Tulevaisuuskestävän liiketoiminnan yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi on muodostunut vastuullisuus. Nyt on opittava ajattelemaan sekä pidemmälle että radikaalimmin. ”Stranded Assets” on monelle tuttu termi kuvaamaan ilmiötä öljyteollisuuden varannoista. Oikeutettu kysymys on kuulunut, miten ihmeessä reservit, joiden käyttöönotto tekisi planeetalle elintärkeät IPCC:n 1,5 asteen ilmastotavoitteet käytännössä mahdottomiksi, edelleen lasketaan mukaan toimialan yritysten arvonmääritykseen?…
Tulevaisuuskestävän liiketoiminnan yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi on muodostunut vastuullisuus. Nyt on opittava ajattelemaan sekä pidemmälle että radikaalimmin.
”Stranded Assets” on monelle tuttu termi kuvaamaan ilmiötä öljyteollisuuden varannoista. Oikeutettu kysymys on kuulunut, miten ihmeessä reservit, joiden käyttöönotto tekisi planeetalle elintärkeät IPCC:n 1,5 asteen ilmastotavoitteet käytännössä mahdottomiksi, edelleen lasketaan mukaan toimialan yritysten arvonmääritykseen? Eikö mahdottomaksi käyvä riippuvuus fossiilisista polttoaineista ole joka tapauksessa määrittelemässä uudestaan listaa maailmaan suurimmista yrityksistä?
Ilmiö ei kuitenkaan ole leimallisesti pelkästään öljyteollisuuden ja fossiilisten polttoaineiden ongelma, vaan haaste, joka kohtaa yhä useampaa organisaatiota. Yrityksissä on omaisuutta, pääomia ja osaamista, jonka voimme jo nyt ennakoida menettävän merkittävän osan taloudellisesta arvostaan, mutta jota itsepintaisesti halutaan roikottaa mukana kirjoissa ja kansissa. Aina siihen saakka, kunnes pohja pettää alta.
Kutsumme tätä ilmiötä Kelvottomaksi Pääomaksi, joka on jo täällä ja iskee toimialasta toiseen. Kelvottomuus puhaltaa ilmat niiden yritysten arvonmäärityksistä, jotka jäävät roikkumaan menneisyyden menestykseen, eivät uusiudu riittävän nopeasti tai ymmärrä yhteiskunnallisen muutoksen suuntaa.
Mistä on siis kyse ja mitä tehdä kun kelvottomuus uhkaa?
Tämän päivän menestystekijät voivat olla tulevaisuuden kelvotonta pääomaa
Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana yritysten markkina-arvosta yhä suurempi osa on perustunut aineettomaan pääomaan. Brändiarvo, patentit, IP-oikeudet, maine ja kyky digitaalisiin innovaatioihin ovat kaikki ajaneet ohi tehtaiden omistamisen. Nike aloitti aikakauden, jolloin arvokkain asia, mitä yritys voi itse valmistaa, on brändi. Uberin mahdollinen tuleva pörssilistaus tekisi siitä vuorostaan arvokkaamman kuin Ford, Chrysler ja GM, yhteensä.
Kysymys kuitenkin kuuluu, mitkä arvonmuodostuksen osatekijät tulevat kasvamaan seuraavien vuosikymmenten aikana? Ovatko maailman arvokkaimmat yritykset ja brändit vuonna 2030 edelleen digitaalisia jättejä vai ihan jotain muita? Vaikuttaako viime vuosina myrskyksi voimistunut keskustelu alustatalouden negatiivisista piirteistä toimijoiden tulevaisuuden taloudelliseen arvostukseen? Muuttuuko osa näiden yritysten tähänastisista menestystekijöistä – kuten yksityisen datan kaupallinen ja rajaton hyväksikäyttö – tulevaisuudessa kelvottomaksi pääomaksi?
ESG on tärkeä, mutta se ei kerro tulevan muutoksen nopeudesta tai laajuudesta
Tulevaisuuskestävän liiketoiminnan yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi on muodostunut vastuullisuus. Yritysten varautuminen ilmastonmuutokseen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tuotantoketjujen läpinäkyvyys sekä hyvä, avoin hallintatapa ohjaavat jo nyt pääomien suuntia. Vastuullisuudesta ponnistavat ESG (Environmental, Social & Governance)-indikaattorit ovat nousseet perinteisen yritysanalyysin rinnalle ja tuoneet myös selkeää lisäarvoa sijoittajille. Tutkimus on osoittanut tuottosuhteen kasvavan pitkällä aikavälillä, kun salkkuihin poimitaan ne yritykset, jotka ovat ESG-listojen kärjessä.
“Meidän on ajateltava ESG:tä pidemmälle ja radikaalimmin.”
ESG-indikaattorit parantavat toki kokonaisvaltaista ymmärrystä yrityksen toiminnasta, mutta ovat kuitenkin ensisijaisesti peräpeilitietoa. ESG ei kerro meille, miten nopeasti tekstiili- ja muotiteollisuuden on kokonaan luovuttava kertokäyttökulttuurista ja kestämättömistä tuotantotavoista. Tai miten nopeasti liikkumisen murros ja ilmastonmuutos tekevät perinteisestä polttomoottoriosaamisesta käyttökelvontonta. Tai tekeekö terveystietoisuuden lisääntyminen sokeroidun veden myymisestä Cokikselle mahdotonta? Siksi meidän pitää ajatella ESG:tä pidemmälle ja radikaalimmin.
