Tarvitsemme ruokapolitiikkaa, joka ajaa koko ruokajärjestelmän kestävyyttä. Jotta voimme siirtyä aidosti kestävään tuotantoon, meidän on uudistettava maatalouden tukia, lisättävä yksityistä rahoitusta ja tarjottava alkutuottajille mahdollisuus monialaiseen yrittäjyyteen. Maatilojen heikko kannattavuus on innovaatioita tukahduttava ongelma sekä Suomessa että maailmalla. Kun kannattavuus on heikko, ympäristökysymykset tuntuvat maatalousyrittäjän arjessa ylimääräisiltä eikä uusia…
Tarvitsemme ruokapolitiikkaa, joka ajaa koko ruokajärjestelmän kestävyyttä. Jotta voimme siirtyä aidosti kestävään tuotantoon, meidän on uudistettava maatalouden tukia, lisättävä yksityistä rahoitusta ja tarjottava alkutuottajille mahdollisuus monialaiseen yrittäjyyteen.
Maatilojen heikko kannattavuus on innovaatioita tukahduttava ongelma sekä Suomessa että maailmalla. Kun kannattavuus on heikko, ympäristökysymykset tuntuvat maatalousyrittäjän arjessa ylimääräisiltä eikä uusia ratkaisuja synny. Silloin alkutuottajien osaaminen ja ymmärrys tuotannon arjesta jää käyttämättä. Maatalouden kannattavuus on saatava kasvuun, jotta innovaatioille ja ympäristönsuojelulle on taloudellisia edellytyksiä.
Vuosisatojen saatossa suomalaisille maanviljelijöille on muodostunut oma kulttuurinsa, joka korostaa ylisukupolvista jatkuvuutta. Tämä talonpoikaisperinne saattaa selittää maatalouden muutoshitautta, mutta nyt tämä kuva vanhenee kovaa vauhtia. Suomalaiset viljelijät ovat viimeisten vuosien aikana kasvaneet ketteriksi uudistajiksi, ja ruokapolitiikan on tuettava tätä muutosta kohti kestävää ruokajärjestelmää.
Teesi 1: Hyvä ruokapolitiikka on ehto Suomen menestykselle
Menestystarinoiden rakentamiseen tarvitaan valtion tukea. Maataloustuet ovat keskeinen väline tuotannon ohjaamiseen. Luomutuotanto on hyvä esimerkki onnistuneesta tukipolitiikasta. Luomu ei ole kestävyyden kannalta aina paras vaihtoehto, mutta siitä on tutkitusti hyötyä luonnon monimuotoisuudelle.
Toimiva ruokapolitiikka ottaa huomioon kaikki kestävän kehityksen osatekijät eli taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat.
Lähes kaikki maailman maat tukevat maatalouttaan jollain tavalla. Suomen nykyinen tukipolitiikka tukee jo innovaatioita ja investointeja, mutta se voisi tukea enemmän myös maatalouden resurssitehokkuutta ja ympäristövaikutusten pienentämistä. Järjestelmä voisi tuottaa sitä suurempaa korvausta, mitä paremmin viljelijä maksimoi tilansa positiiviset ilmastovaikutukset.
Ruokapolitiikkaa pitäisi muutenkin ajatella kokonaisuutena, joka yhdistää kaikkia politiikan alueita ympäristöpolitiikasta työ- ja elinkeinopolitiikkaan. Nykyisessä järjestelmässä ruokaan keskeisesti liittyvät politiikan teemat eivät keskustele keskenään. Toimiva ruokapolitiikka ottaa huomioon kaikki kestävän kehityksen osatekijät eli taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat.
Lähivuosien ruokapolitiikassa on mietittävä uudestaan isoja kysymyksiä. Mistä maatalouden kilpailukyky syntyy tulevaisuudessa ja miten autamme kuluttajia tekemään kestäviä valintoja? Euroopan unionin seuraavana puheenjohtajana Suomella on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, miltä ruoantuotannon tulevaisuus näyttää unionin tasolla. Nopeita investointeja tarvitaan erityisesti nurmen ja maaperän hiilensidonnan sekä ravinteiden kierrätyksen tehostamiseen.
Teesi 2: Kestävä maatalous vaatii investointeja ja monialaista yrittäjyyttä
Lisäksi tarvitsemme nykyistä enemmän yksityisiä rahoittajia investoimaan maatalouteen. Tällä hetkellä julkisuudesta puuttuvat maatalouden innostavat esimerkit ja tarinat, jotka voisivat vakuuttaa sijoittajat kestävän maatalousbisneksen potentiaalista. Ruokaan ja sen tuotantoon liittyvää kuvastoa pitää laajentaa: television tähtikokkien lisäksi voisimme nostaa esiin sankarituottajia, jotka avaavat kestävyyskysymyksiä ja uusia teknologioita suurelle yleisölle. Tavoitteena on, että tulevaisuuden maatalous on ala, joka kiinnostaa nuoria osaajia ja sijoittajia.
Suomalaiset maatilat eivät pärjää globaalissa hintakilpailussa. Sen sijaan onnistumisia voidaan hakea erikoistumalla kestävyyteen ja monialaiseen yrittämiseen. Maanviljelijät voivat tuottaa korkean lisäarvon tuotteita ja palveluita, jotka lisäävät tuottajien pystyvyyden tunnetta. Kun alkutuottajalla on mahdollisuus harjoittaa viljelyn ohella esimerkiksi matkailuun liittyvää yritystoimintaa, hänellä on enemmän keinoja vaikuttaa omaan työhön ja toimeentuloon.
Television tähtikokkien lisäksi voisimme nostaa esiin sankarituottajia, jotka avaavat kestävyyskysymyksiä ja uusia teknologioita suurelle yleisölle.
Maatalouden kilpailukyky muodostuu tulevaisuudessa monipuolisista lähteistä. Tällaisia lähteitä ovat esimerkiksi erilaiset ekosysteemipalvelut, kuten pölyttäminen ja hiilen sitominen maahan, jotka ovat ihmiskunnalle elintärkeitä. Osuuskunnat sekä tuottajien ja energialaitosten väliset yhteistyömallit, kuten biojalostamot, voivat nekin nousta tärkeään rooliin päästöjen vähentämisessä.
Demos Helsingin tulevaisuustyön tarkoituksena on rakentaa yhdessä kestävämpää ja reilumpaa yhteiskuntaa. Esitämme tässä blogisarjassa neljä teesiä, jotka osoittavat tietä kohti kestävää tulevaisuuden ruokajärjestelmää. Teesit pohjaavat kahden keväällä 2018 järjestetyn pyöreän pöydän keskustelun tuloksiin. Teesit 3&4 löydät tästä blogista.
Mirja Hämäläinen on valtiotieteilijä joka haluaa ymmärtää abstrakteja asioita kouriintuntuvan kautta. Mirja työskentelee Demoksella erityisesti jatkuvan oppimisen ja ennakoinnin parissa.
Satu Lähteenoja on maantieteilijä, joka tutkii ja yhteiskehittää keinoja, joilla voidaan mahdollistaa ja nopeuttaa muutosta kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.