Keskustelu työn tulevaisuudesta käy kiivaana. Yhdysvaltalainen Data & Society -tutkimuskeskus julkaisi viime syksynä viisi viitekehystä helpottamaan ja syventämään keskustelua. Nämä viisi teemaa ovat tärkeitä myös suomalaisessa keskustelussa työn muuttuvista muodoista ja merkityksistä: 1. Työpaikkavalvonta: Kulkukortit, kellokortit, rekkojen GPS-paikannus… Yhä suurempi osa työstä jättää jälkeensä digitaalisia jälkiä. Tämä mahdollistaa uusia ja entistä laajamittaisempia työpaikkavalvonnan muotoja. Valvonta voi…
Keskustelu työn tulevaisuudesta käy kiivaana. Yhdysvaltalainen Data & Society -tutkimuskeskus julkaisi viime syksynä viisi viitekehystä helpottamaan ja syventämään keskustelua. Nämä viisi teemaa ovat tärkeitä myös suomalaisessa keskustelussa työn muuttuvista muodoista ja merkityksistä:
1. Työpaikkavalvonta: Kulkukortit, kellokortit, rekkojen GPS-paikannus… Yhä suurempi osa työstä jättää jälkeensä digitaalisia jälkiä. Tämä mahdollistaa uusia ja entistä laajamittaisempia työpaikkavalvonnan muotoja. Valvonta voi olla niin vallankäyttöä, vastuunkantoa kuin välittämistäkin. Se voi rajoittaa työntekijän toimintavapautta ja itsenäisyyttä. Toisaalta valvonta voi auttaa luomaan turvallisemmat työolosuhteet. Tilannekohtaisesti hyväksyttävien toimintatapojen löytäminen ja mielekkäiden rajojen vetäminen on keskeinen haaste teknologisoituvassa työelämässä. (Alkuperäinen raportti: Workplace Surveillance)
2. Teknologisoituva käsityöläisyys: Miten käy käsityön, paikallisuuden ja omavaraisuuden verkottuvassa ja digitalisoituvassa maailmassa? Hyvin, jos hypeä on uskominen. Uudet markkinapaikat, kuten Etsy, ja tuotantotekniikat, kuten 3D-printtaus, inspiroivat tekemään itse. DIY– ja Maker-kulttuuri kukoistavat. Teknologisoituva käsityöläisyys tarjoaa mahdollisuuksia yrittäjyyteen. Ilmiöön liittyy kuitenkin myös rakenteellista eriarvoisuutta, ja pyrkimykset autenttisuuteen, paikallisuuteen ja laadukkuuteen sisältävät usein samoja ongelmia kuin gentrifikaatio. (Alkuperäinen raportti: Technologically Mediated Artisanal Production)
3. Reilut työolot: Yhä useamman toimeentulo kertyy pienistä palasista, yhden säännöllisen palkan sijaan. Vakituisia työsuhteita korvataan vuokratyöllä. Kuten Teija Sutinen Helsingin Sanomissa kärkevästi otsikoi, pahimmillaan “jakamistalous on söötti nimi riistolle“. Miten taataan reilut työolot niille, jotka pyrkivät hankkimaan elantonsa tarjoamalla aikaansa ja taitojaan jakamistalouteen itsensä lukevien palvelujen kautta? Entä muille freelancereille? Millainen voisi olla mikrotyöläisten ja -yrittäjien työvoimaliike? Olisiko meidän mahdollista kehittää jakamistalouden pohjoismainen malli? (Alkuperäinen raportti: Fair Labor Practices in a Networked Age)
4. Verkottunut rekrytointi: Verkottuneet teknologiat vaikuttavat myös rekrytointiprosesseihin: Uusista työpaikoista tiedottaminen ja niiden etsiminen on digitalisaation myötä entistä helpompaa. Työpaikkahakemusten käsittelyä tehostavat tietojärjestelmät voivat olla työnantajalle suuri apu. Niillä voi kuitenkin samalla olla syrjiviä tai nurinkurisia vaikutuksia siihen, kuka työllistyy. Työhönottoprosesseja digitalisoitaessa on syytä miettiä, kenen on uuden järjestelmän myötä entistä helpompi tai vaikeampi menestyä haussa, ja miten tämä peilautuu niihin ominaisuuksiin, jotka ovat itse työtehtävän kannalta merkityksellisiä. Ilman kriittistä tarkastelua rekrytointia tukevat tietojärjestelmät saattavat aiheuttaa tai syventää syrjintää työelämässä. (Alkuperäinen raportti: Networked Employment Discrimination)
5. Automaatio ja robotit: Viides teema liittyy työn tulevaisuuteen tieteiskirjallisuudesta tutulla tavalla: Vievätkö robotit ihmisten työpaikat? Jäämmekö automaation jalkoihin? Perinteisissä peloissa vellomista kiinnostavampaa on kuitenkin miettiä, miten työ muuttuu, kun se edellyttää vuorovaikutusta älykkäiden systeemien kanssa, keihin muutokset kohdistuvat kipeimmin tai miten lainsäädäntöä pitää päivittää työn muuttuessa sen takaamiseksi, että vastuut ja riskit jaettaisiin reilusti. Jos tietynlaiset työtehtävät voidaan jatkossa jättää robottien huomaan, mitä teemme vapautuvalla ajalla? Entä miten turvaamme tehtävistä syrjäytyteille ihmisille mielekkäitä tapoja osallistua yhteiskunnan toimintaan? (Alkuperäinen raportti: Understanding intelligent systems)
Kirjoittaja on Demos Helsingin Associate-jäsen, joka työskentelee tutkijatohtorina Mobile Life Centressä, Tukholman yliopistolla. Tämä kirjoitus on tiivistelmä Data & Society -tutkimuskeskuksen The Future of Labor in a Data-Centric Society -selvityksistä, jotka ovat vapaasti kaikkien saatavilla. Artikkelin kuvitus on yksityiskohta Dmitry Vilenskyn Sandwiched -teoksen materiaalista.