Jatkuvasta oppimisesta puhuvat nyt kaikki. Taustalla on kasvanut ymmärrys siitä, että digitaalisten teknologioiden ja automatisaation nopea kehitys, globalisoituva talous ja väestörakenteen muutokset muuttavat perinteisiä, lineaarisia ja vakaita työuria, ammatteja sekä ennen kaikkea työssä vaadittavaa osaamista. Osaamistarpeiden yksityiskohtainen ennakointi on vaikeaa – ehkä jopa mahdotonta – koska uudet teknologiat, jotka poistavat…
Jatkuvasta oppimisesta puhuvat nyt kaikki. Taustalla on kasvanut ymmärrys siitä, että digitaalisten teknologioiden ja automatisaation nopea kehitys, globalisoituva talous ja väestörakenteen muutokset muuttavat perinteisiä, lineaarisia ja vakaita työuria, ammatteja sekä ennen kaikkea työssä vaadittavaa osaamista.
Osaamistarpeiden yksityiskohtainen ennakointi on vaikeaa – ehkä jopa mahdotonta – koska uudet teknologiat, jotka poistavat ihmistyön tarvetta, kehittyvät niin nopeasti. Esimerkiksi ennakoinnin hankaluudesta voidaan nostaa koodaaminen, tänä päivänä oleellinen taito. Jotta jokaisen nyt työelämään siirtyvän 20–30-vuotiaan osaaminen olisi mahdollisimman relevanttia , koodaamisen olisi pitänyt olla opetussuunnitelmissa 1990-luvun alussa eikä vasta 2010-luvulla. Emme vain silloin osanneet ennakoida, että kyseessä olisi myöhemmässä työelämässä tärkeäksi osoittautuva taito. Koska osaamisvaatimusten tarkka ennakointi on vaikeaa ja koska vaatimukset muuttuvat jatkuvasti, tarvitaan elinikäistä, läpi elinkaaren jatkuvaa oppimista, joka ei ole riippuvaista yksilön koulutustasosta tai työpaikasta, ja joka mahdollistaa monipuoliset osaamisyhdistelmät.
Jatkuvan oppimisen systeemin rakentaminen on lähivuosikymmenien tärkein ratkaistava yhteiskunnallinen haaste. Nykyisen koulutusjärjestelmän perusajatuksena on kouluttaa lapsia ja nuoria putken läpi työelämään ja työnteon ohessa tapahtuva kouluttautuminen on yhä tarpeeseen nähden pikemminkin satunnaista. Tarvitaan näkökulman muutos: tarvitsemme merkitykseltään, laadultaan ja laajuudeltaan peruskoulun kaltaisen jatkuvan oppimisen järjestelmän, johon jokainen työikäinen suomalainen säännöllisesti osallistuu.
Haaste on systeeminen. Edellä kuvailtu järjestelmä ei voi perustua pelkästään verovaroin tarjottuun koulutukseen, vaan se edellyttää kokonaan uudenlaisia ratkaisuja, joissa sekä yrityksillä, muilla yhteisöillä että yksilöllä itsellään on tärkeä rooli. Kyse ei ole vain oppimismahdollisuuksien tarjonnasta, vaan myös verotuksesta, sosiaaliturvasta ja erilaisista etuuksista, jotka osaltaan mahdollistavat ja kannustavat jatkuvaan oppimiseen. Kuten opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen vuoden 2018 keväällä totesi, Suomi tarvitsee jatkuvan oppimisen reformin (OKM, 2018d).
Jatkuvan oppimisen tarve on nyt selvästi tunnistettu – seuraavaksi pitää kehittää ja kokeilla erilaisia, konkreettisia ratkaisuja, joilla tarpeeseen vastataan. Keskityttäessä osaamisen kehittämiseen ei saa unohtaa jo kerrytetyn osaamisen tunnistamista ja käyttöönottoa sekäsiihen liittyviä ratkaisuja. Kasvava osaaminen vaatii organisaatioiden uudistumista, jotta tulevaisuuden uudet taidot kanavoituvat kaikkien hyödyksi. Tämä taustaselvitys on tehty Googlen ja SAK:n jatkuvan oppimisen uusia ratkaisuja etsivän yhteistyöhankkeen taustaksi ja yhteisen keskustelun pohjaksi. Selvityksen tarkoituksena on tiivistää aikaisemmista selvityksistä ja tutkimuksista keskeisimmät haasteet, jotka jatkuvaan oppimiseen liittyen tulisi tulevina vuosina ratkaista. Kyseessä on tiivistys laajasta keskustelusta, ja tarkoituksena on tunnistaa olennaisimmat kysymykset, joihin yhteistyön seuraavissa vaiheissa etsitään vastauksia.
Polttavimmat kysymykset tulevaisuuden osaamisen näkökulmasta
1. Raha ratkaisee – Miten jatkuvan oppimisen kustannukset jaetaan reilusti?
2. Jatkuva oppiminen kuuluu kaikille – Miten jatkuvasta oppimisesta tehdään nykyistä tasaarvoisempaa?
3. Opittu näkyväksi – Miten muodollisen koulutusjärjestelmän ulkopuolisen oppimisen voi todentaa?
Taustaselvityksessä avataan jatkuvan oppimisen taustalla vaikuttavaa monimutkaista muutosilmiötä: työn murrosta. Sen jälkeen yllä oleviin kolmeen kysymykseen pureudutaan lyhyesti. Jokaisen luvun lopussa kiteytetään esimerkkejä konkreettisista haasteista, joita teemaan liittyen pitäisi ratkaista, sekä nostetaan esimerkkejä ratkaisuista, joita muualla maailmassa on jo kokeiltu.
Lue lisää myös SAK:n sivuilta.