Kokeilukulttuuri on kokeilu, jonka hyödyt mitataan seuraavina vuosina

Hallitusohjelman kokeilupainotuksen myötä kokeiluja ja kokeilukulttuuria kohtaan on kohdistunut paljon suuriakin odotuksia. Nyt valtioneuvoston kanslian kokeilutoiminto on aloittanut, perustulokokeilun väliselvitys julkaistu ja noin 20 tavoitetta edistetään ministeriöissä kokeilujen keinoin, hyödyntämällä keväällä 2015 Demos Helsingin ja Aalto yliopiston valmistelemaa Design for Government -toimintamallia. Viimeisimpänä Demos Helsinki ja Syke ovat julkaisivat ehdotuksen kokeilurahoitusalustan perustamisesta. Selvitystä tehtäessä tunnistettiin viisi kohtaa, joissa menestyminen tulee seuraavina vuosina vaikuttamaan kokeilukulttuurin odotusten onnistumiseen.

Kokeilukulttuuri on noussut pinnalle myös aiemmin, kenties paljon voimakkaammin kuin nyt. Kaikkina näinä kertoina se on kuivunut kasaan. Ensimmäinen kokeilukulttuurin mittava aalto nähtiin jo 1930-luvun Yhdysvalloissa, kun maassa presidentti Rooseveltin johdolla palkattiin 8000 sosiaali- ja yhteiskuntatieteilijää pyrkimyksenä altistaa hallinnon palvelut ja ohjelmat täsmällisen ja rehellisen kokeilemisen alaisiksi. Myöhemmin Kennedyn New Frontier –ohjelmassa ja Lyndon Johnsonin Great Societyssa oli myös kyse erilaisten toimenpiteiden vaikutusten vertailusta ja kausaaliyhteyksien löytämisestä vahvoilla kokeiluasetelmilla.
1960-luvuilla kiinnostus kokeilemiseen kumpusi siitä, että nopea kehittämisen tahti pakotti päättäjiä valmistelemaan esimerkiksi vähemmistöjen asemaan tai kaupungistumisen tuomiin haasteisiin liittyviä suuriakin uudistuksia usein varsin riittämättömän tiedon pohjalta. Tämän päivän tilanne ei ole kovin erilainen: Myös nyt elämme nopeasti kehittyvässä maailmassa. Digitalisaatio, ikääntyvä väestö ja esimerkiksi siirtolaistilanne tuovat eteemme mittavia muutoksia, joihin päätöksentekijöiden pitäisi pystyä reagoimaan samalla rakentavasti ja nopeasti.

Pystytäänkö kokeilukulttuurin lupaukset lunastamaan tällä kertaa?

Aiemmat kokeilukulttuurin nousut ovat kaatuneet kahteen asiaan: ensiksikin kokeilijat lupasivat 1960-luvun innostuksessa liikaa eivätkä onnistuneet toimittamaan odotetunlaisia lupauksia. Toisaalta poliitikkojen ja virkamiesten pinna loppui liian lyhyeen: kokeileviin toimintatapoihin siirtyminen on aikaa vievä toimintamuutos, ja toisaalta kokeilemisen tuloksilla kestää myös tulla esiin (ks. lisää: Alliance for Useful Evidence, 2015).  

Nytkin on tärkeää huomata, että kokeilukulttuuri voi kääntyä moneen suuntaan ja monesta syystä. Samankaltaisuuksiakin on jo havaittu: esimerkiksi brittiläinen kokeilutoimisto BIT on ilmaissut, että ministeriöt ovat taipuvaisia skaalaamaan jo alustavia tuloksia, mikä voi pahimmillaan johtaa toimimattomien tai jopa haitallisten käytäntöjen yleistämiseen ja tulla kalliiksi.

Mutta paljon myönteistäkin kokeilutoiminnassa on. Perustuloa kokeillaan laajamittaisemmin kuin luultavasti mitään muuta politiikkaudiistusta koskaan aiemmin. BIT ja eräät muut toimijat ovat osoittaneet hyvin selvästi, että kokeiluilla voidaan saavuttaa laajamittaisia yhteiskunnallisia hyötyjä ja miljoonaluokan säästöjä suhteellisen pienin panostuksin (ks. esim. uutisointi BIT:n saavuttamista yli 30 miljoonan punnan vuosituloista yhden kokeilun seurauksena).

 

Rahoitusalusta vauhdittamaan kokeilemista joustavalla rahoituksella ja tukitoimilla

Jotta kokeilujen mahdollisuudet voidaan todeta, niihin täytyy panostaa riittävästi. Demos Helsingin ja Syken selvitystyön tuloksena ehdotetaan perustettavaksi kokeilurahoitusalustaa. Se tuo kokeilijoita, rahoittajia ja tukitoimintoja yhteen. Tavoitteena on rahoituksen lisäksi tukea kokeilujen hyötyjen levittämisessä sekä kokeilujen tekemisessä. Digitaalinen alusta mahdollistaisi myös kokeilujen rahoittamisen joustavasti monesta eri lähteestä.

