Suomen menestystarinan taustalla on kehittynyt tutkimus- ja koulutusjärjestelmä. 2020-luvun Suomessa yliopistojen tehtävissä yhdistyvät niiden paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen rooli.
Suomalainen hyvinvointi on rakennettu koulutuksesta ja ihmisten osaamisesta. Sata vuotta sitten yliopistoilla oli kansallinen tehtävä rakentaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. 2020-luvun Suomessa yliopistojen yhteiskunnallinen merkitys syntyy niiden kansallisen ja kansainvälisen roolin yhdistelmästä.
Yliopistojen pitää olla yhä kansainvälisempiä ja tuloksiltaan globaalisti merkittävämpiä toimijoita, jotta ne voivat tuottaa pitkälle katsovaa tutkimusta ja kriittistä ymmärrystä maailmanlaajusiin ongelmiin. Samalla yliopistoihin kohdistuu paljon odotuksia kansallisesta näkökulmasta: niiden odotetaan vauhdittavan talouskasvua, kouluttavan kansalaisia, paikkaavan osaamistarpeita, turvaavan päätöksenteon tietopohjaa ja nostavan kansakunnan sivistystasoa.
Yliopistojen vanhat monopoliasemat tietoon, ammatteihin ja paikkaan eliitissä ovat purkautumassa kaikkialla maailmassa. Digitaalinen tiedonvälitys on tuonut informaation helpommin saataville, mutta se on myös purkanut asiantuntijuuden erityisasemaa julkisessa keskustelussa. Kriittisen ajattelun tarve kuitenkin vain kasvaa, ja siksi tutkittua tietoa pitää aktiivisesti puolustaa.
Tiede ei palvele vain välillisiä yhteiskunnan tarpeita vaan tukee laajempaa sivistystä.
Tieteen ytimessä on totuuden etsiminen ja sen ympärille rakentuva sivistys. Näitä tarvitaan kipeästi myös jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Globaaleilla, nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla ihmisten urapolut ovat moninaiset, eivätkä ne perustu yhtä paljon tutkintoihin kuin ennen.
Yliopistoilla on ollut erityinen asema suomalaisen yhteiskunnan menestyksen rakentajina. Uskomme, että jatkossa yliopistojen rooli on vielä tärkeämpi, koska ilmastonmuutos ja digitalisaatio haastavat teollisen yhteiskunnan rakenteita. Tässä tilanteessa tutkittua tietoa, sivistystä ja kriittistä ajattelua tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Olemme haastatelleet julkaisuun kaikkiaan 23 ihmistä: yliopistojen johtoa, työntekijöitä, sekä Suomen ulkopuolella vaikuttavia tutkijoita. Lisäksi haastattelimme ihmisiä politiikasta, koulumaailmasta, mediasta,julkishallinnosta ja etujärjestöistä.
Yliopistot 2020-luvulla: keskeiset johtopäätökset
1. Merkitys kasvaa murroksessa. Monipuolinen huipputiede on tapa pysyä mukana nopeassa kehityksessä ja rakentaa edellytyksiä uusien, osin vielä tuntemattomien haasteiden ratkaisemiseen. Tiede ei palvele vain välillisiä yhteiskunnan tarpeita vaan tukee laajempaa sivistystä, johon kuuluvat ihmisten kulttuurinen itseymmärrys, kriittinen reflektio ja kyky empatiaan.
2. Paikallisesta kansainväliseen. Yliopistoilla on tärkeä rooli suomalaisten kaupunkiseutujen kytkemisessä maailmaan ja uusiin ilmiöihin. Yliopistojen tulee hakea uusia tapoja tehdä yhteistyötä kuntien, yritysten, järjestöjen ja kansalaisten kanssa.
3. Tieteellisen maailmankuvan levittäminen. Yliopiston tulee tuoda tiedettä ja tutkijoita aktiivisesti yhteen median, kansalaisten ja yhteiskunnallisen päätöksenteon kanssa. Näin voidaan ehkäistä keskustelujen polarisoitumista, ja rakentaa yhteistä tulkintaa ilmiöistä.
4. Kohderyhmänä koko kansa. Kriittisen ajattelun ja tieteellisen metodin ymmärtäminen on tärkeää niillekin, jotka eivät päädy korkeakouluun. Korkeakoulujen tulee lisätä yhteistyötä lukioiden ja ammattikoulujen kanssa, jotta yhä useampi nuori löytäisi korkeakoulut ja tutustuisi tutkitun tiedon merkitykseen.
Lataa koko julkaisu: 4 teesiä yliopistoista 2020-luvun Suomessa
Demos Helsinki työskentelee laaja-alaisesti yliopistojen, tutkijoiden, tutkimusrahoittajien ja tieteen tulosten hyödyntäjien kanssa. Jos kiinnostuit tai sinulle herää kysymys, ole yhteydessä Science in Society -tiimiin.