Sosiaaliturvan uudistaminen vaatii uudenlaista ajattelua. On tullut aika puhua perustuloa paljon tärkeämmästä sanasta – universalismista. Monet teollisen yhteiskunnan rakenteet, kuten perinteinen sosiaaliturvajärjestelmä, ovat menettäneet kykynsä luoda uskoa edistykseen ja reiluun tulevaisuuteen. Suuri osa kehittyneiden maiden kansalaisista ei enää luota lupaukseen, että seuraava sukupolvi on edellistä vauraampi. Käynnissä oleva taloudellinen ja…
Sosiaaliturvan uudistaminen vaatii uudenlaista ajattelua. On tullut aika puhua perustuloa paljon tärkeämmästä sanasta – universalismista.
Monet teollisen yhteiskunnan rakenteet, kuten perinteinen sosiaaliturvajärjestelmä, ovat menettäneet kykynsä luoda uskoa edistykseen ja reiluun tulevaisuuteen. Suuri osa kehittyneiden maiden kansalaisista ei enää luota lupaukseen, että seuraava sukupolvi on edellistä vauraampi. Käynnissä oleva taloudellinen ja yhteiskunnallinen muutos vaatii uusia perusturvan muotoja, jotka palvelevat nykyistä paremmin ihmisten tarpeita ja auttavat meitä kukoistamaan jälkiteollisessa ajassa.
Sosiaalipolitiikassa universalismilla tarkoitetaan yleensä etuutta tai palvelua, johon kaikilla on yhtäläinen oikeus ja joka rahoitetaan pääosin verovaroin. Universaalia perustuloa (Universal Basic Income) on ehdotettu yhdeksi keinoksi uudistaa perinteistä sosiaaliturvaa ja tulonjakoa. Erilaisia perustulokokeiluja onkin viime vuosina käynnistetty monissa maissa.
Nykyisten mallien uudistaminen ei kuitenkaan yksin riitä, sillä universalismin tulisi olla muutakin kuin vain tapa jakaa vaurautta uudelleen. Tarvitsemme uudenlaisia ratkaisuja, jotka lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kannustavat yksilöitä itsenäiseen toimintaan osana yhteiskuntaa.
Yksittäisten politiikkatoimenpiteiden sijaan meidän tulisikin tarkastella universalismia laajemmasta näkökulmasta. Julkaisumme pyrkii selvittämään, miten voimme varmistaa, että yhteiskuntamme universaalit rakenteet tukevat ihmisten hyvinvointia, kun siirrymme kohti jälkiteollista ja jälkifossiilista aikaa – kohti hyvinvoinnin seuraavaa erää.
Haasteet, joihin universalismi tarjoaa vastauksia:
– Perinteisen palkkatyön rooli pienenee, minkä vuoksi tarvitsemme sellaisia yhteisesti tuotettuja etuuksia ja palveluita, joiden hankkiminen ei vaadi rahaa.
– Rahan merkitys vaihdon välineenä ja arvon mittarina vähenee. Digitaalisessa taloudessa pääsy tuotteisiin ja tulonlähteisiin riippuu enemmän sosiaalisista verkostoista.
– Teknologioiden tuottamat hyödyt on jaettava nykyistä tasaisemmin ja sovellusten käytöstä on tehtävä entistä inklusiivisempaa.
– Reiluuden kokemusta ja uusia innovaatioita voidaan parhaiten luoda lisäämällä ihmisten omistajuutta yhteiskunnan tarjoamiin etuuksiin, resursseihin ja palveluihin.
Lähdetään yhdessä rakentamaan hyvinvoinnin seuraavaa erää. Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja lataa julkaisumme Universalism in the Next Era: Moving Beyond Redistribution.