17 tavoitetta ja 10 vuotta aikaa. Suomi on sitoutunut YK:n Agenda2030:n yhteisiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Toistaiseksi yhdelläkään maailman maalla ei ole uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten Agenda2030:n tavoitteet saavutetaan. Voisiko Suomi olla ensimmäinen maa, joka laatii tiekartan siitä, miten Agenda2030-tavoitteisiin päästään? Tällä viikolla julkaistiin POLKU 2030-hankkeen kokonaisarvio Suomen kestävän kehityksen tilasta…
17 tavoitetta ja 10 vuotta aikaa. Suomi on sitoutunut YK:n Agenda2030:n yhteisiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Toistaiseksi yhdelläkään maailman maalla ei ole uskottavaa suunnitelmaa siitä, miten Agenda2030:n tavoitteet saavutetaan. Voisiko Suomi olla ensimmäinen maa, joka laatii tiekartan siitä, miten Agenda2030-tavoitteisiin päästään?
Tällä viikolla julkaistiin POLKU 2030-hankkeen kokonaisarvio Suomen kestävän kehityksen tilasta ja politiikasta. Raportti suosittaa, että seuraava hallitus perustaa ohjelmansa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomi toteuttaa reilun siirtymän järjestelmään, jossa sosiaalinen ja taloudellinen hyvinvointi taataan ympäristön kannalta kestävien rajojen puitteissa.
Agenda2030-tavoitteiden saavuttamiseksi meidän tulisi tarkastella kriittisesti koko talousjärjestelmän kykyä tuottaa kestävää hyvinvointia. Suomi voi näyttää tässä mallia, sillä olemme monella mittarilla maailman parhaita. Vuonna 2018 julkaistussa kaikkien YK:n jäsenmaiden kestävän kehityksen vertailussa Suomi oli kolmanneksi paras. Suomi on muun muassa aloittanut kestävän kehityksen budjetoinnin, jotta siihen liittyvien määrärahojen tunnistaminen olisi nykyistä helpompaa.
Olemme saavuttaneet korkean sosiaalisen hyvinvoinnin, mutta samaan aikaan ulkoistaneet kulutuksen ja tuotannon ympäristövaikutuksia Suomen rajojen ulkopuolelle.
Sijoitus kärjessä ei kuitenkaan anna aihetta hurraamiseen. Suomella on tehtävää erityisesti tuotannon ja kulutuksen saattamisessa kestävälle tasolle. Tällä hetkellä Suomi ylittää roimasti lähes kaikki planeetan ekologiset rajat, kuten hiilidioksidipäästöt sekä materiaalisen jalanjäljen.
Sanotaan, että Suomen menestystarina muutamassa vuosikymmenessä kehitysmaasta menestyjäksi on koulutuksen ansiota. Olemme saavuttaneet korkean sosiaalisen hyvinvoinnin, mutta samaan aikaan ulkoistaneet kulutuksen ja tuotannon ympäristövaikutuksia Suomen rajojen ulkopuolelle. Tarvitsemme talousajattelun uudistamista, sillä irtikytkentää talouskasvun ja materiaalisten resurssien kulutuksen välillä ei ole edelleenkään näköpiirissä.
Reilu siirtymä päästöttömään yhteiskuntaan
Planetaaristen rajojen paukkuminen vaatii kiireellisiä toimia. On kuitenkin tärkeää toteuttaa uudistukset oikeudenmukaisella tavalla, ellemme halua todistaa Suomessa Ranskan keltaliivien kaltaista liikehdintää. Ilmastonmuutoksen hillinnässä on tuettava sellaista työtä, joka edistää siirtymää kohti ekologisesti kestävää yhteiskuntaa. Paljon päästöjä tuottavan teollisuuden työntekijöitä on koulutettava uudelleen vähäpäästöisen teollisuuden työpaikkoihin.
Samaan aikaan on osattava antaa enemmän arvoa sellaiselle työlle, jonka taloudellista tuottavuutta on vaikea mitata rahassa. Tällaista työtä on esimerkiksi kotona tehtävä hoivatyö ja naapurin auttaminen kotiaskareissa. Sosiaaliturvan uudistaminen, perustulon kaltaiset ratkaisut sekä elinikäisen oppimisen tukeminen ovat tärkeitä toimenpiteitä polulla kohti reilua ja kestävää yhteiskuntaan.
Donitsiajattelun kautta voisimme myös lisätä politiikan pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta eri politiikkasektorien välillä.
Donitsiajattelu ja kestävyyden vahvempi tulkinta
Kestävä kehitys on perinteisesti jaettu kolmeen pilariin: taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen. Pilareihin nojaava ajattelu ei enää riitä, vaan meidän on otettava käyttöön aiempaa vahvempi kestävyyden tulkinta. Apuna voi käyttää esimerkiksi ekonomisti Kate Raworthin esittelemää donitsitalouden mallia. Donitsitalous tähtää siihen, että saavutamme riittävän yhteiskunnallisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tason ylittämättä planetaarisia, ympäristön kantokyvyn asettamia rajoja. Maakohtaista vertailua on jo tehty Leedsin yliopiston tutkimuksissa.
Donitsiajattelun kautta voisimme myös lisätä politiikan pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta eri politiikkasektorien välillä.
Tarvitsemme tiekartan kestävään kehitykseen
Monet ovat jo havahtuneet ilmastokriisiin ja siihen, että edessä on vääjäämättä systeeminen muutos. Voimme kuitenkin vielä päättää varaudummeko siihen ennalta vai korjaammeko tuhoja vasta jälkeenpäin.
Pohdimme tätä pyöreän pöydän keskustelussa, jonka järjestimme osana POLKU2030-hanketta. Keskustelussa pureuduimme työ- ja talousajattelun uudistamiseen yhdessä poliitikkojen, hallinnon, yksityisen sektorin ja ay-liikkeen edustajien sekä eri alojen tutkijoiden kanssa.
Pienenä ja eurojärjestelmään kuuluvana maana Suomen poliittinen vaikutusvalta on rajallinen, mutta tulevalla EU-puheenjohtajuuskaudella Suomi voi nostaa esille reilua siirtymää kestävään kehitykseen.
Tälle on myös vahva tuki. Tuoreen ilmastobarometrin mukaan 70 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että ilmastokriisin ratkaisun on oltava Suomen puheenjohtajuuskauden ja seuraavan hallituksen kärkiteema. Nuorten viimeaikainen ilmastolakkoilu on tärkeä signaali sekin.
POLKU2030-raportti suosittelee, että seuraavan hallituksen tulisi ottaa kestävä kehitys kaiken politiikan lähtökohdaksi. Tärkeintä olisi luoda kansallinen tulkinta ja tiekartta Agenda2030:n tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että kaikille 17 tavoitteelle määritetään sopivat ja mitattavat tavoitetasot. Prosessin tulee olla osallistuva, ja sille pitää saada tiedeyhteisön laaja tuki.
Satu Lähteenoja on maantieteilijä ja kestävien elämäntapojen ammattilainen. Satu johti Valtioneuvoston kanslian tilaamaa Polku2030-hanketta.
Kirsi-Marja Lonkila (VTM) on ympäristöasioiden ja -politiikan asiantuntija. Kirsi-Marja toimii Demos Helsingissä erityisesti tutkimuksella vaikuttamisen parissa.