”Miksi edes kannattaa pitää yllä talouskasvua, jos emme pysty pitämään planeettaa elinkelpoisena?”, totesi Koneen pääomistaja Helsingin Sanomissa. Ilmastotoimien kiireellisyys tunnistetaan laajasti, samoin kuin talouden kestävyysvaje. Työpaikkoja tulisi saada lisää, mutta keinot eivät voi olla enää mitä hyvänsä. Ilmasto- ja työllisyyspolitiikkaa joudutaan siis tekemään valtavassa ristipaineessa. Siinä onnistuminen määrittää tulevien sukupolvien…
”Miksi edes kannattaa pitää yllä talouskasvua, jos emme pysty pitämään planeettaa elinkelpoisena?”, totesi Koneen pääomistaja Helsingin Sanomissa. Ilmastotoimien kiireellisyys tunnistetaan laajasti, samoin kuin talouden kestävyysvaje. Työpaikkoja tulisi saada lisää, mutta keinot eivät voi olla enää mitä hyvänsä. Ilmasto- ja työllisyyspolitiikkaa joudutaan siis tekemään valtavassa ristipaineessa. Siinä onnistuminen määrittää tulevien sukupolvien hyvinvoinnin.
Demos Helsingin kolme näkemystä ilmastopolitiikasta ja työllisyydestä:
- Ellemme onnistu hallitsemaan kiihtyvää ympäristökriisiä, on työllisyysaste pian yksi pienimmistä murheistamme.
- Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja työllisyys nivoutuvat yhdeksi 2020-luvun keskeisimmistä poliittisista kysymyksistä. Niiden tavoitteiden ei tarvitse olla keskenään ristiriidassa.
- Vihreän infrastruktuurin kehittämiseen ja aiheeseen liittyvään TKI-toimintaan on maailmalla tarjolla tuhansia miljardeja euroja tämän vuosikymmenen aikana. Se avaa elinkeinoelämälle huikeita mahdollisuuksia.
Ilmastonmuutoksen torjunnan ja työllisyyden yhdistäminen on yksi keskeisimmistä poliittisista kysymyksistä tällä vuosikymmenellä. Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus edellyttää korkeaa työllisyyttä: tuloverot ja pakolliset sosiaaliturvamaksut muodostavat noin 63% verokertymästä, minkä lisäksi korkea työllisyys myös vähentää painetta tulonsiirtojen saajapuolella. Työtä ei myöskään tehdä ainoastaan yhteiskunnan rahoittamista varten, vaan se on yhä keskeisin tapa raamittaa arkea, kytkeytyä merkityksellisellä tavalla yhteiskuntaan ja rakentaa omaa identiteettiä.
Kuitenkin, jos globaalia ympäristökriisiä ei pystytä pysäyttämään, on työllisyysaste pian yksi pienimmistä murheistamme.
Suomi on väkilukuun suhteutettuna yksi maailman eniten kasvihuonekaasuja päästävistä maista. Osin tämä selittyy pitkillä välimatkoilla ja kylmällä ilmastolla, mutta hiili-intensiivinen teollisuusrakenne on myös yksi selittävä tekijä. Suomella on kuitenkin tällä hetkellä maailman kunnianhimoisin hiilineutraaliustavoite: vuosi 2035. Tavoitetta kohti kuljetaan laajan poliittisen ohjelman kautta, joka sisältää esimerkiksi päästöohjauksen lisäämistä lämmön- ja sähköntuotannossa, bio- ja kiertotalouden innovaatiotoimintaan panostamista, energiateknologian investointitukien lisäämistä, vaikuttamista rakentamisen, asumisen ja liikenteen päästöihin sekä hiilinielujen vahvistamista (lue lisää hallitusohjelmasta). Kunnianhimoisen ohjelman toimeenpanoon tarvitaan mukaan kaikki yhteiskunnan sektorit.
Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja työllisyys nivoutuvat yhdeksi 2020-luvun keskeisimmistä poliittisista kysymyksistä. Onneksi niiden ei tarvitse olla keskenään ristiriitaisia tavoitteita.
Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka nähdään toisinaan uhkana esimerkiksi teollisuuden kilpailukyvylle ja työpaikoille. Toisinaan ilmastotoimia pidetään ylimitoitettuna suhteessa Suomen absoluuttisiin päästöihin muuhun maailmaan verrattuna. Kuva kunnianhimoisen ilmastopolitiikan ja teollisuuden kilpailukyvyn välisestä suhteesta ei tarvitse kuitenkaan olla näin pessimistinen. Kunnianhimoisesta ilmastopolitiikasta voi seurata myös taloudellisia hyötyjä mikäli toimet kohdistetaan järkevästi.
Tutkimus maailmalta osoittaa, ettei tiukalla ilmastopolitiikalla välttämättä ole negatiivisia vaikutuksia kokonaistyöllisyyteen. Selvää sen sijaan on, että ilmastopolitiikka vaikuttaa talouden painopisteisiin. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä toimista saattaa seurata osaamisen kohtaanto-ongelmia työmarkkinoilla. Niinpä panostukset elinikäisen oppimisen malliin siirtymiseen ovatkin tärkeitä jo käynnissä olevan työmarkkinoiden murroksen takia.
