Kun tulkitsee nykyisen hallituksen linjauksia, käynnissä olevan talouskriisiin hoito poikkeaa Suomessa aiemmista kriiseistä kahdella tavalla: 1) Julkisia menoja ei ole tarkoitus leikata rajusti, vaan elvytystä tehdään julkisen kulutuksen ja julkisten investointien kautta heti taantuman alusta asti. 2) Hallituksella on olemassa hiilineutraaliustavoitteen kautta pitkän tähtäimen tavoitehorisontti siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa ollaan…
Kun tulkitsee nykyisen hallituksen linjauksia, käynnissä olevan talouskriisiin hoito poikkeaa Suomessa aiemmista kriiseistä kahdella tavalla: 1) Julkisia menoja ei ole tarkoitus leikata rajusti, vaan elvytystä tehdään julkisen kulutuksen ja julkisten investointien kautta heti taantuman alusta asti. 2) Hallituksella on olemassa hiilineutraaliustavoitteen kautta pitkän tähtäimen tavoitehorisontti siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa ollaan viemässä ja mitä asioita halutaan muuttaa.
Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että tiedämme varsin suurella varmuudella tulevaisuudesta jotain. Tiedämme, että kasvihuonekaasupäästöjen pitäminen edes lähellä nykyistä tasoa ei johda toivottuun tulevaisuuteen. Tämä on poikkeuksellista verrattuna aiempiin aikoihin, joissa yhtä vahvaa suuntaa ei ole ollut.
Nyt pitäisi olla loistava tilaisuus suunnata yhteiskuntaa elvytystoimien yhteydessä kohti hiilineutraaliutta. Toisin sanoen, kohdentaa investointeja ja tukia vain toimiin, jotka voivat olla elinkelpoisia myös vuoden 2035 hiilineutraalissa yhteiskunnassa.
Ei ole kuitenkaan selvää, miten kriisin elvytys ja hiilineutraaliustavoitetta kohti meneminen toimivat yhdessä. Nyt käynnissä olevan pandemian kaltaisesta kriisistä tuskin keskusteltiin silloin, kun nykyiset hallituspuolueet rakensivat yhteistä linjaansa ja hallitusohjelmaa.
Yritykset ja työpaikat ovat uhattuina läpi sektorien. Niiden pelastaminen on ykkösprioriteetti paitsi yrityksille ja työntekijöille, myös suurelle joukolle poliitikkoja, etujärjestöjä, kaupunkeja ja maakuntia sekä varmasti esimerkiksi pankeille, jotka ovat yrityksiä lainoittaneet.
Nyt pitäisi olla loistava tilaisuus suunnata yhteiskuntaa elvytystoimien yhteydessä kohti hiilineutraaliutta.
Viime vuosina on käyty keskustelua ympäristölle haitallisten yritystukien poistamisesta. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kriisin seurauksena valtio palaa taas jakamaan yritystukia. Pahimmassa tapauksessa nyt annetaan piristysruiske suurelle joukolle bisneksiä ja infrahankkeita, jotka muodostavat merkittäviä esteitä ilmastonmuutoksen välttämättömälle hillinnälle ja hiilineutraaliustavoitteen toteutumiselle. Näin kävi 2008-2009 finanssikriisin yhteydessä: sekä Kiina että Yhdysvallat käynnistivät osana elvytyspakettejaan kymmenien miljardien uusiutuvan energian rahoitusohjelmat, mutta samaan aikaan rakentamiseen ja fossiilisen energian tuotantoon suunnatut, huomattavasti suuremmat elvytysohjelmat käänsivät päästöt ennennäkemättömään kasvuun.
