Olin viime keskiviikkona Docventuresin vieraana. Keskustelumme aihe oli ihmiskunnan tulevaisuus. Keskustelusta on satanut palautetta ja kysymyksiä – erityisesti siitä, pelastaako teknologia ihmiskunnan. Katso video ja lue tästä, pelastummeko ja miten.
Kun tulee puhetta energian riittävyydestä, ekokatastrofista tai resurssikriisistä, tiedämme mitä tehdä. Nyökyttelemme kohteliaan vaivaantuneesti. Niin, ilmastonmuutos on hirvittävä juttu, Filippiinien ja Norjan hirmumyrskyt eivät saa toistua. Lapsillamme pitää olla ruokaa, emmekä halua miljoonia ilmastopakolaisia rajallemme. Samalla pelkäämme, että bluffimme paljastuu. Pelkäämme, että joku kysyy, mitä pitäisi tehdä.
Voimme tietenkin väistää kysymykseen. Voimme siirtää pallon yritysjohtajille tai poliitikoille. Tai väistämme käsiteviidakon suojaan. Ehkä kestävä kasvu pelastaa maailman. Jos väistöliike ei onnistu, joudumme valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta. Luonnnonresursseista ja energiasta puhuminen pakottaa ennen pitkää valitsemaan kenen joukoissa seisomme.
On olemassa porukka, jonka mukaan teknologia ratkaisee kaikki ongelmat. Ruokaa tuotetaan tehokkaammin. Milloin mikäkin teknologian taikaluoti ratkaisee energiaongelmat. Autojen tehokkuus kasvaa vielä paljon, kuten myös lentokoneiden, asuntojen ja ruoan tuotannon. Elämä jatkuu samanlaisena kuin aemmilla sukupolvilla, vain sen moottorit tehostuvat. Ajatus on ihan uskottava. Hyödyntämätöntä energiaa on moninkertaisesti verrattuna hyödynnettyyn, ja uusia energianlähteitä löydetään jatkuvasti. Ihmisen kekseliäisyys on loputonta. Kutsutaan tätä porukkaa vaikka ydinvoimajengiksi.
Jos tämä ajatuskulku ei miellytä, sinun on valittava toinen joukko. Toisessa porukassa uskotaan ihmisten muuttuvan. Viisastumme ja alamme vähentää resurssien tarvettamme. Syömme kasvisruokaa, asumme pienissä asunnoissa lähellä palveluita ja pyöräilemme kaikkialle. Silloin kun lennämme lomille, viivymme pitempään. Ostamme vain palveluita ja laatua. Luomua ja läheltä. Tämäkin porukka on tavallaan oikeassa. Todellista tehokkuutta on vaikuttaa loppukäyttöön. Eikä teknologinen kehitys ei ole vielä osoittanut minkäänlaisia merkkejä taipuvaisuudesta resurssien tehokkaampaan käyttöön. Eivätkä uudet energiamuodot kehity, jos kaikki raha hassataan ydinvoimaan. Kutsutaan tätä porukkaa vaikka viisastelijoiksi.
Kummalle puolelle sinä asetut? Mieti tarkkaan, sillä tästä jaosta on nopeasti tullut 2000-luvun merkittävimpiä poliittisia jakolinjoja. Kuulutko ydinvoimajengiin vai viisastelijoihin?
Mielenkiintoista on, että ydinvoimajengista ja viisastelijoista löytyy molemmista sekä oikeistoa että vasemmistoa. Vasemmistossa on paljon uskoa teollisiin teknisen tason ratkaisuihin. Vasemmisto tietää, että teknologiat luovat töitä. Eikä juuri muita töitä olekaan kuin koneen käyttö. Kenties osa vasemmistolaisista ajattelee myös, että kyse on pääoman ongelmasta. Ratkaiskoon herrat tämän, kun ovat ahneuksissaan tilanteen aiheuttaneetkin.
Oikeistossa taas on paljon uskoa yksilön vastuuseen. Osa oikeistosta uskoo, että ilmastonmuutos – niin kuin kaikki muutkin ongelmat – ratkaistaan yksinkertaisesti olemalla kunnolla. Itsekuri vie maaliin kuin maaliin. Valitsemalla oikein niin kotona kuin kaupassa yksilö ratkaisee tämänkin globaalin ja monimutkaisen ongelman. Selvää viisastelua.
Minulle tulee paha olo, kun ajattelen tätä keskustelua. Se käännetään päälle heti, kun pitäisi päättää, mitä teemme tälle ennennäkemättömän akuutille ongelmalle, joka vie lapsiltamme arvokkaan elämän pienimmätkin mahdollisuudet. Kinaamme milloin mistäkin teknisestä yksityiskohdasta samaan aikaan, kun juna kiitää hirvittävää vauhtia kohti vääjäämätöntä. Ravintolavaunussa tunteet leimuavat kun matkaamme Pertti Salolaisen sanoin ”ensimmäisessä luokassa kohti helvettiä”.
Ei ihme, että mitään ei tapahdu. Ei ihme, että ratkaisut ovat vaikeita. Ei ihme, että maailman johtavilta ajattelijoilta puuttuvat tarvittavat ajatukset ongelman ratkaisuun. Ei ihme, että kestävälla kasvulla tarkoitetaan hyvinvointivaltion rahoitusta ja ei ihme, että seisomme kuin peura ajovaloissa. Ei ihme, että vaihdamme puheenaihetta ennen kuin bluffimme paljastuu.
