yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa talouskasvu ei ole yksinkertaisesti mahdollista – tai ehkä edes toivottavaa? Miten saamme yhteiskuntamme toimimaan tilanteessa, jossa matala tai negatiivinen kasvu kestää vuosia? Entä miten käy, jos isommassa kuvassa talouskasvua…
Koronakriisi on tehnyt keskustelun talousjärjestelmästä ja siitä, miten riippuvaisia yhteiskuntamme ovat talouskasvusta entistä ajankohtaisemmaksi. Mitä tehdä, jos yhtäkkiä olemme tilanteessa, jossa talouskasvu ei ole yksinkertaisesti mahdollista – tai ehkä edes toivottavaa? Miten saamme yhteiskuntamme toimimaan tilanteessa, jossa matala tai negatiivinen kasvu kestää vuosia? Entä miten käy, jos isommassa kuvassa talouskasvua ja kasvihuonekaasupäästöjä ei saada erotettua toisistaan riittävän nopeasti?
Maailman tunnetuin elintasoa, kasvua ja hyvinvointia kuvaava mittari on BKT, bruttokansantuote. BKT mittaa tietyn valtion tai alueen taloudellisen arvon tuotantoa tiettynä ajanjaksona.
Koronakriisin yhteydessä pankkien ekonomistit tuottavat kilvan arviota, milloin talouskasvu palaa takaisin normaaliurilleen ja kuinka pitkä talouskriisi on edessä. Onko kyseessä taantuma vai lama, ja onko se L-, V- vai U-muotoinen?
Koronakriisi on tehnyt hyvin näkyväksi yhteiskuntiemme riippuvuuden talouskasvusta, mutta vain harva näkee kriisin mahdollisuutena uudelleenkuvitella yhteiskuntajärjestelmämme vähemmän riippuvaiseksi kasvusta. Entä jos elämä voisikin olla laadukasta ja yhteiskunta toimia, vaikka kasvu olisi matalaa tai jopa negatiivista? Keskustelu kasvuaddiktiosta irtautumisesta olisi todennäköisesti ollut edessämme joka tapauksessa – oli koronaa tai ei.
Ilmeisimmän ikkunan tähän keskusteluun tuo ristiriita BKT:n iänikuisen kasvattamisen ja aikamme suurimman haasteen, ilmastonmuutoksen, ratkaisemisen välillä. Ennen koronaa päästöt kasvoivat globaalisti yhä, ja edes Euroopan talousalueen kärkisuorittajien joukossa näytöt riittävän nopeasta talouskasvun ja kasvihuonekaasupäästöjen absoluuttisesta irtikytkennästä osoittautuivat heikoiksi. Joidenkin arvioiden mukaan irtikytkennän pitäisi tapahtua 10-kertaisella nopeudella nykyiseen nähden, jotta nk. “vihreä kasvu” voisi olla uskottava ratkaisu ilmastokriisiin.
On hyvä kuitenkin tunnustaa tosiasiat: BKT on talouden keskeinen mittari siksi, että yhteiskuntamme rakenteet ovat tiiviisti sidoksissa taloudellisen lisäarvon kasvuun.
Meidän pitää olla valmiita yhteiskuntamallimme uudelleenkuvitteluun.
Jos väitämme, että BKT:n korvaaminen muilla mittareilla parantaisi yhteiskuntamme kuin taikaiskusta, olisi se mutkien vetämistä todella suoraksi. BKT on tärkeä mittari, koska se kertoo välillisesti monesta ihmisten arkea lähellä olevasta asiasta, kuten työpaikoista, julkisista palveluista tai vaikkapa valtion vaikutusvallasta kansainvälisissä neuvottelupöydissä.
Jos taas väitämme, että BKT:n kasvu olisi automaattisesti yhteydessä hyvinvoinnin kasvuun tai parempaan yhteiskuntaan, vedämme myös mutkia rajusti suoraksi. Tietyn kansantaloudellisen tulotason jälkeen, joka on noin 20-30 000 euroa henkilöä kohden vuodessa, linkki kasvun ja koetun hyvinvoinnin välillä on heikko ja esimerkiksi eriarvoisuuden kehityksellä on suurempi yhteys koetun hyvinvoinnin kanssa.
