Teollisen yhteiskunnan ajan peruslupaus oli, että talouskasvu tuo tullessaan työpaikkoja ja hyvinvointia. Ihmisten materiaalisten perustarpeiden tyydyttäminen helpottui. Teollistumisen myötä myös syntyi vaurautta, jota voitiin investoida ihmisten kyvykkyyksiä vahvistaviin asioihin kuten koulutukseen, tieteeseen ja toimeentulon perusedellytyksiin. Tulevaisuudessa yhteys kasvun ja hyvinvoinnin välillä ei välttämättä säily ennallaan. Suuria haasteita hyvinvoinnillemme voivat aiheuttaa…
Teollisen yhteiskunnan ajan peruslupaus oli, että talouskasvu tuo tullessaan työpaikkoja ja hyvinvointia. Ihmisten materiaalisten perustarpeiden tyydyttäminen helpottui. Teollistumisen myötä myös syntyi vaurautta, jota voitiin investoida ihmisten kyvykkyyksiä vahvistaviin asioihin kuten koulutukseen, tieteeseen ja toimeentulon perusedellytyksiin.
Tulevaisuudessa yhteys kasvun ja hyvinvoinnin välillä ei välttämättä säily ennallaan. Suuria haasteita hyvinvoinnillemme voivat aiheuttaa esimerkiksi radikaali eriarvoistuminen ihmisten välillä ja ympäristön pilaantuminen. Maailmassa ei ole yhtään korkean elintason maata, jossa ekologinen jalanjälki tai kansalaisten kulutusperusteisesti lasketut päästöt henkeä kohden olisivat lähellekään kestävää tasoa.
Näin ollen on aiheellista kysyä: miten varmistamme edellytykset hyvinvoinnin rakentamiselle tulevaisuudessa maapallon kantokyvyn rajat huomioiden? Milloin yhteiskunta on edistyksen polulla?
Seuraavan erän kolmas muistio luonnostelee näkemystä siitä, mitä käsityksemme edistyksestä voisi olla 2020-luvun kehittyneissä yhteiskunnissa, jotka ovat todennäköisesti ennennäkemättömän vauraita, mutta joissa talouskasvu on pitkäaikaisesti hyvin matalalla tasolla. Se on kirjoitettu osana Demos Helsingin ja Sitran strategista kumppanuutta, joka tähtää pohjoismaisen mallin uudistamiseen, hyvinvoinnin seuraavaan erään.
Tutustu täällä kaikkiin Seuraavan erän julkaisuihin ja artikkeleihin.