Haaste on heitetty, mutta miksi ja millainen? – Challenge Prize Roundtable

Kesäkuun puolivälissä Demos Helsinki yhdessä Sitran ja brittiläisen innovaatiorahasto Nestan kanssa kutsui suomalaisia haastekilpailujen järjestäjiä sekä aiheesta kiinnostuneita yhteisen pöydän ympärille. Demoksessa oli huomattu, että Suomessa moni miettii haastekilpailun järjestämistä esimerkiksi omien toimintatapojansa uudistamiseksi tai Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi.

Challenge Prize Roundtableen osallistuikin ihmisiä 18 eri organisaatiosta kuulemaan luomaan yhteistä ymmärrystä innovaatiokilpailujen järjestämisestä ja kokeilemaan yhdessä sopivien haasteiden muotoilemista. Tilaisuuden avasi Nestan Marco Zappalorto, joka kertoi 300 vuotta vanhan Longitude Prizen elvyttäneen Centre for Challenge Prizesin metodeista, joilla järjestää toimivia kilpailuja.

Demos Helsingin Outi Kuittinen jakoi Demoksen oppeja vuosien varrelta järjestetyistä kilpailuista ja kannusti huomioimaan, mitä muuta haastekilpailuilla saa aikaan kuin potentiaalisia ratkaisuita. Kuittisen mukaan haastekilpailuita pitäisi ajatella ja suunnitella sektorirajoja ylittävinä yhteiskehittämisen alustoina. Ne ovat myös keino kääntää negatiivista julkista keskustelua ratkaisuiden yhteiseen pohtimiseen.

Sitran strategiajohtaja Paula Laine ehdotti neljää aihepiiriä, joissa piilee haasteita ratkottavaksi: elinikäinen oppiminen, resilienssi, hyvinvointi nolla-kustannuksilla ja resurssiomavaraisuuden valtavirtaistaminen.

Marco Zappalorto esitti osallistujille kolme kysymystä:

1. Pystytkö määrittelemmän haastekilpailullesi selkeän tavoiteen?
2. Uskotko, että heittämäsi haaste on yleisön ratkaistavissa? Hyödyttääkö julkinen haaste?
3. Pystytkö tarjoamaan riittäviä kannustimia, jotta oikeat ihmiset tarttuvat haasteeseesi?

Myönteinen vastaus näihin kysymyksiin viittaa siihen, että innovaatiokilpailulle on hyvät lähtökohdat. Haastetta ei voi heittää ajattelemattomasti; se vaatii panostusta niin haastajalta kuin haastetuilta, joten suunnittelu täytyy tehdä huolella. Tilaisuudessa korostuikin ajatus siitä, että ratkaisujen lisäksi haastekilpailu itsessään tulee muotoilla. Rakenteita kilpailuille on monenlaisia, mutta esimerkiksi Nestassa uskotaan prosessiin, jossa kilpailun osallistujia tuetaan kilpailun eri vaiheissa. Pelkkä haasteen julkaiseminen ja voittajan palkitseminen eivät riitä luomaan kestäviä lopputuloksia, joita innovaatiokilpailuissa haetaan.

Suomen täyttäessä 100 vuotta haastepohjaisille innovaatiokilpailuille on tilausta ja niitä tullaan varmasti vuonna 2017 näkemään. Nyt niiden järjestämistä suunnittelevilla onkin hyvä hetki avata jo haasteiden määrittely yhteiseen keskusteluun ja rakentaa yhteistyötä kilpailuiden toteuttamiseen. Vuosi ei myöskään ole lainkaan liian pitkä aika kilpailu- ja tukiprosessin huolelliseen muotoiluun. Näin Suomeen voidaan saada laadukkaita haastekilpailuita, jotka voivat synnyttää sekä ratkaisuja viheliäisiin ongelmiin että ratkaisukeskeistä julkista keskustelua ja siiloja rikkovaa yhteistyötä.

Eevi Saarikoski ja Outi Kuittinen, Demos Helsinki