Miksi olemme riippuvaisia kasvusta
BKT on keskeinen mittari erityisesti siitä syystä, että yhteiskuntamme perusrakenteet ovat siitä niin riippuvaisia. Ei esimerkiksi siksi, että sen uskottaisiin tekevän yhteiskunnat itsessään autuaaksi. Tästä muutamia esimerkkejä.
1️⃣ Jos talous ei kasvaisi, ihmisten pitäisi olla valmiita hyväksymään pienemmät palkat tai pienemmät tuotot sijoituksille (esim. eläkevaroille).
2️⃣ Jos julkinen sektori haluaa lisätä menojaan, joko talouden (verotettavat tulot) tulee kasvaa tai veroprosenttia tulisi nostaa. Kolmas vaihtoehto on velkaantuminen. Verojen nostaminen on usein poliittisesti hankalaa. Velan lisääminen on monimutkaisempi kokonaisuus, mutta palataan siihen myöhemmin.
3️⃣ Ihmisten toimeentulo perustuu yhä pääosin palkkatyöhön, jolloin yhteiskunta toimii hyvin vain, jos työllisyys on korkea. Jos työn tuottavuus kasvaa, esimerkiksi teknologisen kehityksen myötä, on taloudenkin kasvettava, jotta riittävän monelle palkkatuloja tuottavaa on tekemistä, mikäli työaikaa ei olla valmiita laskemaan.
Eli jos kasvua ei tule, joudutaan jostain muusta leikkaamaan – julkisista menoista, eläkkeistä, palkoista – tai sitten velkaantumaan. Kasvavasta kakusta on tyypillisesti helpompi jakaa sen sijaan, että ryhdytään neuvottelemaan, kuka on valmis luopumaan ja mistä.
Ylläolevat juurisyyt muistuttavat, miksi olemme riippuvaisia kasvusta. Ihmiset tarvitsevat työtä, yritykset ja eläkerahastot tuottoja ja kaikkia ahdistaa, jos julkiselta sektorilta loppuvat rahat.
Se, että nykyinen yhteiskuntamallimme on riippuvainen kasvusta, ei kuitenkaan tarkoita ettei kasvua voisi ja pitäisi kritisoida. Meidän pitää olla valmiita yhteiskuntamallimme uudelleenkuvitteluun.
Valtaosa saatavilla olevasta näytöstä viittaa siihen, että talouskasvun ja ilmastonmuutoksen torjunnan yhdistäminen on haastavaa. Niin sanotusta “vihreästä kasvusta”, eli kasvun ja ekologisen kuorman irtikytkennästä, ei ole toistaiseksi kuin ohutta näyttöä. Samaan aikaan on todettava, että kukaan ei ole onnistunut esittämään uskottavaa vaihtoehtoista yhteiskuntamallia, joka ei perustuisi talouden kasvuun. Ja sitten on vielä se tosiasia, että ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa alkaa olla kiire.
Käsissämme on siis aikamoinen dilemma. Kuinka sitä voisi lähteä ratkaisemaan?
Kuinka päästä yli kasvuaddiktiosta
1. Ratkaisuja juurisyihin.
Kirjoituksen alussa esiteltiin juurisyitä, jotka tekevät meidät riippuvaisiksi BKT:sta. Sellaisia esimerkkejä ovat muun muassa palkat (emme halua vähemmän palkkaa), verotus (emme halua enemmän veroja) ja pääomatulot (emme halua menettää varallisuuttamme tai eläkkeitämme). Jos haluamme kuvitella järjestelmän ilman kasvua, niin meidän pitäisi pystyä kuvittelemaan yhteiskunnan muutkin keskeiset instituutiot uudelleen, kuten toimeentulo, työ, verotus, varallisuus, eläkkeet ja niin edelleen. Esimerkiksi perustulon- ja perusvarallisuuden kaltaiset aloitteet pyrkivät luomaan edellytyksiä työn ja toimeentulon uudelleen määrittelylle. Perustulo ja ns. helikopteriraha ovat nousseet valtavirtaan koronakriisin myötä ja ne nähdään ratkaisuna sekä kriisinaikaisen talouskurimuksen helpottamiseen sekä pysyvänä osana tulevaisuuden yhteiskuntaa.