Palataan kuitenkin vaihtoehtoon, jossa jälleenrakennus pandemian ja kaikkien aikojen talousromahduksen jälkeen on myös alku jälleenrakentamiselle kohti hiilineutraalia, jälkifossiilista yhteiskuntaa. Monesta suunnasta on kuulunut avauksia siitä, että paluuta vanhaan ei ole, historian lehti on kääntynyt ja siksi on hyvä katsoa rohkeasti tulevaan. Samalla on tärkeää lähteä nyt torjumaan seuraavaa kriisiä, jonka aiheuttajana on mahdollisesti ilmastonmuutos ja fossiilisen energian käyttö.
Tämä vaihtoehto siis tarkoittaa, että investointeja ja tukia suunnataan toimiin, joilla korvataan paljon päästöjä tuottavaa toimintaa. Esimerkkejä: uusiutuvan energian infrastruktuurin rakentaminen, päästöttömien ja kiertotaloutta hyödyntävien prosessien käyttöönotto teollisuudessa, päästöttömien tai vähäpäästöisten ajoneuvojen hankkimiseen kannustaminen, rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, maa- ja metsätalouden hiilensidonnan nostaminen, raide-, pyöräily ja kävelyinfran vahvistaminen.
Näitä asioita toteuttaa Suomessa suuri joukko yrityksiä, jotka työllistävät suuren joukon ihmisiä. Pelkästään cleantech-yritykset työllistävät noin 100 000 ihmistä. Mutta: ne voisivat työllistää paljon enemmänkin. Siksi kyse on järkevästä elvytyksen kohteesta ja uusien mahdollisuuksien luomisesta.
Tilannetta kannattaa katsoa kolmen horisontin kautta
1. Hiilineutraali Suomi 2035. Hallitusohjelman tiekarttojen hiilineutraaliin Suomeen 2035 pitäisi nyt antaa lähtökohdat sille, a) millaisia elvytystoimia pitää suosia ja millaisiin kohteisiin elvytystä ei voi nyt suunnata; b) mitä uutta on luotava, jotta meillä on fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta vuonna 2035; c) mitä päästöjä aiheuttavia toimintoja ei 2035 voida enää harjoittaa.
2. Jälleenrakennuksen Suomi 2022. Nyt käynnistyvät elvytystoimet voivat edistää merkittävällä tavalla hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamista. Suurin osa tuesta pitäisi ohjata tämän horisontin läpi, jotta toimissa päästään vauhtiin jo kuluvana vuonna. Tällä ei pelasteta kaikkia nykyisiä työpaikkoja mutta luodaan uutta työtä ja kasvumahdollisuuksia yrityksille, joilla on merkittävästi annettavaa hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamiseen. Esimerkkejä rahoitettavista hankkeista voisivat olla tuuli- ja aurinkoenergiahankkeiden tukeminen, niihin liittyvien yritysten investointien tukeminen, päästöttömien ajoneuvojen hankinnan tukeminen tai energiatehokuutta parantavien tai rakennuksen käyttötarkoitusta muuntavien korjaushankkeiden tukeminen.
3. Kriisirahoituksen Suomi 2020. On selvää, että nyt halutaan pelastaa suuri joukko yrityksiä ja työpaikkoja akuutista kriisistä. On kuitenkin tärkeää, että tässäkin kriisitilanteessa on käytössä jonkinlainen siivilä ja kriteeristö. Niiden tehtävänä on estää se, että nyt lukkiudutaan entistä vahvemmin ratkaisuihin, joillaa on mahdotonta viedä yhteiskuntaa hiilineutraaliksi. Toisin sanoen elvytystä ei kannata suunnata investointeihin, joilla rakennetaan suuria päästöjä aiheuttavaa infraa tai vahvistetaan ihmisten kulutusvalintoja, jotka edesauttavat päästöjen pysymistä korkealla tasolla. Nyt ei pitäisi tukea teollisuuden tai kuluttajien hankintoja mihinkään fossiiliseen energiaan nojaavaan – oli kyse ajoneuvoista, teollisista investoinneista tai lentoliikenteestä. Sen sijaan rahoitusta voi huoletta antaa suurelle joukolle palvelu- ja kulttuurialan yrityksiä, jotka eivät suoraan edistä hiilineutraalia yhteiskuntaa mutta eivät toisaalta aseta sille esteitäkään.