Suomen ympäristökeskuksen tekemän selvitykseen tekemän kirjallisuuskatsauksen perusteella kansalaisilla on kykyä ja intoa kehittää uusia ratkaisuja. Toistaiseksi pieniltä toimijoilta on katsauksen perusteella puuttunut rahoituksen lisäksi reittejä parhaiden oppien skaalaukseen. Samoin on puuttunut toimija, jonka piiriin kasaantuu samaan tavoitteeseen liittyvien kokeilujen oppeja. Ehdotuksessa kokeilukiihdyttämöt keräävät tietoa sekä vievät parhaita oppeja testattavaksi vahvoilla kokeiluilla. Vahvojen kokeilujen luotettavan näytön sekä sidosryhmätyön avulla pyritään levittämään kokeilujen hyötyjä mahdollisimman laajalle.

 

Tulevina vuosina mitataan kokeilukulttuurin mahdollisuudet

Suomessakin on syytä miettiä tarkkaan, mitkä ovat kokeilukulttuurin onnistumisen kannalta keskeisimmät asiat ja miten niiden onnistumiseen voidaan vaikuttaa. Demos Helsingin ja Syken selvityksen (2016) pohjalta tärkeitä onnistumisen paikkoja on ainakin viisi.

1. Kokeiluilla pitää olla kytköksiä laajempiin tavoitteisiin. Jos merkittävä osa kokeiluista jää irralliseksi hallinnon ja suurempien organisaatioiden tavoitteista, niiden vaikutukset eivät laajene. On kehitettävä nopeasti malleja, joilla toisaalta rohkaistaan ennakkoluulotonta kokeilemista mutta myös toimitaan vuorovaikutuksessa olemassa olevien prosessien kanssa.

2. Kokeilurahoitusalustan toimintaa pitää kehittää joustavasti oppien. Nyt ehdotettu kokeilurahoitusalusta on uusi avaus. Sen pitää pystyä osoittautumaan mahdollisimman hyödylliseksi tavaksi toteuttaa erilaisten organisaatioiden tavoitteiden mukaista toimintaa – vain silloin kokeiluista tulee tavallinen tapa toimia ja kokeiluille riittää rahoitusta.

3. Rahoituksen on pysyttävä riittävän joustavana. Iso osa kokeilemisen lupausta on toiminnan tehostuminen ja nopeutuminen sekä suunnittelun väheneminen. Raskaat hakuprosessit ovat näille tavoitteille vastakkaisia. On löydettävä tapoja jakaa rahoitusta joustavasti mutta samalla siten, että kokeilujen tekijät tuottavat hyödyllistä tietoa.

4. Kokeiluille on järjestettävä tukitoimia ja tuen hyödyllisyyttä on arvioitava. Kokeileviin toimintatapoihin siirtyminen on merkittävä muutos. On selvitettävä mitä tukitoimia tarvitaan, mitkä ovat kustannustehokkaita tapoja tarjota niitä ja mitkä tukitoimet toimivat. Kokeilujen hyödyllisyyttä arvioitaessa on huomioitava tarvittavien tukitoimien kulut.

5. Kokeilemisen hyötyjä on arvioitava avoimesti – ja hyödyillä pitää myös olla aikaa tulla esiin. Systemaattisten vahvojen kokeilujen hyödyistä on rohkaisevaa alustavaa näyttöä noin viimeisten viiden vuoden ajalta. Pienempien kokeilujen hyödyt on toistaiseksi vielä enemmän toteamatta: niiden tukeminen on edelläkävijäajatus, jonka tapaista toteuttaa esimerkiksi Lontoon kaupunki digitaalisen Spacehive-alustan kautta. Parhaimmillaan pienkokeilut voivat kehittää täysin uusia tapoja toimia – sellaisia, joita olisi lähes mahdotonta suunnitella ilman kokemusta kokeilun toimintaympäristöstä. Vahvat kokeilut voivat auttaa näiden toimintatapojen skaalaamisessa. Erilaisilla kokeiluilla voikin olla toisistaan poikkeavia hyötyjä, mutta niiden kaikkien toteamiselle on nyt kehitettävä mittarit. Samalla on muistettava, että oikeassa maailmassa vaikutusten näkyminen voi ottaa aikaa, ja tuloksille pitää antaa mahdollisuus tulla esiin.

 

 

Demos Helsingin ja Suomen ympäristökeskuksen tekemä selvitys Näkökulmia kokeilurahoitukseen – Ehdotus kokeilurahoitusalustan perustamisesta on luettavissa Demos Helsingin verkkosivuilla.

 

Lisätietoja selvityksestä ja Demos Helsingin kokeilutoiminnasta antaa Mikko Annala (mikko.annala@demoshelsinki.fi , 040 778 6062)