Esimerkiksi Espanja julkisti hiljattain ensimmäisenä EU-maana lanseeraavansa vastikkeettoman perustulon ja helikopterirahan puolesta ratkaisuna kriisiin on puhunut muun muassa Financial Times. Työajan lyhentäminen ja siten vapaa-ajan lisääminen voisi puolestaan olla ratkaisu siihen, että entistä useammalle riittäisi tekemistä, vaikka tuottavuuden kasvun myötä työn tarve vähenisi. Jos verotuksen painopistettä siirrettäisiin pois ansiotuloista, esimerkiksi haitalliseen kulutukseen, maa- ja kiinteistöveroon, tai muihin, esimerkiksi ekonomisti Thomas Pikettyn ehdottamiin varallisuusverotuksen muotoihin, niin yhteiskunnan palveluiden rahoittaminen ei olisi niin riippuvainen tehtävän työn määrästä. Vapaa-ajan lisäämisen voisi olettaa lisäävän myös koettua elämänlaatua monella.
2. Uusia mittareita.
BKT pysynee talouden mittarina tulevaisuudessakin, mutta sen rinnalle on tuotava muita, vähintään yhtä tärkeinä pidettyjä mittareita. Meidän on ymmärrettävä, että ympäristön tuhoutuminen on vakavampaa kuin vaikkapa valtion velkaantuminen. Absoluuttisten kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamisen pitäisi siis olla vähintään yhtä korkealla poliittisella prioriteetilla kuin talouskasvun tai velkaantumisen. Suomen EU-puheenjohtajakauden yhtenä pääteemana oli hyvinvointitalous (economy of wellbeing), jossa talouspolitiikan suunnittelun lähtökohdaksi otetaan ihmisen ja ympäristön hyvinvointi.
Yhtenä uusista yhteiskunnan keskeisistä mittareista talouskasvun sijaan voisi toimia esimerkiksi aidon kehityksen mittari, GPI, jonka komponentit huomioivat BKT:ta paremmin esimerkiksi tuotannon ulkoisvaikutuksia (esim. ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset) sekä markkinoiden ulkopuolella tapahtuva työ (esim. kotityö). Demos Helsinki toimi sosiaali- ja terveysministeriön kumppanina, ja laati EU:lle näkemyksen eurooppalaisesta hyvinvointitaloudesta, joka korostaa ihmisten hyvinvoinnin, ekologisen kestävyyden ja talouskasvun välistä yhteyttä.
3. Kohti talouden globaalia hallintajärjestelmää, kiitos.
Kukapa ei olisi huomannut talouskilpaa Kiinan ja USA:n välillä. Elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa kansallisvaltiot kilpailevat keskenään vallasta ja kasvusta, jolla ei tunnu olevan rajoja. Tästä pitäisi päästä eroon. Mitä globaalimpi hallintajärjestelmä taloudella on, sitä vähemmän kasvulle kohdistuu painetta. Niin kauan kun valtiot osaoptimoivat ja kilpailevat keskenään, on hankalaa kuvitella mallia, missä kasvua ei tarvittaisiin oman maailmantaloudellisen ja -poliittisen relevanssin varmistamiseksi. Myös monet yllä esitetyt ratkaisumallit edellyttäisivät siis tukevaa kansainvälistä lainsäädäntöä.