Hiilineutraaliuden pitäisi ohjata koko elvytyksen suuntaa. Tärkeää on, että kriisirahoitus ei kohdistu hiili-lukkiumia tuottaviin investointeihin.
Kiinassa korona-viruksen jälkeisissä elvytystoimissa kansalaisille on jaettu valtion rahoituskuponkeja, joita voi käyttää uuden auton ostoon. Näin pyritään vahvistamaan kulutuskysyntää ja vauhdittamaan teollista tuotantoa. Tämä on hyvä esimerkki elvytyksen luomasta “hiili-lukkiumasta” (carbon lock-in), jollaisia ympäristö-, kulutus- ja transitio-tutkimuksessa on tunnistettu ansiokkaasti. Nyt tehty auton hankintapäätös voi olla siinä tapauksessa hyvä, että korkeapäästöinen auto korvataan vähäpäästöisellä. Yhtä hyvin valtion antama elvytyskuponki voi ohjata jonkun autottoman ostamaan nyt auton, tai kannustaa autosta luopumista harkitsevaa hankkimaan uuden polttomoottoriauton. Näin elämäntapa lukkiutuu vuosiksi käytäntöön, josta syntyy merkittäviä päästöjä.
Käytäntöjen teorian mukaan ihmisten käyttäytyminen muokkautuu pitkälti muidenkin asioiden kuin yksilön asenteiden kautta: jos käytettävissä on auto, sitä käytetään. Tästä syntyy käytäntö, jonka muuttaminen toiseksi on usein vaikeaa ja työlästä. Käytäntöä tukevat myös hankittu autopaikka, auton omistamisen mahdollistavat harrastukset, toimiva tieinfra sekä tietenkin vertaisten autonomistajien esimerkki.
Elvytystä ei kannata suunnata investointeihin, jotka edesauttavat päästöjen pysymistä korkealla tasolla.
Vastaavasti myös infra ja muu rakennettu ympäristö lukitsevat yhteiskunnan suuntaa pitkäksi aikaa. Uudet ratkaisut nousevat pintaan tyypillisesti kriisin ja epäjatkuvuuden kautta, kun politiikkoja ja toimintatapoja on pakko uudistaa reippaasti. Niitä on nyt hyvä hetki edistää. Vastaavasti jokaisesta tuettavasta asiasta pitää kysyä, “Olisiko tämä elinkelpoinen hiilineutraalissa Suomessa vuonna 2035?”, jos vastaus on ei ja kyseisen asian elinkaaren on tarkoitus olla enemmän kuin 15 vuotta, ei sille pitäisi antaa nyt julkista rahoitusta.
On tärkeää, että nyt käynnissä oleva syvä talouskriisi hyödynnetään viisaasti. Olemme sitoutuneet muuttamaan yhteiskuntaamme merkittävästi hiilineutraaliustavoitteen ohjaamana. Sen ansiosta moni asia muuttuisi joka tapauksessa lähivuosina. Kriisin keskellä ihmiset muokkaavat käytäntöjään. Liiketoimintaa paitsi kuolee myös syntyy nopeaa tahtia. Nämä antavat mahdollisuuksia ottaa yhdessä suuntaa kohti uusia asioita ja yhdessä sovittua, elintärkeää tavoitetta.
Tulevien viikkoja ja kuukausien aikana tehdään merkittäviä poliittisia päätöksiä siitä, miten nopeasti pystymme uudistumaan kohti hiilineutraaliutta. Toivottavasti juuri nyt poliitikoilta löytyy ideoita, rohkeutta ja kykyä tehdä asioita yhdessä.
Julkaisemme kirjeitä reilun ja kestävän yhteiskunnan rakentamisesta koronakriisin keskellä. Seuraa Demos Helsinkiä myös Facebookissa, Twitterissä ja LinkedInissa.