Tulevina vuosina toimiala toisensa jälkeen joutuu vastaamaan ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin haasteisiin. Esimerkiksi liikennesektorilla on jo selkeät tavoitteet ja suunnitelmat, joilla päästövähennyksiin päästään. Ruokasektorilla ei vielä ole yhtä yhteistä ymmärrystä siitä, miten päästöjä vähennetään. Loimme neljä teesiä, joiden avulla syntyy kestävä tulevaisuuden ruokajärjestelmä. Asuminen, syöminen ja liikkuminen ovat ihmisen perustarpeita, mutta…
Tulevina vuosina toimiala toisensa jälkeen joutuu vastaamaan ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin haasteisiin. Esimerkiksi liikennesektorilla on jo selkeät tavoitteet ja suunnitelmat, joilla päästövähennyksiin päästään. Ruokasektorilla ei vielä ole yhtä yhteistä ymmärrystä siitä, miten päästöjä vähennetään. Loimme neljä teesiä, joiden avulla syntyy kestävä tulevaisuuden ruokajärjestelmä.
Asuminen, syöminen ja liikkuminen ovat ihmisen perustarpeita, mutta myös suurimpia päästöjen aiheuttajia arjessa. Nykyinen ruoantuotanto kattaa 15–35 prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Maatalous on myös yksi suurimmista luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen aiheuttajista. Vaikka ongelma on korostunut trooppisilla alueilla, suomalaiset osallistuvat siihen omalla kulutuksellaan. Teemme joka päivä ruokaan liittyviä valintoja, joilla on merkitystä.
Aikamme kolme suurta ekologista kestävyysvajetta – ilmastonmuutos, lajikato ja ravinteiden kierto – liittyvät kaikki ruokaan.
Ruokajärjestelmä on ruoan tuotannon, jakelun, kulutuksen ja jalostuksen kokonaisuus. Siihen kuuluvat myös kansainvälinen kauppa ja ruokapolitiikka, joita voidaan ohjata muun muassa maataloustukien ja investointien avulla. Ruokajärjestelmään vaikuttavat aina myös vallitseva talousajattelu sekä sen ylläpitämät arvot ja asenteet.
Teollisen ajan tuottamat ongelmat pakottavat yksilöt muuttamaan omia tottumuksiaan. Samalla meidän on muutettava niitä käytäntöjä, joiden varaan nykyiset ruokajärjestelmämme rakentuvat. Vuoteen 2030 mennessä ruoantuotannon ympäristövaikutuksia täytyy saada pienennettyä merkittävästi. Tämä vaatii kaikkien ruokajärjestelmän osien, eli tuotannon, jalostuksen, jakelun ja kulutuksen sekä niihin liittyvien instituutioiden uudistamista.
Ruoka on merkittävä osa kestävää kehitystä
Vuonna 2016 astuivat voimaan YK:n maailmanlaajuiset kestävän kehityksen tavoitteet, jotka koskevat muun muassa köyhyyden vähentämistä, tasa-arvon edistämistä, kestävää kulutusta ja energiantuotantoa. Aikamme kolme suurta ekologista kestävyysvajetta – ilmastonmuutos, lajikato ja ravinteiden kierto – liittyvät kaikki ruokaan.
Ylipaino yleistyy maailmanlaajuisesti, koska syömme liikaa tai liian epäterveellisesti. Samaan aikaan noin 124 miljoonaa ihmistä kärsii erilaisista ruokaturvaan liittyvistä kriiseistä.
Luonnon monimutoisuuden heikkeneminen on iso ongelma myös suomalaiselle ruokaturvalle, koska olemme osa globaalia ruokajärjestelmää. Maatalouden ravinnekierto ei sekään toimi vielä niin hyvin kuin pitäisi. Kasvien kasvu ja sen mukana ruoantuotanto ovat riippuvaisia fosforista. Tällä hetkellä fosforia käytetään maanviljelyssä niin paljon, että varat saattavat loppua jo 50–100 vuoden kuluttua. Tämä aiheuttaisi vakavia ongelmia globaalissa ruoantuotannossa.
Suuri haaste ihmisten hyvinvoinnille on, että ruoasta saatavat energiamäärät eivät jakaudu tasaisesti. Ylipaino yleistyy maailmanlaajuisesti, koska syömme liikaa tai liian epäterveellisesti. Samaan aikaan noin 124 miljoonaa ihmistä kärsii erilaisista ruokaturvaan liittyvistä kriiseistä. Maanviljelijöiden heikko taloudellinen asema ja sopeutumiskyky on haaste kaikissa maissa.
Suomalaiset toivovat lisää ilmastotekoja
Tuoreen ilmastobarometrin mukaan enemmistö suomalaisista toivoo, että ilmastonmuutoksen hillitseminen otettaisiin nykyistä vahvemmin politiikan agendalle. Yli kaksi kolmasosaa on sitä mieltä, että Suomen tulisi ottaa ensimmäisten joukossa käyttöön uusia päästöjä vähentäviä ratkaisuja. Lähes puolet kannattaa myös nykyistä korkeampia veroja fossiilisille polttoaineille sekä lihalle ja maitotuotteille.
Teknologian kehitys mahdollistaa uudenlaisia ratkaisuja ja ilmassa on myös merkkejä kulttuurin muutoksesta, joka ei uhkaa elämänlaatuamme. Kasviperäisten proteiinilähteiden valikoima on moninkertaistunut, kouluissa pidetään kasvisruokapäiviä ja työpaikoilla kahviin kaadetaan maidon sijaan kaurajuomaa.
Yksilön henkilökohtaisten valintojen lisäksi tarvitsemme kuitenkin muutoksia myös nykyiseen ruokajärjestelmään. Ruokaa voidaan tuottaa kestävästi ja eettisesti. Suomessa on jo kehitetty lupaavia ratkaisuja ravinnekierron edistämiseksi. Haaste on rakenteissa ja käytännöissä. Tarvitsemme ruokajärjestelmän, joka kannustaa tuottamaan ruokaa kestävästi ja jakamaan työn hedelmät reilusti.
Demos Helsingin tulevaisuustyön tarkoituksena on rakentaa yhdessä kestävämpää ja reilumpaa yhteiskuntaa. Esitämme tässä blogisarjassa neljä teesiä, jotka osoittavat tietä kohti kestävää tulevaisuuden ruokajärjestelmää. Teesit pohjaavat kahden keväällä 2018 järjestetyn pyöreän pöydän keskustelun tuloksiin. Teesit 1&2 keskittyvät ruokapolitiikkaan ja ruoan tuottajien asemaan. Teesit 3&4 antavat neuvoja siihen, miten kuluttajasta tulee ruokakansalainen.
Mirja Hämäläinen on valtiotieteilijä joka haluaa ymmärtää abstrakteja asioita kouriintuntuvan kautta. Mirja työskentelee Demoksella erityisesti jatkuvan oppimisen ja ennakoinnin parissa.
Satu Lähteenoja on maantieteilijä, joka tutkii ja yhteiskehittää keinoja, joilla voidaan mahdollistaa ja nopeuttaa muutosta kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.