Keskustelu ja sitten vasta päätös

Guggenheim, designhotelli, Tornitalo. Helsingin tunnetuimpia rakennusprojekteja yhdistää mappi Ö. Voisiko kaupunkisuunnittelua tehdä toisin? Voisiko julkinen keskustelu käynnistyä jopa ennen suunnittelun käynnistymistä?

Kolme vuotta sitten kuvanveistäjä Martti Aiha soitti ja kertoi saaneensa idean. Helsingin uusi keskusta voisi muodostua Kiasmalta Jätkäsaareen kulkevan ratakuilun ympärille. Keräsimme ison porukan ideaa työstämään. Demos Helsingistä iltoja ideantyöstöporukan kanssa istui eniten minä. Oli upeaa seurata kuinka alueesta innostui ihminen toisensa jälkeen. Puhuimme mukaan muotoilijan, arkkitehdin, kulutustutkijan, liikennesuunnittelijan, rakentamisen asiantuntijan, toisen taiteilijan, äänisuunnittelijan, ja monta muuta. Kun nyt katson idea-paperin kuvaa kaikista idean synnyttämiseen osallistuneista huomaan, etten edes tunnista kaikkia ihmisiä.

Baanan avaaminen toi työhömme vauhtia ja alueeseen energiaa. Esittelimme ideaa Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastolle. KSV innostui ja päätimme yhdessä, että oikea tapa viedä ideaa eteenpäin on järjestää alueen kehittämisestä näyttely. Emme siis esittele valmista suunnitelmaa, vaan avaamme keskustelun alueen tulevaisuudesta kaikille: mitä ratakuilussa voisi olla (nykyisen upean pyöräväylän lisäksi) ja mitä sen ympärille voisi kasvaa? Keskustelun alkamisen jälkeen voisi katsoa mitä tapahtuu ja mitä tästä voisi tulla. Nyt keskusteltaisiin ensin, sitten suunniteltaisiin ja päätettäisiin sitten vasta. Niinpä kyse ei ole kaupunkisuunnittelun perinteisestä valinnasta: suunnitelman toteutus sellaisenaan vai mappi Ö. Nyt ei äänestetä kyllä tai ei. Nyt puhutaan siitä mitä tälle kaupungin piilo-keskustalle voisi tehdä.

Nimesimme keskustelukutsun Urbaanaksi. ‘Urbana’ on ruotsia ja tarkoittaa ‘alkubaanaa’. Urbaanasta kasvaa uusi kevyen liikenteen keskusta. Urbaanasta voisi tehdä New Yorkin High Linen ja Soulin Cheonggyecheonin kaltaisen vetovoimaisen ja avoimen ihmisten keskustan. High Line ja Cheonggyecheon ovat esimerkkejä uudesta tehokkaasta tavasta kehittää kaupunkitilaa. Siinä luodaan teemaltaa yhtenäinen, ihmisvirran salliva tila, jonka ympärille syntyy aktiivista kaupunkitilaa. Urbaana kasvaa Baanan alle, päälle, viereen ja sen ylle. Tai kenties päädymme nyt syntyvässä keskustelussa siihen, että ei alle, mutta päälle. Tätä on mahdotonta ennustaa.

Onko kyse siis osallistumisesta? Ei ole. Kyse on keskustelusta. Ei ole lopullista suunnitelmaa saati hanketta johon osallistua. En muutenkaan pidä tavasta, jolla “osallistumis”-termiä käytetään. Käytännössä eli todellisuudessa siinä osallistutaan aina johonkin valmiiseen. Kysymys ei ole idean yhdessämäärittelystä, vaan detaljien trimmaamisesta tai puolesta-vastaan huutoäänestyksestä, kuten mappi Ö:n hankekavalkadi todistaa.

Pohdimme pitkään sitä, kuinka valmis idean pitää olla, jotta sen perusajatukset ymmärtää, mutta sitä ei erehdy pitämään valmiina ehdotuksena siitä miten asia ehdottomasti pitäisi toteuttaa. Onnistuimmeko? Sen näkee mahdollisesti parinkymmenen vuoden päästä. Sitten kun urBaana on (toivottavasti) osa helsinkiläisten elämää ja helsinkiläiset ovat synnyttäneet sen sisällön.

Keskustelua ei omista kukaan. Sitä käydään sekä yleisillä foorumeilla että nyt Laiturilla Urbaana-näyttelyn yhteydessä. Näyttelyyn voi jättää palautetta monella eri tavalla, karttoihin ja tekstinä. Lisäksi olemme näin aluksi kutsuneet muutamia keskeisiä käyttäjäryhmiä erityiseen keskusteluun alueen tulevaisuudesta. Lapsien, keskustaperheiden ja polkupyöräilijöiden kanssa järjestetään keskustelevat pikaseminaarit laiturilla. Niistä lisää lähipäivinä.

Voit tutustua suunnitelmaan täällä: http://www.urbaana.fi/ ja ennen muuta Laiturilla, Urbaana-näyttelyssä: http://laituri.hel.fi/. Muista myös osallistua keskusteluun urBaana-facebook-ryhmässä: https://www.facebook.com/urbaanakeskustelu