Arjen ongelmista todellisiin ongelmiin

Designpääkaupungissa tarkastellaan arjen ongelmia. Mutta onko vieläkin käyttäjäystävällisempi kahvikuppi, sohva tai auto todellakin arvokas tavoite? Entä voisiko designista olla hyötyä suurempien ongelmien ratkaisussa?

On huikeaa, että juuri Designpääkaupunki-vuoden aikana designin merkitys alkaa nopeasti muuttua. Se vieläkin tietysti yhä hienommin pyöristettyjä kulmia ja yhä paremmin käyttäjän käteen sopivia mukeja. Toisaalta alkaa olla enenevässä määrin ajattelutapa, jolla aikamme suuret – häijyt – ongelmat pakotetaan ihmisten kokoisiksi. Design on kokeiluja siitä kuinka ihmisiä voi auttaa tarttumaan omaan terveyteensä, ilmastoonmuutokseen tai vaikka nuorten liikkumiseen. Design liikuttaa jälleen ihmisiä!

Aalto-yliopiston professori ja uusien oppimisympäristöjen tutkija Teemu Leinonen niittaa kauniiseen pakettiin designin tulevaisuuden juuri häijyjen ongelmien ratkaisijana. Teemu kirjoittaa uudessa Kanava-lehdessä (ja blogissaan):

Muotoilussa käsiteltävien ongelmien nähdään usein olevan juuri edellä esitettyjä häijyjä   ongelmia – vaikeasti hahmotettavia, puutteellisia ja ristiriitaisia. Muodon etsiminen eli muodon luonnosteleminen tekee näkyväksi sen, että jokainen ongelman asettaminen synnyttää uusia monimutkaisempia ongelmia. Jos tavallinen ongelmanratkaisu pyrkii vastaamaan olemassa olevaan haasteeseen esittämällä jonkun ei toivottavan asian muutamista, muotoilu pyrkii lisäämään nykytilaan jotakin sellaista, joka vie asioita parempaan suutaan. Muotoilussa ei voida olettaa jonkun täydellisen työvälineen tai toimintatavan odottavan jossakin löytäjäänsä. Muotoilulla voidaan kuitenkin edistää nykytilaa muuttuman parempaan suuntaan.

Great minds think alike! Samaa olemme nostaneet esille Aallon opetuksessamme sekä tutkimuksessamme. Metropolin hyvinvoinnissa (PDF) kirjoitamme:

Näemme siksi design-ajattelun vastaavan hyvin niihin edellytyksiin, joita kestävä hyvinvointi asettaa. Toistaiseksi design-ajattelu on valjastettu pitkälti korosta- maan tuotteiden merkityksellisyyttä. Nyt se täytyy linkittää selkeämmin yhteis- kunnan kehittämiseen. Se vaatii tarkempaa kuvaa yhteiskunnallisista ongelmista ja tavoitteista sekä parempaa ymmärrystä ihmisestä ja siitä, mikä meitä motivoi. Linkitys voidaan tehdä kytkemällä design-ajattelu häijyimpiin ongelmiin ja avaa- malla sen avulla uusia yhteisen hyvän resursseja.

Designin uusi idea ei ole vain teoriaa. Se elää ja vaikuttaa tulevaisuuteemme. Olemme olleet mukana määrittelemässä Espoon ”uuden keskustan” (eli Otaniemen, Keilaniemen ja Tapiolan yhdistävä ”T3”) ideaa. T3 on ottamassa ydinideakseen designin, juuri näin ymmärrettynä. Eikä Espoo olisi Espoo, ellei T3:een liittyisi ajatusta liiketoiminnasta. Oikeastaan kysymys on vain siitä, minkä arvo kestää. Se, mitä on käynyt perinteiselle teollisuudelle, voi käydä mille tahansa teknologialle. Vaikka Nokia ja Angry Birds ovat merkittäviä nyt, niiden arvossa ei ole mitään luontaisesti pysyvää. Sen pysyvämpää kuin esimerkiksi paperi- ja vaatetehtaissa tai VHS-nauhureissa.

Samaan aikaan tiedämme, että aikamme ongelmat ovat aivan aidosti uudenlaisia. Ne eivät ole yksinkertaisten teknisten ratkaisujen tainnutettavissa. Häijyt ongelmat ovat aikamme ilmiö ja muovaavat voimalla tapaamme elää. Siinä missä teknologia- ja teollisuusyritykset nousevat ja kaatuvat uusien innovaatioiden ja markkinasuhdanteiden mukana, suoraan yhteiskunnallisiin haasteisiin kytkeytyvät yritykset ovat vakaalla pohjalla.