”Tanssivideot, isovanhempien etäiltasadut, virtuaaliset joogatunnit ja kavereiden yhteinen peli ulkona sovelluksen avulla”. Digitalisaatio antaa meille huimia mahdollisuuksia toteuttaa itseämme, luoda ja vaalia ihmissuhteitamme sekä tukea hyvinvointiamme. Se on kuitenkin tuonut mukanaan myös haasteita, jotka näkyvät kaikkien arjessa. Teknologia voi tuoda läheisiä yhteen, mutta myös erottaa lähellä olevia toisistaan. Tässä tiekartassa kysymme, millainen on digihyvinvoiva Suomi?
Suomalaistutkimuksen mukaan yli 75 prosenttia 18–29-vuotiaista nuorista käyttää Internetiä yli 20 tuntia viikossa ja yli 10 prosenttia peräti yli 51 tuntia viikossa. Korkeat lukemat eivät koske vain nuoria. Tilastokeskuksen tekemän selvityksen mukaan myös 30–60-vuotiaista suurin osa kertoo seuraavansa sosiaalista mediaa jatkuvasti tai monta kertaa päivässä. Tällä hetkellä käytössä olevat mittarit ja seuranta eivät kuitenkaan anna riittävästi tietoa siitä, miten tämä ruuduilla vietetty aika on yhteydessä hyvinvointiin. Digihyvinvoinnin kannalta merkittävää on, kuinka paljon, millaisissa tilanteissa ja mitä varten teknologiaa käytämme.
Se, mihin digitaalisia välineitä käytetään on merkityksellistä hyvinvoinnin kannalta, sillä iso osa käytöstä voi tukea hyvinvointiamme ja vahvistaa ihmissuhteitamme. Esimerkiksi omien videoiden tekeminen ja pelaaminen voivat kehittää ajattelua ja taitoja tai verkossa saatu vertaistuki auttaa haastavassa tilanteessa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että suomalaiset viettävät ruutujen äärellä enemmän aikaa kuin mitkään suositukset sallivat.
Ymmärrämmekö edes, millainen teknologia vahvistaa tärkeimpiä ihmissuhteitamme?
Kevään 2020 poikkeustila sai monet havahtumaan, millaisia vaikutuksia teknologialla on arkeemme. Muutos on vasta alussa, ja se mullistaa tapaamme rakastaa, huolehtia toisistamme, nauttia ja tehdä työtä. Siksi digitaalinen hyvinvointi täytyy tuoda politiikan, arjen ja kehittämisen keskiöön nyt, jotta suomalaiset perheet voivat elää tasapainoista arkea tulevaisuudessa. Ymmärryksemme siitä, miten teknologiat muokkaavat sosiaalisuuttamme, tulevat väistämättä jälkijunassa. Suomessa olemme teknologisesti olleet muutoksen kärjessä, mutta arjen vaikutuksista puhutaan vähän. Keskusteluissa syyllistetään helposti joitain ihmisryhmiä – joko laitteilla ollaan liian paljon, tai väärällä lailla, tai liian vähän – tai kaadetaan vastuu yksittäisten ihmisten harteille. Digitalisaation haasteet ja hyödyt jakautuvat eri lailla eri ikäisten ja taustaisten käyttäjien kesken.
Digitaalinen hyvinvointi onkin tasa-arvokysymys, jonka vaaliminen on yhteisöjen ja yhteiskunnan asia.
Tämä tiekartta on laadittu osana Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoittamaa Digihyvinvointi perheissä – Suomi hyvin käytetyn ajan mallimaaksi -hanketta. Hankkeessa ovat olleet mukana Väestöliitto, Demos Helsinki ja Mediakasvatusseura. Tiekartan tarkoitus on tuoda esiin, kuinka useat toimijat voivat vaikuttaa suomalaisten parien ja perheiden sekä laajemmin arjen digihyvinvointiin. Toimet on suunnattu päättäjille, organisaatioille ja toimielimille. Yksilöille ja perheille, jotka ovat avainasemassa digihyvinvoinnin edistämisessä, olemme laatineet lisäksi Opas tasapainoiseen media-arkeen -julkaisun. Se löytyy osoitteesta digihyvinvointi.fi.
Muut tutkimusaineistot:
Raportti: Digitaalinen hyvinvointi perheissä – Suomi hyvin käytetyn ajan mallimaaksi
Policy Brief: Poliittiset toimenpiteet digitaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi
Opas tasapainoiseen digiarkeen
Kohti tasapainoista digiarkea -vanhempainiltamateriaali
Lisätietoja:
leena.alanko@demoshelsinki.fi
Lähteet:
- Tammisalo, K. & Rotkirch A. (2020). Effects of ICTs on the quality of family relationships: A systematic review. In preparation.
- Suomessa asuvien 13–29 vuotiaiden nuorten sosiaalisen median palveluiden käyttäminen ja läsnäolo (2019). Toteutus: Ebrand Group Oy & Oulun kaupungin sivistys ja kulttuuripalvelu
- Tilastokeskus 12/2019: Vapaa-aika ennen ja nyt – sosiaaliset suhteet digiajassa, Riitta Hanifi
- Nie, N. H., 2001. “Sociability, Interpersonal Relations, and the Internet.” The American Behavioral Scientist 45 (3).