Ajatellaanpa seuraavia väittämiä. Lentämisestä tulee kolmanneksen kalliimpaa. Autoteollisuus ottaa vastuun auton koko eliniän aikaisista päästöistä. Lihantuotantoa pyritään vähentämään. Älypuhelimia ei uusita enää vuoden välein. Fossiilisen polttoaineen tuet vähenevät.
Muutama vuosi sitten kaikki nämä kuulostivat joko haihattelulta, liian radikaaleilta tai metsän reunalta huutelulta. Eivät kuitenkaan enää, ja monet näistä ovat tänään jo askeleen lähempänä. Samalla moni tuttu yritys on monta askelta lähempänä kelvottomuutta.
Kun arvostukset muuttuvat, muuttuu myös regulaatio
Olemme nyt vasta heränneet laajempaan keskusteluun digitaalisten alustojen ja innovaatioiden yhteiskunnallisesta vaikutuksesta. Alustojen monopolistinen luonne sekä ongelmat yksityisyyden suojan kanssa ovat pakottaneet uudelleenarviointiin. Jopa liberaalia talousmaailmankuvaa edustava The Economist julkaisi teemanumeron siitä, miten pääomien ja voittojen keskittyminen teknologiajättien syliin halvaannuttaa kapitalismin kovan ytimen, avoimen kilpailun.
Jos yksityisyytemme ja olettamus kilpailun toimivuudesta ovatkin yhtäkkiä arvokkaampia kuin ilmaiseksi nauttimamme palvelut, muuttuu myös keskustelu digidisruptoreiden ympärillä. Mark Zuckerberg olikin tuskin viimeistä kertaa selittämässä Facebookin datakäytäntöjä.
“Yritysten pitää nyt kysyä, millä puolella historiaa – tai ilmastonmuutosta – ne haluavat olla.”
On absurdia ajatella, että vielä muutama vuosi sitten mietittiin, onko ilmastonmuutos riittävän vakava asia ja sen hidastaminen niin arvokasta, että sillä voidaan perusteella entistä voimakkaampaa yrityksiin kohdistuvaa sääntelyä. Nyt EU:lla on voimakkaita suunnitelmia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Muutosvastarintaa yhä riittää, mutta samaan aikaan ilmastonmuutos on aikamme suurin bisnesmahdollisuus.
Muovituotekieltolaki ei päässyt yllättämään kiertotalouden edelläkävijöitä, ja lisää on tulossa. Myös EU:n kymmenkohtainen rahoitusalan toimintasuunnitelma pyrkii kiihdyttämään muutosta, vaikka vielä onkin liian aikaista arvioida, kuinka tehokas se kokonaisuudessaan tulee olemaan.
Kun arvostukset muuttuvat, muuttuu myös regulaatio. Yritysten pitääkin nyt kysyä, millä puolella historiaa – tai ilmastonmuutosta – ne haluavat olla.
Muutosta ei tehdä yksin, vaan uusien, yllättävienkin kumppanien kanssa
Kelvottomassa Pääomassa on kyse kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta katsoa tulevaisuutta rohkeasti silmiin ja tehdä vaikeitakin valintoja. Tulevaisuuden ennakointi strategisesti ja systemaattisesti kuuluu kuitenkin jokaisen vastuullisen yrityksen velvollisuuksiin. Kokemuksemme mukaan jo kvalitatiiviset metodit backcastingista skenaarioanalyyseihin sekä niiden aikaansaama vuoropuhelu organisaation sisällä luo toimijuutta sekä mahdollisuutta rakentaa omannäköistä tulevaisuutta.
Vahvimmillaan ennakointityö on kuitenkin, kun se toimii ponnahduslautana ja kehikkona aktiiviselle yhteiselle kehittämiselle ja kumppanuuksille ulkoisten sidosryhmien kanssa. Maailmaa ei muuteta yksin, ja uudenlaiset koalitiot ja allianssit ovan avainasemassa asioiden eteenpäin viemisessä. Systeemiset haasteet ilmastonmuutoksen hidastamisesta, globaalien tuotantoketjujen seurannasta tai pääomavirtojen suuntaamisesta vaativat yhteistyötä, joka poikkeaa menneestä. Yhteistyötä kilpailijoiden ja sidosryhmien kanssa, jotka eivät ennen olisivat mahtuneet samaan huoneeseen sekä uusia toimintamalleja julkisen ja yksityisen puolen välillä.
Elämmekin vanhan maailman alaskirjaamisen aikaa, ja jos tiekartta ja visio huomiseen puuttuvat, kelvottomuus vie hapen ja tuo tilalle vain vääristynyttä kaipuutta menneisyyteen. Kyky ja halu muutokseen eivät saa jäädä sellaisten henkisten tai taloudellisten arvostusten vangiksi, jotka estävät meitä uudistumasta tai kyseenalaistamasta vanhaa.
Nyt on aika toimia. Yhdessä.
Petteri Lillberg on Demos Helsingin vanhempi konsultti, joka työskentelee strategian, ennakoinnin ja yritystoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parissa. Peter Lindströmin vastuualueena Demos Helsingissä on kestävän kehityksen rahoituspuoli. Ole yhteydessä, kun haluat rakentaa kanssamme kestävää ja reilua jälkiteollista yhteiskuntaa.