Työn tulevaisuuteen liittyvä keskustelu pyörii paljon talouden ja tulojen ympärillä. Todellisuudessa muutos on paljon suurempi. Mullistuksessa ovat instituutiot, johtamiskulttuuri, koulutusjärjestelmä ja kokonaiset elämäntyylit. Päivän lehti kertoi, että Suomen hallitus on saavuttamassa tavoitteensa: työllisyysasteen nostamisen 72 prosenttiin. Uutisessa kerrottiin, kuinka kasvun taustalla ovat kansainvälisen kysynnän elpyminen ja kilpailukykysopimuksen kaltaiset poliittiset toimet….
Työn tulevaisuuteen liittyvä keskustelu pyörii paljon talouden ja tulojen ympärillä. Todellisuudessa muutos on paljon suurempi. Mullistuksessa ovat instituutiot, johtamiskulttuuri, koulutusjärjestelmä ja kokonaiset elämäntyylit.
Päivän lehti kertoi, että Suomen hallitus on saavuttamassa tavoitteensa: työllisyysasteen nostamisen 72 prosenttiin. Uutisessa kerrottiin, kuinka kasvun taustalla ovat kansainvälisen kysynnän elpyminen ja kilpailukykysopimuksen kaltaiset poliittiset toimet. Siinä kerrottiin myös, kuinka työllisyysasteen nousulla on myönteisiä vaikutuksista julkisen talouden tasapainottamiseen ja huoltosuhteen parantumiseen.
Sen sijaan uutisessa ei kerrottu, kuinka nyt yhä useampi suomalainen voi herätä aamulla suorittamaan vastuullaan olevia tärkeitä tehtäviä ja tulla osaksi työyhteisöä. Tai kuinka he juovat kahvit tiimin taukohuoneessa ja tavatessaan uuden ihmisen kertovat ensimmäisenä innoissaan, mitä tekevät työkseen.
Julkinen keskustelu työstä pyörii usein talouden ympärillä, mutta todellisuudessa palkka tai hyvinvointia rahoittavat veroeurot ovat vain yksi työn seurauksista. Työllä on nimittäin monia muitakin välinearvoja. Työ ja ammatti ovat yksilöille samaan aikaan toimeentulon lähde, tärkeä sosiaalinen viiteryhmä sekä arvokas tapa kuulua osaksi yhteiskuntaa.
Työ määrittää niin vahvasti elämän kaikkia osa-alueita, että nyt käynnissä oleva työn muutos ei koske vain tuloja. Muutoksessa ovat kokonaiset elämäntyylit ja identiteetit.
Demos Helsingin Johannes Koponen puhumassa työn murroksesta Valtioneuvoston kanslian julkaisutilaisuudessa.
Politiikassa on katsottava vaalikautta pidemmälle
Robotisaatio, koulutuksen vanheneminen, itseohjautuvuuden vaatimus, globaalin kilpailun kasvu… Työn tulevaisuuten liittyviä haasteita on helppo nimetä. Vaikeampaa sen sijaan on kääntää työn murroksen kaltaiset monimutkaiset muutosilmiöt konkreettisiksi ratkaisuehdotuksiksi.
Ratkaisuja on osin vaikeaa nähdä siksi, että ajattelumme siitä “mikä on mahdollista” on niin vahvasti ankkuroitunut tähän päivään. Nykyiset työelämän rakenteemme ovat kehittyneet vuosikymmenten aikana vaiheittain aina kunkin ajan tarpeisiin vastaamaan. Poliittisen järjestelmämme aikahorisontti on yleensä vain yhden vaalikauden mittainen eikä täten kannusta tulevaisuusajatteluun.
Jotta voimme ohjata murrosta emmekä vain olla kyydissä matkustajina, tarvitsemme pitkän aikavälin politiikkaa. Meidän on keksittävä toimintatapoja, joiden avulla voimme siirtyä lyhytjänteisestä päätöksenteosta kohti päätöksentekoa, joka ottaa pitkän aikajänteen muutosilmiöt huomioon. Vaikka yksittäisiä ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin voi olla vielä vaikeaa tunnistaa, voimme yhdessä määrittää vaihtoehtoisia visioita tavoiteltavista tulevaisuuksista. Siis luoda suuntaa sille, mihin haluamme yhteiskuntana mennä.
Mitä päätöksenteossa on otettava huomioon jo nyt?