Olemme jumissa. Ennen kuin voimme kääriä hihat, meidän tulisi muka valita, kumpaan uskomme: teknologian vai ihmisen kehitykseen. Mahdotonta!
Ehkä on kolmaskin tie. Uskon, että näkemykset eivät ole toisilleen vastakkaisia vaan perinjuurin virheellisiä. Ne ovat virheellisiä, sillä ne eivät uskottavasti kykene ratkaisemaan luonnonvarakriisiä. Näkemykset perustuvat harhaiseen käsitykseen sekä teknologiasta että ihmisestä. Teknologia ja ihminen eivät pitkään aikaan ole olleet toisistaan erillisiä. Tämän pitäisi olla kaikille itsestään selvää, jopa arkista tietoa. Hakkaamme ystäviemme seurassa älypuhelinta, asumme mukavasti kylmässä ja pimeässä maailman kolkassa, käymme päivittäin töissä kymmenien kilometrien päässä kodistamme ja syömme kesät talvet suomalaisia tomaatteja. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Todellisuudessa ihmisen käyttäytymiseen ja sen muutokseen vaikuttaa aina teknologia. Meidän ei tarvitse, emmekä voi, erottaa munaa ja kanaa. Nykyisin ilman teknologiaa on usein jopa vaikea muuttaa omaa käyttäytymistä. Uudet käytännöt ja tavat toimia voivat syntyä ja levitä erilaisissa nörtti- ja friikkiporukoissa, mutta valtavirtaa niistä tulee vasta silloin, kun teknologinen kehitys levittää ne tasaisesti eri kansaosiin.
Ranskalainen sosiologi Jacques Ellul huomasi tämän ensimmäisten joukossa 1900-luvun puolivälissä. Ellulin mukaan elämme ”teknosfäärissä”, johon yhdistyvät massiiviset toisiinsa liittyvät teknologiat ja niitä hallitsemaan syntyneet teknokraattiset oganisaatiot, suuryritykset ja valtionhallinto. Ellulin mielestä on täysin perusteetonta tehdä erottelua teknologian ja sen käytön välillä, sillä teknologialla on aina sosiaalisia ja psykologisia seurauksia.
Olemme siis Kraftwerkin kuvaamia Man-Machinejä ilman, että meihin on upotettu yhtään mikrosirua tai anturia. Olemme jatkuvasti läpikotaisin teknologisia. Käytämme aivan kaiken aikamme istuen autossa, tuijottaen näyttöä, oleskellen lämmitetyissä sisätiloissa, syöden muuta kuin löytämäämme ruokaa, muuta kuin itse alusta loppuun valmistamamme vaatteet päällä. Ja melko varmasti vielä yrityksissä ja virastoissa, jotka näitä tuotantoteknologioita ylläpitävät.
1900-luvun lopulla tapahtui jotain teknologisesti merkittävää. Kuluttajamarkkinat muuttuivat. Jos aiemmin piti paikkansa väite ”Mitä enemmän teknologia vaikuttaa käyttäytymiseesi, sitä menestyksekkäämpi se on”, 2000-luvulla pitää paikkansa väite ”ainoastaan käyttäytymiseen vaikuttavat teknologiat luovat lisäarvoa”.
Kulutuskulttuurin ensimmäisiä viittäkymmentä vuotta hallitsivat brändikokemukset. Nyt sitä hallitsevat käyttäytymisen muutokset. Applen puhelin ei upottanut Nokiaa, koska sillä oli arvokkaampi brändi. Päinvastoin – Apple upotti Nokian, vaikka sillä oli marginaalinen brändi. Apple tarjosi meille uuden tavan toimia. Google ei tarjonnut meille paremmin brändättyä arkistoa, vaan nyt saimme ensi kertaa kaiken informaation yhdeltä luukulta. Samaan tapaan Facebookia ennen ei ollut tapaa olla yhteydessä lähes reaaliaikaisesti niin läheisiin kuin kaukaisiin ystäviin.
Missä ovat ilmastonmuutoksen Apple, Google ja Facebook? Miksi resurssikilpailu on saanut aikaan vain yhä kehittyneempiä kaivos- ja öljynporausteknologioita? Missä viipyvät teknologiat, joiden avulla voimme elää viisaammin? Missä ovat teknologiat, joiden ansiosta kaikki voivat syödä enemmän kasvisruokaa, asua pienessä asunnossa lähempänä toisia ihmisiä, töitä ja palveluita ja pyöräillä (hikoilematta, kuten tässä esimerkissä)?
Millaisia nämä teknologiat sitten olisivat? Ne muuttavat tapaamme käyttäytyä suhteessa rakennuksiin, liikuttuihin kilometreihin ja ruokaan. Suhteestamme ei tule älykkäämpi, eli kyse ei ole smart home tai smart city -teknologioista, jotka hukuttavat meidät informaatioon kodistamme tai kaupungistamme. Kyse on smart tech -teknologioista.
Kutsutaan näitä teknologioita tautologian välttämiseksi tästä eteenpäin consumer clean techiksi. Ne ovat teknologioita, jotka vapauttavat hyvinvointimme päästöistä. Ne muuttavat tapaamme asua, liikkua ja syödä. Lomailla, huvitella ja käydä töissä. Kun joku seuraavan kerran kysyy sinulta, miten homma hoidetaan himaan, kerro hänelle kolmannesta porukasta. Kerro, että teknologiat ratkaisevat resurssikriisin, sillä ne muuttavat ihmisten käyttäytymistä.
Docventures Live -keskustelu 13.11.2013 (vieraana Roope Mokka) katsottavissa YLE Areenassa 12.12.2013 saakka.