4. EU näyttämään uuden talousjärjestyksen suuntaa.
Vaikka myös EU on kasvukilvassa Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa, se on riittävän suuri yksikkö ollakseen erittäin kiinnostava uuden talousjärjestelmän kannalta. Siinä missä yksittäisen valtion (jos et ole Kiina tai Yhdysvallat) on hankalaa poiketa talousjärjestyksen valtavirrasta ajautumatta ongelmiin tulevaisuudessa, isoilla talousalueilla on erivapauksia. Esimerkiksi suhteellinen velkaantuminen on Suomelle paljon vakavampi ongelma kuin vaikkapa Yhdysvalloille, Kiinalle tai EU:lle. Sopiva kasvun tai velan määrä ovat lopulta ihmisten keskinäisiä sopimuksia, eivätkä fysiikan lakeja, joka on käynyt hyvin selväksi viimeisimmistä kannanotoista EU:n velkarajoitusten tukahduttamiseksi koronakriisin aikana. EU on siis talousalueena niin iso, että laittamalla vihreät arvot ja talouskasvua laajemmin käsitettävän hyvinvoinnin keskiöön, se voisi vähintään muuttaa pelisääntöjä omalla sisämarkkinallaan, mutta vaikuttaa myös kansainvälisiin standardeihin. EU voisi käyttää myös kauppapoliittisia vipuja keinona muuttaa talouden standardeja globaalisti.
Talouden uudelleenkuvittelu on mahdollista
BKT:n korvaamiseen ja kasvusta irtaantumiseen ei ole helppoja ratkaisuja, mutta niistä puhuminen ei voi olla enää yhteiskunnassa tabu.
Voi hyvin olla, että tulemme tilanteeseen, jossa kasvua ei yksinkertaisesti saada erotettua ympäristön tuhoamisesta riittävän nopeasti tai sitten ikuinen talouskasvu ei ole jostain muusta syystä mahdollista. Silloin meidän pitää olla valmiita keskustelemaan miten yhteiskuntamme perusrakenteet – työ, verotus, eläkkeet, velka ja niin edelleen – mukautuvat tai muuttuvat.
Kulutusyhteiskunta ja talouskasvu ovat yhä yhteiskuntamme pyhiä lehmiä, joiden kyseenalaistaminen on tabu. Esimerkiksi H&M:n toimitusjohtaja kommentoi hiljattain, että “flight shaming” ja pikamuodin kulutuksen kritisointi voivat aiheuttaa “kauhistuttavia sosiaalisia seurauksia”. Suomessa puolestaan Vihreän langan ex-päätoimittaja Riikka Suominen sai somemyrskyn aikaan twiitillään, että länsimaissa emme tarvitsisi enää talouskasvua.
Keskustelu kasvuaddiktiosta irtautumisesta olisi todennäköisesti ollut edessämme joka tapauksessa – oli koronaa tai ei.
Voi hyvin olla, että kasvuun perustuvalle talousmallille ei ikinä löydetä uskottavaa vaihtoehtoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö talouskasvun ja ympäristön pilaantumisen välistä dilemmaa voisi myöntää ääneen ja käydä avointa keskustelua siitä, millaisen talousmallin varaan haluamme tulevaisuutemme rakentaa. Monen korvaan osa yllä ehdotetuista toimista saattaa kuulostaa vielä mahdottomalta, mutta koronakriisi on osoittanut, miten nopeasti ja radikaalisti yhteiskunnan keskeiset instituutiot todellisuudessa voidaan muuttaa jos tarve niin vaatii. Meidän pitää olla avoimia uudelleenkuvittelemaan talous, joka palvelee myös tulevia sukupolvia.
Toivon, että tämä blogiteksti innostaa muitakin samoista kysymyksistä kiinnostuneita jakamaan ajatuksia kasvusta, BKT:sta ja kaikesta sen ympäriltä.
Henrik Suikkanen (KTM, taloustiede) vastaa Demos Helsingin konsultatiivisen liiketoiminnan myynnistä. Seuraa Twitterissä: @SuikkanenHenrik
Julkaisemme kirjeitä reilun ja kestävän yhteiskunnan rakentamisesta koronakriisin keskellä. Seuraa Demos Helsinkiä myös Facebookissa, Twitterissä ja LinkedInissa.