Demos Helsinki tutki Valtioneuvoston kanslian tilauksesta, minkälaisia näkemyksiä ja toiveita asiantuntijoilla, päättäjillä ja kansalaisilla liittyy työn tulevaisuuteen. Yhtä jaettua näkemystä ei ymmärrettävästi löytynyt, mutta se on vain hyvä uutinen. Moniääninen yhteiskunta, jossa mahdollisista tulevaisuusskenaarioista keskustellaan yhdessä ja eri lähtökohdista, on järjestelmänä muuntautumiskykyisempi kuin yhtä totuutta ja toivetilaa toistava yhtenäiskulttuuri.
Tutkimuksesta nousi kuitenkin esiin selkeitä päätöksentekotarpeita, eli aiheita, joita asiantuntijat, päättäjät ja kansalaiset pitävät tärkeinä. Näiden aiheiden ympäriltä on lähitulevaisuudessa tehtävä päätöksiä, jotta voimme ohjata työn murrosta myönteiseen suuntaan – tukea uusien identiteettien ja elämäntyylien syntyä sekä varmistaa riittävää toimeentuloa kaikille.
1. Työn tekemisen muodot ja ja organisoitumisen tavat muuttuvat monimuotoisemmiksi.
Vakituinen ja kokoaikainen palkkatyö ei enää välttämättä ole normi tulevaisuudessa. Tämä tulee edellyttämään merkittäviä muutoksia lainsäädännössä, julkisen hallinnon rakenteissa, prosesseissa sekä sosiaaliturvassa. Tilanteessa, jossa tuloja hankitaan yhä useammin yhdistelemällä palkkatöitä, erilaisia tukia, yrittäjätuloja sekä muita tulonlähteitä, voi perustulon kaltainen tulomalli muuttua käytännössä välttämättömäksi.
2. Muuttuva työ edellyttää uusia instituutioita.
Nyt käynnissä olevaa työn murrosta on verrattu mittakaavaltaan ensimmäiseen teolliseen vallankumoukseen. Teollisen vallankumouksen tuottama vauraus ja hyvinvointi levisivät laajemmin yhteiskuntiin vasta ajan kanssa, kun monet, nyt itsestään selvinä pitämämme instituutiot rakennettiin. Vai voisiko nyky-yhteiskuntaa kuvitella esimerkiksi ilman edustuksellista demokratiaa, sosiaaliturvaa ja kaupunkisuunnittelua. Nämä kaikki syntyivät viiveellä palvelemaan yhteiskunnan moninaistuvia tarpeita – ja käytännössä turvamaan ihmisten tasapuolinen kohtelu. On todennäköistä, että nyt käynnissä oleva työn murros edellyttää saman mittakaavan uudistuksia – uusia instituutiota tai vähintään olemassa olevien instituutioiden merkittävää päivittämistä.
3. Johtamiskulttuuri pitää päivittää – tarvitaan lisää luottamusta ja tukea itseohjautuvuudelle.
Työelämän odotetaan muuttuvan yhä yksilöllisemmäksi ja vapaammaksi, ja siten yksilölle myös yhä vaativammaksi. Tehdastyö on fyysisesti monin tavoin kuluttavampaa, mutta siinä yleensä tekijälle on joka aamu selvää, mitä häneltä odotetaan ja miten se saavutetaan. Työhön liittyvän vapauden ja itseohjautuvuuden lisääntyessä luottamuksen merkitys tulee korostumaan. Tämä edellyttää uudenlaisen johtamiskulttuurin rakentumista, työntekijöiden entistä vahvempaa itsensä johtamista sekä myös tukea itseohjautuvuudelle.
4. Suomeen tarvitaan koko väestön kattava uuden mittaluokan elinikäisen oppimisen järjestelmä.
Työn murros edellyttää jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Töiden vaihtaminen lisääntyy, mutta niin lisääntyy myös nykyisten ammattien muutosvauhti ja kehitys. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei riitä elinikäisen oppimisen järjestämiseen tehokkaasti. Eikä merkittävää elinikäistä oppimista voida sälyttää pelkästään yksilöiden vastuulle. Suomeen tarvitaan siis mittaluokaltaan ja merkitykseltään peruskoulun kaltainen elinikäisen oppimisen järjestelmä.
5. Työn aika- ja paikkasidonnaisuus vähenee, mutta muutos tapahtuu eri aloilla eri tahtiin.
Samaan aikaan yleistyvät sekä teknologioita hyödyntävät ”high-tech” -työt että läsnäoloon perustuvat ”high-touch” -ammatit, kuten hoiva-alan työt. Päätöksentekijöiden tulee ottaa ammattien moninaisuus huomioon: esimerkiksi tuottavuuden mittaaminen on näissä ammateissa aivan erilaista.
Tutustu Demos Helsingin, Valtioneuvoston kanslian ja VTT:n raporttiin: Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen – tahtotiloja työn tulevaisuudesta.