Toinen kiinnostava kehys ilmastopolitiikan työllisyysvaikutusten tarkastelulle on niin sanottu Porter-hypoteesi, jonka mukaan tiukka ympäristösääntely voi vauhdittaa kilpailukykyä tehokkuus- ja innovaatiovaikutuksen kautta. Hypoteesi esittää, että ympäristösääntely voi kiihdyttää säänneltyjen yritysten innovaatiotoimintaa ja siten parantaa tuottavuutta, kilpailukykyä sekä arvoa loppukäyttäjälle.
Kolmantena kehyksenä näemme myös, että vihreään infrastruktuurin kehittämiseen ja aiheeseen liittyvään innovaatio- ja tutkimustoimintaan on maailmalla tarjolla tuhansia miljardeja euroja tämän vuosikymmenen aikana.
Pelkästään EU:n Green Deal -investointiohjelma lupaa 1 000 miljardin edestä investointeja tämän vuosikymmenen aikana puhtaaseen energiaan, kiertotalouteen perustuvaan teollisuuteen, sekä tätä tukevaan tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Yhdysvaltain presidenttiehdokas Joe Bidenin vastaava “Climate and environmental justice” -ehdotus lupaa mobilisoida 1 700 miljardia Yhdysvaltain dollaria kansallisesta budjetista puhtaamman energiajärjestelmän kehittämiseen ja siitä seuraaviin työpaikkoihin. Kiinan hiilineutraaliustavoite 2060 tulee vääjäämättä panemaan liikkeelle valtavia investointeja.
Tämä kaikki tarkoittaa, että vihreään talouteen kanavoituu lähitulevaisuudessa ennennäkemätön määrä rahaa. Se avaa myös Suomen elinkeinoelämälle huikeita mahdollisuuksia ja esimerkiksi EK:n Matti Kahran mukaan Kiinan hiilineutraaliustavoitteen julkistuksen jälkeen Suomessa kehitetyille energian, teollisuuden, liikenteen ja muiden sektoreiden puhtaille ratkaisuille tulee olemaan dramaattisesti kasvava kysyntä ja markkina tästä eteenpäin.
ETLA, SYKE ja Demos Helsinki selvittävät Valtioneuvoston kanslialle ilmastopolitiikan työllisyysvaikutuksia
ETLA, SYKE ja Demos Helsinki selvittävät Valtioneuvoston kanslialle ilmastopolitiikan työllisyysvaikutuksia tiiviissä vuorovaikutuksessa keskeisten sidosryhmien kanssa. Hiljattain käynnistetyssä VN TEAS -tutkimushankkeessa selvitetään muun muassa ilmastopolitiikan työllisyysvaikutusten keskeisiä vaikutuskanavia sekä osaamistarpeiden ja ammattirakenteen muutoksia siirryttäessä kohti hiilineutraalia taloutta. Lisäksi arvioidaan, millaisia ilmastopolitiikkaan liittyviä toimia voidaan pitää työllisyyden näkökulmasta erityisen riskialttiina, ja toisaalta, millä toimilla on eniten potentiaalia yhdistää korkea työllisyys kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan.
Tutkimusta tehdään monipuolisilla menetelmillä. Ilmastopolitiikan toteutuksen toimialakohtaisia vaikutuksia tarkastellaan kansainvälisen kaupan kokonaistasapainomallilla (GTAP), jota täydennetään yksityiskohtaisilla panos-tuotosanalyyseilla. Kvalitatiivisilla menetelmillä syvennetään ja kirkastetaan kvantitatiivisesta aineistosta nousevia tuloksia; Haastatteluilla pureudutaan eri alojen näkemyksiin osaamistarpeiden ja ammattirakenteen muutoksista sekä työllisyyden kannalta erityisen riskialttiista ja positiivisista politiikkatoimista. Hanke toteutetaan vuorovaikutteisesti ilmastopolitiikan ja työllisyyden kannalta keskeisten sidosryhmien kanssa, joita ovat valtiollisten toimijoiden ja päätöksentekijöiden ohella muun muassa työmarkkinajärjestöjen, yritysten ja kansalaisjärjestöjen edustajat.
Hanke käynnistettiin 10.9.2020 järjestetyillä aloitustapahtumalla, jossa kerättiin sidosryhmien näkökulmia hankkeen tutkimuskysymyksiin. Hankkeen odotetaan valmistuvan maaliskuun 2021 loppuun mennessä.
Mikäli sinulla on kysymyksiä hankkeesta, olethan yhteydessä tutkimusryhmään!
Tutkimusryhmän yhteystiedot:
Hankkeen johtaja: ETLA, Tero Kuusi, tero.kuusi@etla.fi, puh: 041 444 8144
Hankkeen vuorovaikutus: Demos Helsinki, Tuuli Kaskinen, tuuli.kaskinen@demoshelsinki.fi, puh: 050 514 9752
Tutkimuskumppani: SYKE, Johanna Pohjola, johanna.pohjola@ymparisto.fi, puh: 0295 251 518